Key Terms
- social stratification: Sosiaalisten luokkien eli kastien hierarkkinen järjestäytyminen yhteiskunnassa.
- rakenteellis-funktionalistinen lähestymistapa: Sosiologinen lähestymistapa köyhyyteen, jonka mukaan kaikki yhteiskunnan osat (myös köyhyys) edistävät tavalla tai toisella laajemman järjestelmän vakautta.
- konfliktiteoreettinen lähestymistapa: Sosiologinen teoria köyhyydestä, jossa väitetään, että kerrostuneisuus on epäkäytännöllinen ja haitallinen yhteiskunnalle, mutta se säilyy, koska se hyödyttää rikkaita ja vaikutusvaltaisia.
Kaksi klassista sosiologista lähestymistapaa köyhyyteen ja sosiaaliseen kerrostuneisuuteen ovat strukturaalis-funktionaalinen lähestymistapa ja konfliktiteoria.
Srukturaalis-funktionalistinen lähestymistapa kerrostuneisuuteen esittää kysymyksen: Mitä funktiota tai tarkoitusta kerrostuneisuus palvelee? Teorian vastaus on, että kaikki yhteiskunnan osat, myös köyhyys, edistävät tavalla tai toisella laajemman järjestelmän vakautta. Rakenteellis-funktionalistien mukaan kerrostuneisuus ja eriarvoisuus ovat itse asiassa rakentavia ilmiöitä, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa: ne varmistavat, että parhaat ihmiset ovat hierarkian huipulla ja vähemmän arvokkaat ovat alhaalla. Huipulla olevat saavat valtaa ja palkkioita korkeiden kykyjensä vuoksi, ja korkeat palkkiot ovat olemassa siksi, että ne kannustavat päteviä ihmisiä tekemään tärkeintä työtä korkean aseman ammateissa. Tämän logiikan mukaan epätasa-arvo takaa sen, että funktionaalisesti tärkeimpiin töihin palkataan pätevimmät ihmiset.
Konfliktiteoreettinen lähestymistapa tarjoaa kritiikkiä rakenteellis-funktionaalista lähestymistapaa kohtaan. Ensinnäkin kritiikissä väitetään, että minkä tahansa työpaikan funktionaalista merkitystä on vaikea määrittää, koska keskinäisen riippuvuuden järjestelmä tekee jokaisesta asemasta välttämättömän yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toiseksi tässä lähestymistavassa oletetaan, että kerrostumisjärjestelmä on oikeudenmukainen ja rationaalinen ja että ”parhaat” ihmiset päätyvät huipulle paremmuutensa vuoksi. Konfliktiteoreetikoiden mukaan järjestelmä ei kuitenkaan todellisuudessa toimi näin helposti tai täydellisesti, ja pätevien ihmisten nousulle hierarkiassa on esteitä.
Konfliktiteoreetikot väittävät rakenteellis-funktionaalisten teoreetikkojen vastakohtana, että kerrostuneisuus on yhteiskunnassa toimintahäiriö ja haitallista. Tämän teorian mukaan kerrostuminen hyödyttää rikkaita ja vaikutusvaltaisia köyhien kustannuksella – korkeassa asemassa olevat kasvattavat jatkuvasti varallisuuttaan, mikä vain entisestään syventää kuilua korkeassa ja matalassa asemassa olevien ihmisten välillä. Esimerkiksi monet varakkaat perheet maksavat matalaa palkkaa lastenhoitajille, jotka hoitavat heidän lapsiaan, puutarhureille, jotka hoitavat heidän pihojaan, ja kotiapulaisille, jotka siivoavat heidän kotinsa. Konfliktiteoreetikot uskovat, että tämä kilpailujärjestelmä yhdessä ylöspäin suuntautuvan liikkuvuuden rakenteellisten esteiden kanssa johtaa lopulta kerrostumisjärjestelmien luomiseen ja ylläpitämiseen. Konfliktiteoreetikot katsovat, että kilpailu ja eriarvoisuus eivät ole väistämättömiä, vaan ne ovat ihmisten luomia ja ylläpitämiä. Rakenteellis-funktionalistit puolestaan kumoavat, että ihmiset eivät aina toimi pelkästään taloudellisesta oman edun tavoittelusta käsin.
