Esittely
Sydämen vajaatoiminta on pumpputoiminnan epätasapaino, jossa sydän ei kykene ylläpitämään verenkiertoa riittävästi. CHF:n vakavin ilmenemismuoto, keuhkoödeema, kehittyy, kun tämä epätasapaino aiheuttaa keuhkojen nesteen lisääntymisen, joka on seurausta vuodosta keuhkokapillaareista keuhkojen välikarsinaan ja keuhkorakkuloihin.
CHF voidaan luokitella eteenpäin tai taaksepäin suuntautuvaksi kammiovajeeksi. Taaksepäin suuntautuva vajaatoiminta on sekundaarista kohonneesta systeemisestä laskimopaineesta, kun taas vasemman kammion vajaatoiminta on sekundaarista vähentyneestä eteenpäin suuntautuvasta virtauksesta aorttaan ja systeemiseen verenkiertoon. Lisäksi sydämen vajaatoiminta voidaan jakaa systoliseen ja diastoliseen toimintahäiriöön. Systoliselle toimintahäiriölle on ominaista laajentunut vasen kammio, jonka supistumiskyky on heikentynyt, kun taas diastolinen toimintahäiriö ilmenee normaalissa tai ehjässä vasemmassa kammiossa, jonka kyky rentoutua ja vastaanottaa sekä ulostyöntää verta on heikentynyt.
New York Heart Associationin (NYHA) sydämen vajaatoiminnan funktionaalinen luokittelu on yksi hyödyllisimmistä. Luokka I kuvaa potilasta, jota oireet eivät rajoita normaalissa fyysisessä toiminnassa. Luokka II syntyy, kun tavallinen fyysinen aktiivisuus aiheuttaa väsymystä, hengenahdistusta tai muita oireita. Luokalle III on ominaista, että normaali fyysinen aktiivisuus on selvästi rajoittunut. Luokka IV määritellään oireilla levossa tai minkä tahansa fyysisen aktiivisuuden yhteydessä.
CHF voidaan parhaiten tiivistää Starling-voimien epätasapainoksi tai epätasapainoksi loppudiastolisen kuidun venyvyyden asteessa, joka on verrannollinen systoliseen mekaaniseen työhön, joka kuluu sitä seuraavassa supistuksessa.Tätä epätasapainoa voidaan luonnehtia toimintahäiriöksi niiden mekanismien välillä, jotka pitävät interstitiumin ja alveolien kuivina, ja niiden vastavoimien välillä, jotka vastaavat nesteen siirrosta interstitiumiin.
Mekanismeja, jotka pitävät interstitiumin ja alveolit kuivina, ovat plasman onkoottisen paineen (yleensä noin 25 mmHg) ylläpitäminen korkeampana kuin keuhkokapillaaripaineen (noin 7-12 mmHg), plasmaproteiineille suhteellisen läpäisemättömien sidekudos- ja soluesteiden ylläpito sekä laajan lymfajärjestelmän ylläpito.
Nesteen siirrosta välikarsinaan vastaavat vastavoimat ovat mm. keuhkokapillaaripaine (keuhkokapillaaripaine) ja plasman onkoottinen paine. Normaaliolosuhteissa, kun nestettä siirretään keuhkojen interstitiumiin lisääntyneen lymfaattisen virtauksen myötä, interstitiaalinen tilavuus ei kasva. Kun imunesteen poistokapasiteetti kuitenkin ylittyy, nestettä kertyy keuhkoputkia ja keuhkoverisuonia ympäröiviin interstitiaalisiin tiloihin, jolloin syntyy CHF.