Allegoria

Allegorian määritelmä

Allegoria on taideteos, kuten tarina tai maalaus, jossa hahmot, kuvat ja/tai tapahtumat toimivat symboleina. Allegorian symboliikkaa voidaan tulkita siten, että sillä on syvempi merkitys. Kirjailija voi käyttää allegoriaa havainnollistamaan moraalista tai hengellistä totuutta tai poliittista tai historiallista tilannetta.

Allegoria voidaan ymmärtää eräänlaiseksi laajennetuksi metaforaksi. Laajennettu metafora kehittää tiettyä analogiaa pidemmälle kuin yksinkertainen vertailu. Allegoria puolestaan käyttää tiettyä metaforaa koko juonen ajan.

Sana ”allegoria” tulee muinaiskreikan kielen sanasta ”puhua niin, että se viittaa johonkin toiseen”. Allegorian määritelmä on järkevä tästä termistä lähtien, sillä allegoriassa on aina jokin piilotettu merkitys pinnan alla.

Yleisiä esimerkkejä allegoriasta

Kerronnassa on monia tavallisia tarinoita, joilla on allegorisia merkityksiä. Nämä ovat erityisen suosittuja lapsille suunnatuissa tarinoissa, sillä allegorioiden tarkoituksena on usein opettaa jokin opetus tai auttaa yleisöä ymmärtämään monimutkaisia ajatuksia ja käsitteitä. Aisopoksen satujen kaltaisissa tarinoissa on usein moraalia, ja ne ovat siten esimerkkejä allegorioista. Myös todellisia tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet, käytetään opetusten antamiseen. Seuraavassa on joitakin yleiseen tietoisuuteen tulleita tarinoita, jotka ovat myös allegorioita:

• Kilpikonna ja jänis Äsopoksen taruista: Tästä tarinasta opimme, että vahvat ja vakaat voittavat kilpajuoksun.
• Tarina Ikaroksesta: Ikaros muovaa itselleen siivet vahasta, mutta kun hän lentää liian lähelle aurinkoa, hänen siipensä sulavat. Tämä tarina on viesti voimiemme ylittämisen vaaroista.
• Yertle the Turtle by Dr. Seuss: Tämä tarina kilpikonnasta, joka kaipaa liikaa valtaa, on itse asiassa allegoria Adolf Hitleristä ja totalitarismin pahuudesta.
• Nälkäpeli: Tämä nuortenkirjatrilogia (ja nyt myös menestyselokuvat) on allegoria pakkomielteestämme tosi-tv:hen ja siitä, miten se turruttaa meidät todellisuuteen.

Allegorian merkitys kirjallisuudessa

Allegorioita on käytetty vuosisatojen ajan monessa eri kulttuurissa. Niitä käytetään opettamaan opetuksia, selittämään moraalikäsitteitä ja osoittamaan kirjailijan näkemyksiä tietystä tilanteesta. Allegoria on hyvin erityinen tarinatyyppi, sillä sen on pysyttävä uskollisena sanomalleen koko tarinan ajan. Allegorioita voi siis olla vaikea hallita, sillä huonosti toteutettuna ne voivat olla pedanttisia. Jotkin kirjallisuuden teokset, joita voi lukea allegorisesti, saavat kuitenkin paljon voimaa syvemmistä merkityksistään.

Esimerkkejä allegorian käytöstä kirjallisuudessa

Esimerkki #1

Valistuneen tehtävänä ei ole vain nousta oppineeksi ja nähdä hyvää, vaan myös olla valmis laskeutumaan taas alas niiden vankien luokse ja jakamaan heidän murheensa ja kunniansa, olivatpa ne sitten sen arvoisia tai eivät. Ja tämä heidän on tehtävä, jopa kuoleman uhalla.

(Platonin luolan allegoria)

Yksi historian kuuluisimmista esimerkeistä allegoriasta on Platonin luolan allegoria, jossa joukko ihmisiä on kahlittuna luolan sisälle ja näkee vain luolan seinälle heijastettuja varjoja ulkomaailmasta. Yksi henkilö pakenee luolasta ja pystyy näkemään todellisuuden ensimmäistä kertaa. Kun hän kuitenkin palaa luolaan ja yrittää kuvata ulkomaailmaa, seinään edelleen kahlitut ihmiset hylkäävät tämän toisenlaisen tulkinnan ja näyn. Platonin allegoria on tarkoitettu symboloimaan filosofin tehtävän vaikeutta, kun hän yrittää laajentaa tavallisen ihmisen maailmankuvaa.

Esimerkki #2

Toveri Napoleonia lujemmin kukaan ei usko, että kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia. Hän antaisi mielellään teidän tehdä päätöksenne itse. Mutta joskus saatatte tehdä vääriä päätöksiä, toverit, ja missä sitten olisimmekaan?

(George Orwellin Eläinten maatila)

Ehkä tunnetuin viimeaikainen allegoriaesimerkki on George Orwellin Eläinten maatila. Orwellin tarina maatilasta, jossa eläimet potkivat ihmiset ulos tullakseen tasa-arvoisiksi työläisiksi, ja sika Toveri Napoleonin nousu tukahduttamaan kaikki mahdollisuudet tasa-arvoon, peilaa hyvin tarkasti Venäjän vallankumousta vuonna 1917. Toveri Napoleon on Stalinin symboli, kun taas muut tarinan merkittävät siat edustavat Leniniä ja Trotskia. Tämä teos oli Orwellin ensimmäinen tietoinen yritys ”sulauttaa poliittinen tarkoitus ja taiteellinen tarkoitus yhdeksi kokonaisuudeksi.”

Esimerkki #3

Vallan kasvaessa myös sen todistetut ystävät kasvavat, ja viisaat, kuten sinä ja minä, voivat kärsivällisyydellä vihdoinkin tulla ohjaamaan sen kulkua, hallitsemaan sitä. Voimme odottaa aikamme, voimme pitää ajatuksemme sydämessämme, pahoitellen ehkä matkan varrella tapahtuvaa pahaa, mutta hyväksyen korkean ja lopullisen päämäärän: Tiedon, Säännön, Järjestyksen; kaikki ne asiat, joita olemme toistaiseksi turhaan pyrkineet saavuttamaan, heikkojen tai toimettomien ystäviemme pikemminkin estämänä kuin auttamina. Suunnitelmissamme ei tarvitsisi olla, ei olisi, mitään todellista muutosta, ainoastaan keinoissamme.”

(Taru sormusten herrasta J.R.R. Tolkien)

J.R.R. Tolkien vakuutti, ettei hän kirjoittanut Taru sormusten herrasta -trilogiansa allegoriana hyvästä ja pahasta, mutta silti sarjaa on hyvin helppo lukea sillä tavalla. Siinä on selkeitä hyvän ja pahan symboleja, joista monet tuntuvat liittyvän läheisesti toisen maailmansodan hahmoihin ja laajuuteen. Tolkien osoittaa myös, miten paha voi turmella hyvän. Selkein esimerkki tästä on Frodo, joka aikoo tehdä vain hyvää, ja Yksi Sormus, jonka kaiken kattava pahuus alkaa muuttaa Frodon luonnetta. Valta johtaa Tolkienin kertomuksessa pahuuteen, ja yllä olevassa otteessa näemme velho Sarumanin selittämässä näkyään Gandalfille. Valta on turmellut Sarumanin, ja hän haluaa Gandalfin liittymään puolelleen.

Esimerkki #4

Jokainen ihminen tuli yhtäkkiä sukua Kinon helmelle, ja Kinon helmi meni kaikkien uniin, spekulaatioihin, juoniin, suunnitelmiin, tulevaisuuksiin, toiveisiin, tarpeisiin, himoihin, nälkiin, ja vain yksi ihminen seisoi esteenä, ja se oli Kinon, niin että hänestä tuli kummasti jokaisen ihmisen vihollinen. Uutinen herätti kaupungissa jotain äärettömän mustaa ja pahaa; musta tisle oli kuin skorpioni, tai kuin nälkä ruoan hajussa, tai kuin yksinäisyys, kun rakkautta ei anneta. Kaupungin myrkkypussit alkoivat valmistaa myrkkyä, ja kaupunki turposi ja paisui sen paineessa.”

(John Steinbeckin Helmi)

John Steinbeckin novellissa Helmi päähenkilö Kino löytää jättiläismäisen helmen, jonka hän toivoo voivansa myydä maksaakseen lapsensa hoitokulut. Tarinan kuluessa Kino kohtaa ahneutta joka suunnasta, mikä pakottaa hänet pakenemaan kaupungista vaimonsa ja poikansa kanssa. Jäljittäjät seuraavat perhettä ja tappavat traagisesti Kinon pojan. Kino ja hänen vaimonsa päätyvät heittämään helmen takaisin mereen, koska se on tuonut heille vain kurjuutta. Tämä tarina on esimerkki allegoriasta, sillä se osoittaa rahan ja ahneuden vallan turmelevan vaikutuksen.

Testaa tietämystäsi allegoriasta

1. Valitse paras allegorian määritelmä:
A. Taideteos, jossa on piilomerkitys, jonka tarkoituksena on opettaa opetus, selittää vaikea käsite tai tutkia historiallista tai poliittista tilannetta.
B. Pinnallinen tarina, jossa ei ole symboliikkaa tai vaihtoehtoisia merkityksiä.
C. Taru, joka on tarkoitettu vain lapsille.

2. Miksi kirjailija haluaisi käyttää allegoriaa kirjallisena keinona?
A. Havainnollistamaan yksinkertaista käsitettä jännittävämmällä tavalla.
B. Käyttää symboleja, joilla ei muuten ole merkitystä.
C. Osoittaakseen jonkin monimutkaisen asian todellisen luonteen yleisölle ymmärrettävällä tavalla.

3. William Goldingin romaani Kärpästen herra on allegoria ihmisen ristiriitaisista sivistys- ja vallanhaluista. Mikä seuraavista kirjasta otetuista sitaateista ei kuvaa tätä allegorista käsitettä?

A.

Hänen äänensä nousi mustan savun alla saaren palavan hylyn edessä; ja tuon tunteen tartuttamina muutkin pikkupojat alkoivat vapista ja nyyhkyttää. Ja heidän keskellään, likainen vartalo, mutainen tukka ja pyyhkimätön nenä, Ralph itki viattomuuden loppua, ihmissydämen pimeyttä ja Possuksi kutsutun todellisen, viisaan ystävän putoamista ilmojen halki.