Anteeksi, anteeksi, kiitos

”Japanilaiset ovat kuulemma hyvin kohteliaita. Onko se totta?”

En voi kertoa, kuinka monta kertaa ihmiset ovat kysyneet minulta tätä, varsinkin matkoilla kotiin Yhdysvaltoihin. Monet amerikkalaiset kuvittelevat maan, joka on täynnä ihmisiä, jotka sanovat ”anteeksi”, ”kiitos” ja ”kiitos” joka toisessa lauseessa. Mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan japanilaiset käyttävät näitä lauseita joka lauseessa. Ainakin kerran.

Otetaan esimerkiksi kaksinkertainen ja kolminkertainen ”Kiitos”. Yksi asia, joka yllätti minut, kun tulin ensimmäistä kertaa Japaniin, ei ollut se, että japanilaiset sanovat aina kiitos, vaan se, että heidän mielestään vain yksi kiitos ei ole läheskään tarpeeksi, edes silloin, kun ilmaistaan kiitollisuutta pienimmästäkin asiasta. Kun seuraavan kerran lähdet japanilaisesta ravintolasta, laske, kuinka monta kertaa henkilökunta kiittää sinua tulostasi. Laske sitten, kuinka monta kertaa kukin yksittäinen henkilökunnan jäsen kiittää sinua eri äänenvoimakkuudella. Tulet tuntemaan itsesi kuin olisit voittanut Kiitos-lottovoiton.

Englanniksi meillä on ”Thanks again”, joka tarkoittaa, että olemme jo kiittäneet ja ilmoitamme sinulle, että ymmärrämme tämän ja kiitämme sinua uudelleen. Jos kiittäisimme kolmannen kerran, mitäköhän sanoisimme? Ehkä ”Kiitos kolminkertaisesti”. Mutta japanilaiset eivät välitä siitä, kuinka monta kertaa he ovat kiittäneet. He vain jatkavat kiittämistä. Kiittäminen on todellakin lahja, joka jatkaa antamista. Ja kiitos.

Ja rakastan sitä, että japanilaisessa sanassa ”kiitos” on periaatteessa mennyt aikamuoto. Eli ”arigatou gozaimasu” on ”kiitos”, kun taas ”arigatou gozaimashita” on ”kiitos siitä, mitä juuri teit”. Älkääkä sekoittako näitä kahta, kiitos.

Mutta vielä tärkeämpi sana on mielestäni ”sumimasen”. Se on ilman muuta japanin sana nro.1, joka on kätevintä osata Japanissa. Virallisesti se tarkoittaa ”Anteeksi”, mutta se tarkoittaa myös ”Anteeksi” ja jopa, arvasittehan, ”Kiitos.”

Olen kuitenkin aina ihmetellyt tämän sanan juuria. Kauan sitten, kun japanin kieltä alettiin istuttaa (josta me saamme juurisanat), siellä kasvatettiin juurisana sumi. Sumi on myös sana, joka tarkoittaa ”mustetta” (huom. sana sumi-e tarkoittaa mustemaalauksia ja sumi on kalligrafisessa kirjoittamisessa käytetty muste). Sitten he lisäsivät sumi-sanaan negatiivisen päätteen masen. Ehkä ”sumimasen” on sumin verbimuoto, jossa on negatiivinen suffiksi, tarkoittaen ”Ei mustetta.”

Nyt tiedän, että aiot sanoa, että väitteeni on virheellinen, koska kanji sanalle ”muste” on erilainen, ja ”sumimasen” kantasana on ”sumu” eikä ”sumi”. Mutta jos japanin kielen sanaa ”shi” (neljä) pidetään epäonnisena vain siksi, että se on homonyymi sanalle ”kuolema” (eri kanji, eri juurisana), niin sumimasenilla voi varmasti olla tummansävyisiä sävyjä.”

A: ”Ole hyvä ja allekirjoita tämä asiakirja.”

B: ”Sumimasen.” (Anteeksi = Ei mustaa).

Etkö ole muuten koskaan miettinyt, etteivätkö alkuperäiskielen istuttajat keksineet joitakin näistä homonyymeistä tarkoituksella? Olisivathan he voineet vain istuttaa lisää erilaisia sanoja; eihän kielessä ole tarpeeksi äänteitä uusien sanojen keksimiseen. En tiedä teistä, mutta minusta tämä on lavastusta. ”Siellä”, ”heidän” ja ”he ovat” voisivat olla jokin geneettisesti muunnellun kielen meille tekemä käytännön pila.

On siis mahdollista, että laskevat isämme halusivat juurruttaa alitajuntaamme sen, että sumimasen eli anteeksipyynnön pitäisi olla lähtemätön. Ja tehkää siitä samalla taideteos.

Toinen superkäytännöllinen kohtelias japanilainen sana, joka kaikkien pitäisi tuntea, on ”hai”. Useimmat ihmiset tietävät, että hai tarkoittaa kyllä, mutta hai voi tarkoittaa myös paljon muutakin kuin kyllä. Joskus sitä käytetään esimerkiksi myös kohteliaana kuittausterminä. ”Voisiko seuraava englanninkielinen puhekilpailija astua esiin.” ”Hai!” puhuja huutaa ennen kuin hän kävelee korokkeelle.”

Sitten on vielä yleinen tuplahai, hai-hai, joka tarkoittaa ”kyllä, kyllä”, koska on tilanteita, joissa pelkkä ”kyllä” ei riitä läheskään. Tuplahai:ta käytetään vakuuttamaan jollekulle, että ymmärrät mitä hän sanoo ja että hänen ei tarvitse enää jatkaa: Selvä, tajusin! Rakastan haissa sitä, että se kuulostaa samalta kuin englanninkielinen sana ”high” (kenties ristikkäinen homonyymi?), mutta sen ääntäminen on japaniksi lyhyt ja terävä. Siinä on verbaalinen välimerkki – huutomerkillä sanottuna: Hai!

Toinen kohtelias japanilainen sana, jota toistetaan paljon, on tuo ihana sana ”dozo”, joka kuulostaa samankaltaiselta kuin ”doze” englanniksi, termi, joka tuo mieleen laiskat iltapäivät, riippumatot ja margaritat. Ainakin minusta se tuo mieleen. Dozo tarkoittaa ”mene edellä” tai ”mene ensin”. Joitakin sanoja lyhennetään, jotta ne olisi helpompi sanoa (”arigatou gozaimasu” muuttuu ”arigatou”), mutta dozo on usein pidennetty muotoon ”hai-dozo” ikään kuin se olisi yksi sana (Yes-go-ahead). Toisinaan, kun halutaan vaatia jotakuta menemään edeltä, käytetään hyvin kätevää dozo-dozoa.

Juuri näiden sanojen ääretön yhdistely tekee niistä todella hauskoja käyttää.

A: ”Hai, dozo.”

B: ”Sumimasen. Arigatou gozaimashita.”

Tietysti on olemassa kokonainen kohtelias sanasto ja keskustelun taso, jossa on erityisiä kohteliaita verbien deklinaatioita ja muita ”O”-nimisiä kohteliaita substantiiveja, mutta emme mene siihen tänään. Eikä muinakaan päivinä. Se on aivan uusi pyörre, johon en halua heittää sinua.

Tämä palsta on hyvin pitkä, sumimasen. Dozo, voit nyt palata siihen mitä teit ennen tätä. Kiitos lukemisesta, arigatou gozaimashita.