Bronfenbrennerin bioekologinen kehitysmalli (Bronfenbrenner)

author
2 minutes, 53 seconds Read

Keskeiset käsitteet

pesäkkeiset systeemit

Bronfenbrenner käsitteellisti neljä ekologista systeemiä, joiden kanssa yksilö on vuorovaikutuksessa ja jotka ovat kukin sisäkkäin toistensa kanssa. Lueteltu henkilön lähimmästä kaukaisimpaan:

1. Mikrosysteemi – Etuliite ”mikro” tulee kreikan kielen sanasta ”pieni”, ja se on sisäkkäisten systeemien ensimmäinen ja välittömin kerros. Se käsittää yksilön ihmissuhteet, ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet ja välittömän ympäristön. Esimerkki tästä järjestelmästä olisi yksilön suhde vanhempiinsa, sisaruksiinsa tai kouluympäristöönsä.

2. Mesosysteemi – Toinen kerros yksilöstä, joka ympäröi mikrosysteemiä ja käsittää mikrosysteemin hahmojen erilaiset vuorovaikutussuhteet. Esimerkiksi yksilön perheen ja koulun opettajien tai hallintohenkilöstön välinen suhde. Jotta vuorovaikutusta voidaan pitää osana mesosysteemiä, sen on oltava suora vuorovaikutus kahden mikrosysteemin piirteen välillä, joka vaikuttaa yksilön kehitykseen.

3. Eksosysteemi – Eksosysteemi on kolmas kerros, ja se sisältää mikrosysteemin osatekijät, jotka eivät vaikuta yksilöön suoraan, mutta saattavat vaikuttaa epäsuorasti. Jos esimerkiksi vanhempi menettäisi työpaikkansa tai hänen työtuntejaan vähennettäisiin, tämä vaikuttaisi lapseen epäsuorasti esimerkiksi taloudellisena rasituksena tai vanhempien lisääntyneenä stressinä.

4. Makrosysteemi – Etuliite ”makro” tulee kreikan kielen sanoista, jotka tarkoittavat ”suuri”, ja sitä käytetään siksi, että tämän systeemin ajateltiin olevan kaiken kattava. Se on bioekologisen mallin neljäs ja uloin kerros, ja se käsittää kulttuuriset ja yhteiskunnalliset uskomukset ja ohjelmoinnin, jotka vaikuttavat yksilön kehitykseen. Esimerkkeinä tästä voidaan mainita sukupuolinormit tai uskonnollinen vaikutus.

Kriittisyys varhaista mallia kohtaan

Bronfenbrennerin varhaista bioekologisen järjestelmän mallia on joskus kritisoitu siitä, että siinä ei korosteta yksilön aktiivista roolia omassa kehityksessään. Niinpä joskus yksilön omia biologisia ja identifioivia ominaisuuksia, kuten ikää, terveydentilaa, sukupuolta tai sukupuolta, pidetään epävirallisena pesäkkeisten järjestelmien ensimmäisenä kerroksena.

Myöhemmissä iteraatioissa bioekologisen mallin osana pidetään viidettä vaihetta, jota kutsutaan kronosysteemiksi. Tässä järjestelmässä keskitytään eri järjestelmien väliseen vuorovaikutukseen ja siihen, miten ne vaikuttavat toisiinsa ajan kuluessa. Yksi esimerkki tästä olisi vanhempien moittiminen lasta tottelemattomuudesta, mikä on esimerkki mikrosysteemin ja makrosysteemin vuorovaikutuksesta. Vaikka vanhemmat ovat mikrosysteemin jäseniä, he vahvistavat kulttuurista uskomusta, jonka mukaan lasten pitäisi aina kuunnella vanhempiaan. Oletuksena on, että ajan mittaan lapsi kasvaisi tottelevaiseksi.

Myöhemmät mallit

Prosessi – Henkilö – Konteksti – Aika (PPCT)

Mallia muokattiin myöhemmin siten, että siihen sisällytettiin myös kronosysteemi, joka perustuu neljään perustavaan periaatteeseen ja niiden vuorovaikutukseen, jotka olivat Bronfenbrennerin bioekologisen teorian alkuperäinen perusta:

Prosessi – Kehitysprosessit, jotka tapahtuvat edellä mainituissa systemaattisissa vuorovaikutustilanteissa. Se, mitä Bronfenbrenner kutsui proksimaalisiksi prosesseiksi, toimi yksilön kehityksen ensisijaisena mekanismina.

Henkilö – Tämä vakiintumisperiaate osoitti yksilön ja hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa roolin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yksilöllisessä kehityksessä. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa ikä, sukupuoli, sukupuoli, fyysinen tai psyykkinen terveys. Jotkin näistä ominaisuuksista ovat näkyvämpiä kuin toiset (kuten ikä), ja siksi niitä on helpompi mitata ajan mittaan.

Konteksti – Bioekologisen mallin (nykyään viisi) järjestelmää toimivat yksilön kehityksen kontekstina – mikro-, meso-, ekso-, makro- ja kronosysteemit.

Aika – Bioekologisen mallin olennaisin elementti. Koska tässä mallissa mitataan yksilön kehitystä, nämä vuorovaikutussuhteet tapahtuvat mitattavissa olevassa, kronologisessa mittakaavassa. Aika vaikuttaa systeemisiin vuorovaikutussuhteisiin yksilön elinkaaren sisällä sekä sukupolvien välillä, kuten esimerkiksi ”perhearvojen”, sukupolvelta toiselle siirtyvien ja kehitystä muokkaavien moraalikäsitysten tai uskomusten tapauksessa. Tämä olisi esimerkki mikrosysteemin vuorovaikutuksesta ajan kuluessa.

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.