Clinical Guide to Transfusion

Background

Tässä luvussa keskitytään turvallisen verensiirtokäytännön periaatteisiin. Luvun tavoitteena on kehittää ja tukea veren komponenttien (punasolut, verihiutaleet, plasma) ja plasmaproteiinituotteiden (PPP) määräämiseen tai antamiseen osallistuvien terveydenhuollon ammattilaisten tietämystä. Useissa standardeissa ja ohjeissa määritellään vähimmäiskriteerit, joita tarvitaan turvallisuuden ylläpitämiseksi ja verensiirtokäytäntöjen parantamiseksi. Näitä ovat Canadian Standard Association’s Blood and Blood Components1 , Canadian Society for Transfusion Medicine (CSTM) Standards for Hospital Transfusion Services2 , Health Canada Guidance Document: Blood Regulations,3 AABB:n standardit veripankeille ja verensiirtopalveluille4 ja College of American Pathologists (CAP) Transfusion Medicine Accreditation Checklist5 . Kunkin terveydenhuoltolaitoksen toimintaperiaatteisiin ja menettelytapoihin on sisällyttävä mekanismeja, joilla varmistetaan jatkuva koulutus ja kaikkien verensiirtoprosessiin osallistuvan henkilökunnan teoreettisen ja käytännöllisen tietämyksen pätevyyden arviointi.

Pre-transfuusiota edeltäviä näkökohtia

Potilaan verenkierron hallinta

Potilaan verenkierron hallinta (PBM, patient blood management) on näyttöön perustuva monitieteinen lähestymistapa, jonka tavoitteena on parantaa potilaan hoitotuloksia välttämällä tai vähentämällä tarpeettomia verensiirtoja potilaan hoidon aikana.6 Tämä voidaan toteuttaa preoperatiivisesti optimoimalla hemoglobiiniarvot raudan ja erytropoietiinin avulla sekä arvioimalla hyytymishäiriöiden korjaamismahdollisuuksia.7 Muiden kuin leikkauspotilaiden osalta olisi myös harkittava vaihtoehtoja verensiirron välttämiseksi tai rajoittamiseksi aina kun se on mahdollista.

Päätös verensiirrosta

Verikomponentin tai PPP-valmisteen määrääminen on kliininen päätös, jonka tekee terveydenhuollon tarjoaja (esim, lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on valtuudet määrätä verensiirto), joka perustuu näyttöön perustuviin käytäntöohjeisiin ja joka tehdään usein neuvotellen lääkärin kanssa, jolla on transfuusiolääketieteen asiantuntemusta. Vaikka ennen verensiirtoa tehdyt diagnostiset testitulokset voivat viitata siihen, että verensiirto on perusteltua, verensiirtopäätökseen olisi sisällytettävä oireiden kliininen arviointi ja lopputulosmittareiden huomioon ottaminen.

Tietoon perustuva suostumus

Tietoon perustuva suostumus verensiirtoon on tavanomainen turvallisuusvaatimus.8 Kanadan verenkulutusjärjestelmää käsittelevässä tutkintalautakunnassa (Commission of Inquiry on the Blood System in Canada, Commission of Inquiry on the Blood System in Canada, Commission of Canada Commission) arvoisa tuomari, tuomari Horace Krever, painotti tietoon perustuvan suostumuksen merkitystä verenkierron komponenttien ja julkisen ja yksityisen sektorin verenkulutuslääkkeiden (PPP-menetelmän) antamisen yhteydessä.9 Hänen suosituksiinsa kuului:

• ”Lääkärin ammatin harjoittajien toimilupia myöntävät elimet edellyttävät käytännesäännöissään, että hoitava lääkäri hankkii potilaan tietoon perustuvan suostumuksen veren ja verivalmisteiden antamiseen siten, että kanadalaisille potilaille tiedotetaan allogeenisen verensiirron riskeistä ja hyödyistä sekä vaihtoehdoista lukuun ottamatta epäpätevyyttä tai kiireellistä kirurgista toimenpidettä”. (s. 1133, liite A)9
• ”Riskit, hyödyt ja vaihtoehdot on esitettävä kielellä, jota potilas ymmärtää, ja tavalla, joka sallii kysymykset, toistot ja riittävästi aikaa omaksumiseen.” (s. 1133, liite A)9

Hoitolaitoksen vastuulla on kehittää toimintaperiaatteet ja menettelyt tietoon perustuvan suostumuksen hankkimiseksi ennen veren komponenttien tai PPP:n siirtoa. Niiden on sisällettävä seuraavat asiat:8

• kuvaus veren komponentista tai PPP:stä;
• siihen liittyvät riskit ja hyödyt, mukaan lukien hengenvaaralliset riskit; ja
• vaihtoehdot, jos ne soveltuvat kliinisiin olosuhteisiin, mukaan lukien niiden hyödyt ja riskit.

Keskustelu terveydenhuollon tarjoajan ja potilaan välillä olisi käytävä hyvissä ajoin ennen kirurgista tai terapeuttista toimenpidettä, jos mahdollista, jotta potilaalle jää aikaa harkita vaihtoehtoja.

Hoitohenkilökunnan on dokumentoitava potilaan kanssa käyty keskustelu riskeistä, hyödyistä ja vaihtoehdoista laitoskohtaisten käytäntöjen mukaisesti.

Tietoinen kieltäytyminen

Potilaalla on oikeus kieltäytyä verensiirroista tai hoidoista, joihin liittyy veren komponenttien ja PPP:iden käyttöä. Sen lisäksi, että potilas keskustelee terveydenhuollon tarjoajan kanssa veren komponenttien tai PPP:iden käytön riskeistä, hyödyistä ja vaihtoehdoista, hänen kieltäytymispäätöksensä tulisi seurata tietoon perustuvaa keskustelua kieltäytymisen riskeistä. Kieltäytyminen olisi dokumentoitava selkeästi potilaskertomukseen laitoskohtaisten käytäntöjen mukaisesti.

Potilaat voivat kieltäytyä veren komponenttien ja PPP:iden käyttöön liittyvästä hoidosta henkilökohtaisista tai uskonnollisista syistä. Jehovan todistajat kieltäytyvät usein verensiirroista, vaikka rekombinantti-ihmisen erytropoietiinin ja joidenkin PPP:iden käyttö voi olla hyväksyttävää joillekin henkilöille.10 Kukin uskontokuntaan kuuluva päättää yksilöllisesti, mikä on henkilökohtaisesti hyväksyttävää, ja kieltäytymistä koskevien asiakirjojen olisi selvästi osoitettava potilaan päätöksen yksityiskohdat. Lisätietoja saa Jehovan todistajien sairaaloiden tietopalvelun (Kanada) ympärivuorokautisesta hätäpuhelinnumerosta 1-800-265-0327 tai verkossa osoitteessa JW.org.10

Transfuusiomääräykset

Hoitohenkilökunta dokumentoi verikomponentin tai PPP:n antamista koskevat määräykset ja dokumentoi kliinisen indikaation. Palveluntarjoajan määräyksiin on sisällytettävä:2

• Potilaan koko nimi
• Potilaan yksilöllinen tunniste (laitoksen määrittelemä)
• Annettavan valmisteen tyyppi
• Annettava tilavuus tai määrä
• Infuusionopeus tai kesto (jotkin laitokset voivat viitata menettelyyn, joka määrittelee vakiomääräisen antonopeus)
• Transfuusion päivämäärä ja kellonaika
• Tuotteiden siirtojärjestys (kun useita tuotteita tilataan yhdessä)
• paineinfuusiolaitteiden käyttö, kun se on tarkoituksenmukaista
• verenlämmittimien käyttö, kun se on tarkoituksenmukaista
• Muutokset, verikomponentteihin, jos sellaisia on
• Transfuusion erityisvaatimukset, jos sellaisia on
• Transfuusioon liittyvät lääkkeet, jos sellaisia on, mukaan lukien annostus, antoreitti ja lääkkeen antoajankohta (esim.e., ennen verensiirtoa, sen aikana tai sen jälkeen).
  • Esim. esilääkitystä, kuten difenhydramiinia ja/tai parasetamolia, voidaan harkita, jos potilaalla on dokumentoitu aiempia verensiirtoreaktioita. Esilääkitys on annettava sopivana ajankohtana, jotta se tehoaa ennen verensiirtoa.
  • Esim, Intra- tai jälkilääkitystä, kuten furosemidiä, voidaan harkita, jos potilaalla on suurentunut nesteen ylikuormituskomplikaatioiden riski.

Testaus ennen verensiirtoa

Testaus ennen verensiirtoa suoritetaan potilaan ja verensiirtoon tarkoitetun verikomponentin yhteensopivuuden varmistamiseksi.

Potilaan virheellinen tunnistaminen ja näytteen virheellinen merkitseminen edistävät ABO-yhteensopimattoman veren antamista ja hemolyyttisten verensiirtoreaktioiden mahdollisuutta.11 Virheellinen tunnistaminen voi tapahtua useissa verensiirtoprosessin vaiheissa, mukaan lukien potilasnäytteen otto ja testaus, verivalmisteen pyytäminen, antaminen ja antaminen. On ehdottoman tärkeää, että potilaan positiivinen tunnistaminen säilyy koko prosessin ajan.

Ennen verensiirtoa otettavat verinäytteet merkitään ottohetkellä potilaan vuodeosastolla käyttäen vähintään kahta yksilöllistä tunnistetta. Potilaan tunnistamisen on tapahduttava tällöin käyttämällä potilaan ranneketta potilaan nimen ja yksilöllisen tunnistenumeron vahvistamiseksi. Aina kun se on mahdollista, potilaan rannekkeen oikeellisuus olisi varmistettava pyytämällä potilasta kirjoittamaan nimensä ja ilmoittamaan syntymäaikansa.

ABO-epäyhteensopivien verensiirtovirheiden estämiseksi terveydenhuoltolaitoksen toimintaperiaatteissa voidaan vaatia ABO-veriryhmän vahvistamista ensikertalaisilta verensiirtopotilailta tai positiivisen potilastunnistustekniikan käyttöä luovuttajayksikön ja potilaan tunnisteiden vahvistamiseksi vuodeosastolla.1

Lisätietoja verensiirtoa edeltävästä testauksesta, mukaan lukien potilaan tunnistaminen ja näytteiden merkitseminen, on tämän oppaan luvussa 8.

Näytteen testaaminen ennen verensiirtoa ja yhteensopivien punasolujen tunnistaminen on yleensä suoraviivaista, mutta se voi olla monimutkainen ja aikaa vievä prosessi, jos vasta-aineita esiintyy. Jos punasoluja tarvitaan kiireellisesti ennen kuin transfuusiota edeltävä testaus on saatu päätökseen, asiasta on ilmoitettava välittömästi verensiirtopalveluun. Hätätilanteissa punasoluyksiköitä voidaan antaa ennen testauksen valmistumista terveydenhuoltolaitoksen käytäntöjen ja menettelytapojen ja/tai verensiirtolääketieteen ja hoitavan lääkärin konsultaation perusteella.

IV-yhteys

Verikomponentteja ja PPP:tä voidaan antaa erilaisten keskuslaskimoyhteyslaitteiden (CVAD) tai perifeeristen suonensisäisten katetrien kautta. Sopivan laskimokanyylin valintaan liittyviä näkökohtia ovat:

• Mittarin tai luumenin koko: sen on oltava riittävän suuri, jotta verikomponentin tai PPP:n virtaus on mahdollista määritellyn antoajan kuluessa ja jotta solut eivät vaurioidu.2
  • 20-22 gauge aikuisten rutiininomaisiin verensiirtoihin.12
  • 16-18 gauge aikuisten nopeisiin verensiirtoihin.12
  • Aikuispotilailla, joilla on hauraat tai vaikeat suonet, voidaan käyttää pienempää gaugea, mutta se voi rajoittaa virtausnopeutta.13
  • 22-25 gaugea suositellaan pediatriaan. 14, 15
• Verikomponenttien tai PPP:n antamiseen tarkoitettu oma linja. Lääkkeitä ei saa infusoida samanaikaisesti verikomponenttien tai PPP:n kanssa.

• CVAD-laitteet, joissa on useita luumeneita, mahdollistavat verikomponenttien tai PPP-tuotteiden antamisen yhden luumenin kautta, kun taas muut lääkkeet tai liuokset infusoidaan muiden luumenien kautta.

• Älä mahdollisuuksien mukaan anna lääkkeitä, joiden tiedetään aiheuttavan haittavaikutuksia, samanaikaisesti verikomponentin tai PPP-valmisteen kanssa, koska lääkkeisiin liittyvän haittavaikutuksen ja verensiirtoreaktion oireiden ja merkkien erottaminen toisistaan on haastavaa.

• Hätätilanteissa voi olla tarpeen antaa samanaikaisesti eri veren komponentteja ja valmisteita. Tämä on tehtävä käyttämällä erillistä infuusiokontaktia.

Hoitosarjat

Hoitosarjojen vaatimukset vaihtelevat veren komponenttien ja PPP:n osalta. Nämä vaatimukset esitetään laitoskohtaisissa toimintaohjeissa, jotka olisi laadittava yhteistyössä verensiirtopalvelun kanssa.

Verikomponenttien hallintasarjat

Verikomponenttien antaminen edellyttää tavanomaisen verisuodattimen käyttöä, jonka huokoskoko voi vaihdella 170 ja 260 mikronin välillä. Suodattimen, jonka on oltava kokonaan verikomponentin peitossa, tarkoituksena on poistaa hyytymät, solujätteet ja koaguloitunut proteiini.

Leukosyyttien vähentämissuodatinta ei enää tarvita verensiirron yhteydessä, koska kaikki Kanadassa luovutetut verikomponentit on valmistuksen aikana vähennetty leukosyyttien määrällä suodattamalla (ks. lisätietoja kanadalaisen veripalvelun kiertokirjeestä16 ja tämän oppaan luvusta 2).17

VERIKOMPONENTTIEN VERENSIIRROT VERENSIIRROTUSTAPAHTUMA

VERIKOMPONENTTIEN VERENSIIRROTUSTAPAHTUMA Verikomponenttien verensiirto on tehtävä viimeistään 4 tunnin sisällä luovuttamisen jälkeen. Jos verensiirto keskeytyy jostain syystä, antaminen on lopetettava 4 tunnin kuluttua, vaikka verensiirto ei olisikaan täydellinen. Laitosten on noudatettava valmistajan suosituksia ja paikallista käytäntöä verenantosarjojen vaihtamisessa. Jos usean yksikön verensiirrossa yksiköiden välillä on viive, antosetti on vaihdettava bakteerien kasvun todennäköisyyden minimoimiseksi.

Veriviljelyvalmisteiden antosetit

Veriviljelyvalmisteiden antaminen edellyttää erilaisia tarvikkeita, jotka vaihtelevat tuotetyypeittäin ja tuotemerkeittäin. Suonensisäisesti annosteltavat PPP-lääkkeet voivat vaatia tavallisen, tuuletetun tai suodatetun setin käyttöä tai ne voidaan antaa suorana suonensisäisenä työntöliikkeenä. Muut kasvinsuojeluaineet annetaan lihaksensisäisesti tai ihonalaisesti. Laitosten on tutustuttava tuotteen monografiaan ja paikallisiin toimintaperiaatteisiin sen määrittämiseksi, mitä suodatusta vaaditaan valmistuksen tai annostelun aikana, jos sitä ylipäätään vaaditaan.

Infuusiolaitteet

Kaikkien verensiirtoprosessissa käytettävien laitteiden on oltava Kanadan terveysministeriön ja valmistajan hyväksymiä, ja niitä on huollettava valmistajan määritysten mukaisesti, jotta niiden turvallisuus säilyy. Terveydenhuoltolaitoksilla on oltava hyväksytty prosessi kaikkien infuusiolaitteiden jatkuvaa tarkastusta ja validointia varten.

Infuusiolaitteiden on tiedetty aiheuttavan mekaanista hemolyysiä;18 siksi ennen infuusiolaitteen käytön aloittamista valmistajalta olisi saatava vahvistus siitä, että laite on hyväksytty käytettäväksi veren komponenttien siirtoon. Katso lisätietoja mekaanisen hemolyysin syistä tämän oppaan luvusta 10.

Verikomponenttien siirtoon voidaan käyttää infuusiolaitteita (esim. infuusiopumput, pikainfuusiolaitteet, verenlämmittimet ja painelaitteet). Infuusiolaitteiden käytössä on aina noudatettava terveydenhuollon toimintaohjeita.

Painoinfuusiolaitteet

Painoinfuusiolaitetta voidaan käyttää veren komponenttien nopeaan antamiseen. Verikomponenttiin kohdistuva paine ei saa ylittää 300 mmHg, sillä se voi johtaa hemolyysiin tai pussin rikkoutumiseen.

Verenlämmitinlaitteet

Verenlämmitinlaitetta voidaan käyttää hypotermian estämiseksi kylmien verikomponenttien nopean annostelun aikana, esimerkiksi leikkaussalissa tai traumaolosuhteissa.12,19

Verenlämmitinlaitetta voidaan käyttää rutiininomaisessa verensiirrossa potilaalle, jolla on kylmäagglutiniinisairaus; tämän strategian tehokkuudesta on kuitenkin vain vähän näyttöä, ja potilaan lämmittäminen on todennäköisemmin toteutettavissa ja yhtä todennäköisesti hyödyllistä.20 Verenlämmitinlaitteissa olisi oltava lämpötilahälytysjärjestelmä, jos lämpötila ylittää 42 °C. Kun verenlämmitintä käytetään, lämpötila sen käyttöönoton yhteydessä ja laitteen yksilöllinen tunniste (esim. sarjanumero) on dokumentoitava.

Potilaan perusarviointi

Potilaan arviointi ennen verensiirtoa ja vitaalielintoimintojen perusmittaus on dokumentoitava 30 minuutin kuluessa ennen verensiirtoa. Tunnistetaan mahdolliset verensiirtoreaktion riskit tai aiemmin esiintyneet oireet, jotka voidaan myöhemmin erehtyä luulemaan verensiirtoreaktioksi (esim. aiemmin esiintynyt ihottuma).

Jos potilas pystyy osallistumaan, potilaalle on annettava koulutusta, jotta hän ymmärtää, että on tärkeää ilmoittaa välittömästi kaikista verensiirron aikana tai sen jälkeen ilmenevistä uusista oireista.

Tarvittavat esilääkkeet on valmistettava ja annettava määräyksen mukaisesti (esim. 30 minuuttia ennen aloitusta, välittömästi ennen aloitusta).

Kuljetus ja varastointi

Verikomponentit ja PPP on säilytettävä valvotussa verivarastossa ja kuljetettava validoidussa järjestelmässä. Varastointi- ja kuljetusjärjestelmät validoidaan ja niitä valvoo verensiirtopalvelu.8

Verikomponentti tai PPP tulisi ottaa varastosta vasta, kun kaikki valmistelut antoa varten on tehty. Ennen veren komponentin tai PPP:n hankkimista on varmistettava, että verensiirtomääräys on olemassa ja että tietoon perustuva suostumus on dokumentoitu.

Seuraa terveydenhuoltolaitoksen menettelytapoja, kun hankit veren komponenttia tai PPP:tä verensiirtopalvelusta tai satelliittiverijääkaapista. On ehdottoman tärkeää, että potilaan positiivinen tunnistaminen vahvistetaan uudelleen tällä kertaa ja että oikea tuote saadaan oikealle potilaalle.

Jos haettua verikomponenttia tai PPP:tä ei enää tarvita, se on palautettava välittömästi verensiirtopalveluun turvallisten säilytysolosuhteiden säilyttämiseksi ja jätteen syntymisen estämiseksi. Paikalliset käytännöt voivat määrätä verikomponenttien tai PPP:n verensiirtopalveluun palauttamisen ajankohdan ja/tai lämpötilavaatimukset.

Transfuusio

Transfuusiota edeltävä turvallisuustarkastus

Transfuusiota edeltävään turvallisuustarkastukseen kuuluu verikomponentin tai PPP:n tarkastaminen ja potilaan positiivisen potilastunnisteen varmistaminen potilaalle annettavasta tuotteesta. Kaikkien potilaan ja verikomponentin tai PPP:n yhdistävien tunnistetietojen on vastattava toisiaan. Potilaan ja tuotteen tunnistaminen on suoritettava potilaan läsnä ollessa potilaan tunnistusnauhaa käyttäen.

Transfuusiota edeltävässä turvallisuustarkastuksessa on useita keskeisiä kohtia:

• Varmennetaan, että verikomponentti tai PPP vastaa palveluntarjoajan antamaa siirtomääräystä. Vahvista, että kaikki valmistelua koskevat erityisvaatimukset on täytetty.
• Varmista, että etiketissä olevat verikomponentin tai PPP:n tiedot vastaavat mukana olevaa verensiirtopalvelulomaketta ja -merkkiä. Vahvista verikomponentin tai PPP:n viimeinen käyttöpäivä ja -aika.
  • Sirastopaikoilla olisi oltava käytännöt lähes vanhentuneiden verikomponenttien käyttöä varten. Yksi käytännön lähestymistapa, jota monet verensiirtopalvelut käyttävät, on varmistaa, että verensiirto aloitetaan ennen vanhentumisaikaa ja että verensiirto saatetaan loppuun neljän tunnin kuluessa aloituksesta.21
• Tarkista, että verikomponentin ja potilaan ABO- ja Rh-arvot ovat yhteensopivat (ks. taulukot 1 ja 2). Tarkista, että verikomponentin etiketissä oleva veriryhmä vastaa komponentin etikettiä ja että ristiintaulukointitesti oli yhteensopiva.

• Tarkista verikomponentin tai PPP:n ulkonäkö. Varmista, ettei siinä ole hyytymiä, paakkuja tai värimuutoksia (ks. Canadian Blood Services’ Visual Assessment Guide); jos niitä esiintyy, ilmoita asiasta verensiirtopalvelulle ja palauta verikomponentti tai PPP. Jos PPP on valmistettu lyofilisoituna jauheena, tarkasta liuos uudelleenvalmistuksen jälkeen.

• Varmista, että verikomponentissa tai PPP:ssä olevat yksilölliset potilastunnisteet vastaavat potilaan tunnistusnauhaa.

Noudata aina laitoskohtaisia käytäntöjä potilaan tunnistetietojen ja verikomponentin tai PPP:n varmistamisessa.

.

* Katso laitos-Rh-positiivisten punasolujen käyttöä hätätilanteessa koskevat laitoskohtaiset käytännöt ja menettelyt (i.e., ristiytymättömissä) tilanteissa Rh-negatiivisilla vastaanottajilla, sillä Rh-positiivisia punasoluja voidaan siirtää yli 45-vuotiaille naisille ja miespotilaille.

Riippuen annettavasta verikomponentista tai PPP:stä, on otettava huomioon muita näkökohtia. Taulukossa 3 on yhteenveto antovaatimuksista.14

Kuten aiemmin mainittiin, virheellistä tunnistamista voi tapahtua useissa kohdissa verensiirtoprosessin aikana, ja on ehdottoman tärkeää, että potilaan positiivinen tunnistaminen säilyy koko prosessin ajan. Turvallisuustarkastus välittömästi ennen veren komponentin tai PPP:n antamista on viimeinen tilaisuus estää tunnistusvirheen päätyminen potilaalle.

Transfuusion aloittaminen

Seuraavassa luettelossa on yhteenveto verensiirron valmisteluun ja aloittamiseen sisältyvistä yleisistä työvaiheista.

1 . Tarkista palveluntarjoajan määräys verensiirrosta.
2. Vahvista suostumus verensiirtoon.
3. Anna potilaalle tietoa suunnitellusta verensiirrosta (esim. tarvittava valmistautuminen ja seuranta, välittömästi ilmoitettavat oireet).
4. Vahvista verensiirtoa edeltävät testit tai kerää verensiirtoa edeltävä näyte (tarvittaessa).
5. Ota verensiirtoa edeltävä näyte. Kokoa tarvittavat välineet.
6. Suorita potilaan arviointi ja hanki peruselintoiminnot 30 minuutin kuluessa ennen verensiirtoa.
7. Anna tarvittaessa esilääkitys (esilääkkeet).
8. Hae verikomponentti tai PPP varastosta tai verensiirtolääketieteellisestä laboratoriosta.
9. Ota verikomponentti tai PPP varastosta tai verensiirtolääketieteellisestä laboratoriosta.
9. Ota verikomponentti tai PPP varastosta. Suorita verensiirtoa edeltävät tarkastukset. Katso laitoskohtaiset käytännöt ja menettelyt.
10. Dokumentoi transfuusiota edeltävät tarkastukset, mukaan lukien päivämäärä ja kellonaika sekä tarkastuksia tekevien henkilöiden henkilöllisyys.
11. Valmistaudu verikomponentin tai PPP:n aloittamiseen:

• Verikomponentti: Täytä antolinja ja suodatin verikomponentilla tai yhteensopivalla liuoksella (esim. steriili 0,9-prosenttinen natriumkloridiliuos (NaCl) infuusiokäyttöön).
• PPP: Rekonstruoi tarvittaessa. Katso laitoksen menettelytavoista tai valmistajan tuotemonografiasta asianmukaiset antotarvikkeet laskimonsisäistä, lihaksensisäistä tai ihonalaista antoreittiä varten

Taulukko 3. Annostelutarvikkeet: Aloitusvaatimusten yhteenveto

Potilaan seuranta

Vaikeat ja henkeä uhkaavat reaktiot voivat ilmetä arvaamattomasti ja edetä nopeasti; siksi potilaita on seurattava tarkasti. Noudata laitoskohtaisia käytäntöjä potilaan seurannassa verensiirron aikana ja sen jälkeen. Pysy potilaan luona tai ole sellaisessa asennossa, että voit tarkkailla häntä tarkasti ensimmäiset 5-15 minuuttia kunkin yksikön aloittamisen jälkeen. Tarkkaile potilasta reaktion merkkien ja oireiden varalta (nokkosihottuma, kutina, kuume tai vilunväristykset, hengitysvaikeudet, kipu tai muu merkittävä muutos verensiirron aloittamisen jälkeen); kehota potilasta tai hoitohenkilökuntaa ilmoittamaan sairaanhoitajalle välittömästi, jos oireita havaitaan. Arvioi potilas uudelleen ja toista vitaalielintoiminnot 15 minuutin kuluttua ja lisää virtausnopeutta, jos reaktiota ei havaita.12

Potilaan seurannan ja vitaalielintoimintojen kirjaamisen tulisi perustua potilaan kliiniseen tilaan ja tapahtua laitoskohtaisten toimintatapojen mukaisesti verensiirron keston ajan.

Jos verensiirtoreaktiota epäillään, lopeta verensiirto välittömästi ja ylläpidä verisuoniyhteys normaalilla suolaliuoksella. Noudata laitoskohtaisia menettelytapoja tai lääkärin määräyksiä epäillyn verensiirtoreaktion hoidossa. Katso lisätietoja tämän oppaan luvusta 10.

Valmisteen antamisen jälkeen

Valmisteensiirron päätyttyä annostelusarja voidaan huuhdella:

• Verikomponentit: voidaan huuhdella steriilillä 0,9-prosenttisella 0,9-prosenttisella natriumkloridiliuoksella (NaCI-liuoksella); käytä minimaalisia volyymeja nesteen saantia rajoittaville potilaille.
• PPP: voi huuhdella suonensisäisen annostelusarjan yhteensopivalla nesteellä (ks. valmistajan tuotemonografia); käytä minimaalisia tilavuuksia nestettä rajoitetuille potilaille.

Tyhjä verikomponentti- tai PPP-säiliö ja mahdolliset annostelutarvikkeet on hävitettävä turvallisesti laitoskohtaisten käytäntöjen mukaisesti.

Dokumentoi verensiirtotapahtuma laitoskohtaisten käytänteiden ja menettelytapojen mukaisesti. Dokumentointi sisältää päivämäärän, alkamis- ja päättymisajat, siirretyn verikomponentin tai PPP:n, yksikön tai erän numeron, verensiirron aloittavien ja sitä valvovien henkilöiden nimet, elintoiminnot, siirretyn verimäärän ja kaikki verensiirtoon liittyvät toimenpiteet. Lisäksi verikomponentteja tai PPP:tä saavien laitoshoidossa olevien potilaiden olisi saatava ilmoitus verensiirrosta laitoskohtaisten mekanismien mukaisesti.8

Avohoidossa olevien potilaiden osalta on tarkasteltava verensiirron jälkeistä hoitoa potilaan tai hoitajan kanssa. Anna potilaalle kirjallista tietoa, jossa kerrotaan verensiirtoreaktioiden merkit ja oireet, mitä tehdä verensiirtoreaktion sattuessa ja yhteystiedot verensiirtoreaktiosta ilmoittamista varten.

Jatka potilaan seurantaa verensiirron jälkeen verensiirtoreaktion merkkien ja oireiden varalta. Yleensä potilaan tilassa tai elintoiminnoissa tapahtuvia muutoksia, jotka ilmenevät kuuden tunnin kuluessa verensiirrosta, on pidettävä verensiirron mahdollisena haittavaikutuksena, ja niistä on ilmoitettava verensiirtopalveluun. Ilmoita kaikista epäillyistä verensiirtoreaktioista verensiirtopalveluun.

Hyytymistekijöiden jatkuva infuusio

Hyytymistekijöiden korvaamista jatkuvalla infuusiolla käytetään monissa keskuksissa eri puolilla maata hyytymishäiriöpotilaiden vakavien verenvuotojen hoidossa tai ehkäisyssä.

Koska tämä toimenpide ei kuulu valmisteyhteenvedon suositusten piiriin, kunkin laitoksen on kehitettävä omat käytäntönsä ja menettelytapansa tämän käytännön ohjaamiseksi ja opastamiseksi.

Continuing Professional Development Credits

Tutkijat ja terveydenhuollon ammattilaiset, jotka osallistuvat Kanadan kuninkaallisen kollegion sertifioinnin ylläpito-ohjelmaan (Maintenance of Certification, MOC), voivat vaatia Clinical Guide to Transfusion -oppaan lukemista jatkuvaksi ammatilliseksi kehitystoiminnaksi (CPD) kohdassa 2: Self-learning credit. Yhden luvun lukeminen vastaa kahta opintopistettä.

Kiitokset

Tekijä kiittää Leonor De Biasioa, RN, BScN, CPNC, ja Tihiro Rymeriä, BScN, MLT, tämän luvun edellisen version kirjoittajina sekä Allahna Elahieta, BSc (Hons), MLT, ja Sarah Oxleyta, RN, BScN, tämän version tarkistamisesta.

1. CSA-ryhmä. Can/Csa-Z902:20 – Veri ja veren komponentit. Julkaisija Kanadassa: CSA, 2020.
2. CSTM Standards Committee. Sairaaloiden verensiirtopalveluja koskevat CSTM-standardit. Julkaissut Ottawa, Kanada: Canadian Society for Transfusion Medicine, 2017.
3. Health Canada. Guidance Document: Blood Regulations2014. http://www.hc-sc.gc.ca/dhp-mps/brgtherap/applic-demande/guides/blood-reg-sang/blood-guid-sang-ligne-eng.php (Viimeisin haku).
4. The Standards Program Committee and the Blood Banks and Transfusion Services Standards Committee. Veripankkien ja verensiirtopalvelujen standardit, 32. painos. Julkaisija AABB, 2020.
5. College of American Pathologists. Transfuusiolääketieteen Cap-akkreditoinnin tarkistuslista. Julkaisija College of American Pathologists, 2020.
6. Mueller MM, Van Remoortel H, Meybohm P, Aranko K, Aubron C, Burger R, Carson JL, Cichutek K, De Buck E, Devine D, Fergusson D, Folléa G, French C, Frey KP, Gammon R, Levy JH, Murphy MF, Ozier Y, Pavenski K, So-Osman C, Tiberghien P, Volmink J, Waters JH, Wood EM, Seifried E, ICC PBM Frankfurt Groupin puolesta. Patient Blood Management: Frankfurtin vuoden 2018 konsensuskonferenssin suositukset. JAMA 2019; 321: 983-97. https://doi.org/10.1001/jama.2019.0554.
7. AABB ja Society for the Advancement of Blood Management. Perioperatiivinen verenhallinta: A Physician’s Handbook, 3. painos. Toimittanut Shander A, Waters JH, King KE. Julkaisija: AABB/SABM, 2013.
8. CSA Group. Can/Csa-Z902-15 – Veri ja veren komponentit. Julkaissut Kanadassa CSA, 2015.
9. Kanadan verijärjestelmää käsittelevä tutkintalautakunta, loppuraportti. Kanada, Kanadan verijärjestelmää käsittelevä tutkintalautakunta, 1997. http://publications.gc.ca/pub?id=9.698032&sl=0.
10. Jehovan todistajien virallinen verkkosivusto. Bioetiikka ja oikeus. https://www.jw.org/en/medical-library/blood-transfusion-bioethics-medical-law/.
11. Bolton-Maggs PH, Wood EM, Wiersum-Osselton JC. Väärää verta putkessa – Vakavien seurausten mahdollisuus: Can It Be Prevented? Br J Haematol 2015; 168: 3-13. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25284036.
12. Lima A. Bloody Easy Blood Administration, versio 2. Julkaisija Toronto, Ontario: Ontario Regional Blood Coordinating Network, 2015. http://transfusionontario.org/en/download/bloody-easy-blood-administration-version-2
13. Australian and New Zealand Society of Blood Transfusion ja Australian College of Nursing. Verivalmisteiden antamista koskevat ohjeet. Julkaissut Sydney, Australia, Australia & New Zealand Society of Blood Transfusion Ltd, 2019. https://anzsbt.org.au/wp-content/uploads/2019/10/ANZSBT-Administration-Guidelines-Revised-3rd-edition-Publication-Version-20191002.pdf.
14. Callum JL, Pinkerton PH, Lima A, Lin Y, Karkouti K, Lieberman L, Pendergrast JM, Robitaille N, Tinmouth AT, Webert KE, . Bloody Easy 4: Verensiirrot, verivaihtoehdot ja verensiirtoreaktiot. Julkaisija Ontario, Kanada: Ontario Regional Blood Coordinating Network, 2016. http://transfusionontario.org/en/download/bloody-easy-4-blood-transfusions-blood-alternatives-and-transfusion-reactions-a-guide-to-transfusion-medicine-fourth-edition/.
15. Gorski L, Hadaway L, Hagle M, McGoldrick M, Orr M, Doellman D. Infusion Therapy Standards of Practice. Julkaisussa Journal of Infusion Nursing by Infusion Nurses Society, 2016. https://source.yiboshi.com/20170417/1492425631944540325.pdf.
16. Canadian Blood Services. Canadian Blood Services Circular of Information. Julkaissut Ottawa, Kanada: Canadian Blood Services, 2015. https://www.blood.ca/en/hospitals/circular-information.
17. Héma-Québec. Circular of Information. 2015. https://www.hema-quebec.qc.ca/userfiles/file/media/anglais/publications/SPE-00176%5B3%5D_C16075_LIVRET_HEMA_ANG_web.pdf.
18. Wilson AM, Peterlini MA, Pedreira M.G. Infuusiopumput ja punasoluvauriot verensiirtohoidossa: An Integrative Revision of the Academic Literature. Rev Lat Am Enfermagem 2016; 24: e2763. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27533272.
19. Robinson S, Harris A, Atkinson S, Atterbury C, Bolton-Maggs P, Elliott C, Hawkins T, Hazra E, Howell C, New H, Shackleton T, Shreeve K, Taylor C. The Administration of Blood Components: A British Society for Haematology Guideline. Transfus Med 2018; 28: 3-21.
20. Jain MD, Cabrerizon-Sanchez R, Karkouti K, Yau T, Pendergrast JM, Cserti-Gazdewich CM. Etsikää ja löydätte – mutta mitä sitten teette? Kylmäagglutiniinit kardiopulmonaalisessa ohitusleikkauksessa ja yhden keskuksen kokemus kylmäagglutiniiniseulonnasta ennen sydänleikkausta. Transfus Med Rev 2013; 27: 65-73. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0887796312001022.
21. AABB, Amerikan Punainen Risti, Amerikan verikeskukset, armeijan veriohjelma. Circular of Information for the Use of Human Blood and Blood Components. 2017. http://www.aabb.org/tm/coi/Documents/coi1017.pdf.