Voit sekoittaa laulutyylit ja äänityypin keskenään, jos olet vasta aloittelija musiikin opinnoissa. Näiden kahden välillä on kuitenkin suuri ero. Äänityyppisi voi olla baritoni tai tenori, jos olet mies, tai sopraano tai altto, jos olet tyttö. Lisäksi äänityyppisi voi olla geneettisesti suotuisa ja määräytynyt.
Toisaalta laulutyylit ja -genret ovat opittuja. Varttuessasi olet ehkä pitänyt niin paljon jostain tietystä musiikkityypistä, koska isäsi tai äitisi soittaa usein kyseistä musiikkityyppiä. Alitajuisesti olet oppinut pitämään tuon tyyppisestä musiikista, ja olet muokannut laulutyyliäsi niiden artistien mukaan, joita yleensä kuuntelet.
Sisällysluettelo
Tärkeimmät laulutyylit ja -genret, jotka sinun on tunnettava
Maailmasta tulee tietenkin tylsä paikka, jos kaikki kuulostavat samalta. Kuvittele vain, jos laitat radion päälle ja yhtäkkiä huomaat, että jokainen kuuntelemasi artisti laulaa samalla tyylillä. Varmasti menisit räjähdysmäisesti sekaisin. On hyvä, että laulutyylit vaihtelevat ja että on olemassa lukemattomia musiikkityylejä, joista valita ja joita kuunnella. Tässä ovat suosituimmat laulutyylit ja -genret:
Rock
Yksi laajimmista musiikkigenreistä on rockmusiikki. Se alkoi Yhdysvalloissa ”rock and rollina” 1940-luvun loppuvuosina. Se on kehittynyt 1960-luvulla Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa erilaisiksi tyyleiksi.
Musiikkilajina se ammensi paljon bluesista, kantrimusiikista ja R&B:stä. Se ammensi paljon myös muista tyylilajeista, kuten folkista ja sähköbluesista. Se sisällytti jopa hieman klassista musiikkia, jazzia ja muita tyylejä.
Rock-genren kehitys on ollut asteittaista sen jälkeen, kun se tuli musiikin kentälle. Se on muuttunut matkan varrella särmikkäämmäksi ja rouheammaksi. Tällä hetkellä rockin lauluäänet ovat monipuolistuneet huomattavasti verrattuna muihin genreihin. Tämän päivän rocklaulajilla on lisäksi monipuolisia laulutyylejä U2:n Bonon, Slayerin Tom Arayan, Adam Lambertin ja Metallican James Hetfieldin kaltaisista laulajista lähtien.
Rockin erottaa pop-genrestä se, että sille on ominaista särmikkäämmät ja karheammat osuudet. Ilman tätä ominaisuutta se ei koskaan eroa popin äänestä tai tyylistä. Rockille on myös ominaista voimakas tunne, voima ja draivi.
Pop
Pop-genre on tietysti miellyttävää kuunneltavaa, hauskaa ja romanttista, mutta se ei kuitenkaan ole liian tunteellista. Sen ytimessä ovat tanssi ja rytmi. Pop hallitsee amerikkalaista musiikkia viime vuosikymmeninä, sillä suuria pop-artisteja on tullut ja mennyt jo paraatikaupalla. Popmusiikki on tietysti musiikkiteollisuuden kasvot.
Joka vuosi sadat uudet pop-artistit esittelevät tuotteitaan ihaileville faneille. 80-lukua hallitsi tietysti rock- ja diskomusiikki. Ihmisten mieltymykset muuttuivat kuitenkin 90-luvun loppuvuosina, jolloin popmusiikista tuli yleisesti suosittua.
Muutamia poplaulajia on pidetty viime vuosisadan kuunnelluimpina ja arvostetuimpina viihdyttäjinä. Näitä viihdetaiteilijoita ovat muun muassa Madonna, Whitney Houston, Michael Jackson ja Prince.
Ooppera ja klassinen musiikki
Klassinen musiikki ja ooppera ovat musiikin rajoitetuin ja muodollisin laji. Silti klassinen ja ooppera tarjoaa itse asiassa suurimman vapauden sen laulajille. Tämä tyylilaji sallii kontrolloimattoman vibraton ja täydellisen tunteiden vapauttamisen. Sitä pidetään kuitenkin myös eri musiikkilajeista vähiten keskustelevana.
Klassinen musiikki on juurtunut syvälle länsimaiseen kulttuuriin. Se sisältää sekä maallista että uskonnollista musiikkia. Termi klassinen viittaa useammin klassisen kauden (1750-1820) musiikkiin. Klassisen musiikin juuret ulottuvat kuitenkin kauemmas 1100-luvulle, jonka aikana katolisen kirkon munkit kehittivät Euroopassa ensimmäistä kertaa nuottikirjoituksen alkeelliset jäänteet.
Klassisen musiikin genreihin kuuluvat uskonnolliset oratoriot, maalliset aariat ja motetit. Toisaalta oopperalauluun kuuluu myös samankaltaista musiikkia, mutta tämä musiikinlaji on enemmänkin näyttämötuotantoa varten, ja sitä laulavat usein puhuvat ja tanssivat näyttämönäyttelijät.
Klassiselle musiikille on luonnollisesti tyypillistä erittäin hienostunut soitanta, kuten sonaatti, konsertto, sinfonia ja fuuga. Se sisältää myös laulutyylien ja instrumentaalien sekoitusta. Klassisessa musiikissa hyödynnetään tietenkin standardoitua nuottikirjoitusjärjestelmää, joka lisää sen musiikin ja esityksen tarkkuutta.
Blues ja jazz
Blues musiikinlajina sai alkunsa 1870-luvulla Yhdysvaltojen syvällä etelässä. Sen juuret ovat Afrikan musiikkiperinteissä. Bluesissa yhdistettiin spirituaaleja, kenttähuutoja, työlauluja, huutoja ja lauluja sekä riimiteltyjä kertovia balladeja. Sille on ominaista ”call-and-response” -kuvio. Sille on ominaista myös blues-asteikko sekä tietyt sointukulkusuunnat. 12-tahtinen blues on ehdottomasti yleisin.
Toisaalta jazz musiikkilajina sai alkunsa myös New Orleansin afroamerikkalaisten yhteisöistä 1800-luvun lopulla. Sen juuret ovat bluesissa ja ragtimessä. Jazz on tietysti bluesin hienostuneempi haara. Sille on ominaista puhetason laulu sekä selvät konsonantit.
Bluesille taas on ominaista ”juureva” särmikkyys, ja joskus siinä on luontainen etelävaltioiden aksentti.
Monet asiantuntijat sijoittavat jazzin ja bluesin samaan kategoriaan ja samaan laulutyyliin. Jos kuitenkin katsot tarkkaan, huomaat, että kummallakin näistä kahdesta on selviä eroja. Jazz sisältää tietenkin vähemmän laulua verrattuna bluesiin.
Soul
Soul-musiikki on suosittu musiikkilaji, joka sai alkunsa afroamerikkalaisten yhteisöstä 1950-luvulla. Se on sekoitus rhythm and bluesia, afroamerikkalaista gospelmusiikkia ja jazzia. Kansalaisoikeusliikkeen aikana soulista on tullut suosittua kuuntelua ja tanssia. Soul on myös saavuttanut laajaa suosiota ympäri maailmaa, ja sillä on suora vaikutus rockmusiikkiin.
Soul on genrenä saanut alkunsa Amerikan mustien kokemuksista. Sille on ominaista tarttuvat rytmit, joita rytmitetään käsikapuloilla ja korostetaan ulkokohtaisilla kehonliikkeillä. Bluesin tavoin sille on ominaista kertosäkeen ja päälaulun välinen call-and-response.
R&B
R&B saavutti suosionsa huipun 90-luvulla. Siinä on sekoitus poppia, soulia ja ripaus funkia. Jotkut R&B-artistit lainaavat myös joitakin elementtejä jazzista ja muista laulutyyleistä. Rhythm and blues sai alkunsa myös afroamerikkalaisista yhteisöistä. Sen alkuperä voidaan jäljittää 1940-luvulle.
R&B-yhtyeet koostuvat yleensä kahdesta kitarasta, pianosta, bassosta, rummuista ja saksofoneista. Joskus mukana on taustalaulajia.
R&B-laulajat käyttävät balladeissa sustained tones vibratoa. Lisäksi monet fraasit sanoituksissa ovat yleensä keskustelunomaisia, eivätkä ne välttämättä vaadi vibratoa. Sanoituksella on ratkaiseva merkitys R&B-laulussa. Äänen tulisi myös vaihdella, jotta se toimisi sanoituksen heijastuksena. Lisäksi R&B-laulajien on projisoitava äänensä. Siksi heidän on käytettävä mikrofoneja tästä syystä.
Hip hop
Hip hopille on ominaista raskaat riimit ja rytmikäs laulaminen. Siihen liittyy myös beatboxing ja räppääminen. Hip hop sai alkunsa tietysti 70-luvulla ja sen jälkeen sen suosio on kasvanut tasaisesti. Hip hopin kasvava suosio on läpäissyt myös muita laululajeja, kuten kantria ja popmusiikkia.
Muut lajit, jotka ovat saattaneet vaikuttaa hip hopin syntyyn, ovat moninaisia. Tärkeimmät vaikutteet, jotka johtivat hip hopin syntyyn, olivat kuitenkin disco, reggae, funk ja blues. Hip hop -laulajat saattavat harrastaa erilaisia laulutyylejä. Hip hop -laulussa on kuitenkin yleensä särmikäs ja nasaalinen elementti.
Metalli, murina, & Heavy Metal
Heavy metal saattoi alkaa 1960-luvun lopulla tai 1970-luvun alussa. Silti on edelleen kiistanalaista, mikä yhtye oli ensimmäinen heavy metal -yhtye. Tältä osin asiantuntijat kiistelevät siitä, oliko Black Sabbath, Led Zeppelin vai Deep Purple ensimmäinen heavy metal -yhtye. Monet pitävät Blu Cheerin coveria Edie Cochran’s Summertime Bluesista ensimmäisenä heavy metal -levytyksenä.
Kuoleman murina luonnehtii death metalin laulutyyliä. Tätä murinaa voi nähdä myös muissa heavy metal -yhtyeissä. Jos olet kuitenkin kasvanut popmusiikissa tai muissa musiikkityyleissä, saatat kokea death-murinan rumaksi kuunneltavaksi. Kuoleman murina on kuitenkin sopusoinnussa metalliyhtyeiden karhean musiikkityylin kanssa ja täydentää metallikappaleiden rivoja ja synkkiä sanoituksia.
Heavy metal -genret ovat toisinaan päällekkäisiä muiden genrejen kanssa ja niitä on vaikea erottaa toisistaan. Silti ne voi helposti tunnistaa niiden piirteistä. Niiden tempo, instrumentaatio, laulutyylit ja kappaleiden rakenne, mukaan lukien kitaran soittotyyli, sanoitukset ja rumpujen soittotyyli, ovat omaleimaisia ja ne on helppo luokitella metalliksi.
Johtopäätökset
Laulutyylit ja laulutyypit ovat kaksi eri asiaa. Silti, kun yhdistät molemmat, voit saada aikaan erottuvan luonteen ja tyylin. Laulutyylisi tietysti erottaa sinut muista laulajista. Mitä ainutlaatuisempi laulutyylisi on, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on päästä huipulle. Valitsemasi musiikkilajin värittämänä voit sitten luikerrella kohti tähteyttä, jos sinulle annetaan siihen mahdollisuus.