Varhainen uraTiedostoa
Koska Plushenko kärsi usein flunssasta, hänen äitinsä päätti, että hän tarvitsi liikuntaa, ja ilmoitti hänet taitoluistelutunneille neljän vuoden iässä. Hänen ensimmäinen valmentajansa oli Tatiana Skala. Hän harjoitteli Volgogradissa, Venäjällä, kunnes jäähalli suljettiin, kun hän oli 11-vuotias. Vuonna 1994 hänen äitinsä vei hänet Pietariin harjoittelemaan Aleksei Mishinin johdolla.
Plushenko eteni nopeasti kansainvälisellä näyttämöllä. Hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin junioreiden maailmanmestari ja maailmanmestaruusmitalisti 14-vuotiaana, kun hän voitti vuoden 1997 junioreiden MM-kisat. Seuraavana vuonna, 15-vuotiaana, hän voitti pronssia vuoden 1998 MM-kilpailuissa.
1999-2001Edit
Plushenkolle kehittyi kilpailu Aleksei Yagudinin kanssa, jonka kanssa hän harjoitteli Mishinin alaisuudessa, kunnes Yagudin lähti vuonna 1998. Vuonna 2000 Plushenko voitti Yagudinin EM-kilpailuissa 2000, mutta sijoittui MM-kilpailuissa 2000 neljänneksi.
Plushenkolla oli erittäin menestyksekäs kausi 2000-01. Hän voitti kaikki kilpailut, joihin osallistui, mukaan lukien ensimmäisen maailmanmestaruutensa.
2002-2006Edit
Talviolympialaisissa 2002 Plushenkoa ja Yagudinia pidettiin yhteisinä suosikkeina. Plushenko sijoittui lyhytohjelmassa neljänneksi kaaduttuaan nelinpelissä varvassilmukassaan, mutta luisteli vapaaluistelun ”Carmeniin” ja nousi kokonaiskilpailun kakkoseksi.
Plushenko voitti suurimman osan kilpailuista, joihin hän osallistui seuraavien neljän vuoden aikana. Hän sijoittui toiseksi vain kahdesti. Ensimmäisen kerran Emanuel Sandhulle vuosien 2003-04 Grand Prix -finaalissa, koska hän oli ymmärtänyt väärin ISU:n uuden, nyt käytössä olleen tuomarijärjestelmän. Toinen oli vuoden 2004 Euroopan mestaruuskilpailut, joissa hän hävisi Brian Joubertille. Hänellä oli vaikea kausi 2004-05. Vuoden 2005 MM-kilpailuissa Moskovassa, Venäjällä, loukkaantuminen pakotti hänet vetäytymään lyhytohjelman jälkeen. Hän joutui lopulta nivusleikkaukseen. Hänelle tehtiin leikkaus ongelman korjaamiseksi Münchenissä Saksassa keväällä 2005.
Torinon talviolympialaisiin 2006 Italian Torinossa Plushenko oli ylivoimainen suosikki aikaisemman menestyksensä vuoksi uudessa tuomarijärjestelmässä. Plushenko luisteli kaksi vankkaa ohjelmaa ja tuli olympiavoittajaksi. Hän sijoittui lyhytohjelmassa kymmenen pisteen päähän lähimmästä kilpailijastaan ja teki uuden ISU:n ennätyksen lyhytohjelmassa. Hänen vapaaohjelmansa oli yhtä vahvaa, ja hänkin teki uuden ISU:n ennätyksen. Plushenkon vapaaluistelun musiikin sovitti hänelle erityisesti viulisti Edvin Marton.
2006-2008: HiatusEdit
Plushenko piti taukoa kilpaluistelusta olympiakauden 2006 jälkeen. Hän on sanonut, että välikausi auttoi häntä lepäämään ja toipumaan aiemmista polvivammoista, joiden kanssa hän on taistellut.
Nähdettyään venäläisten luistelijoiden huonot tulokset vuoden 2007 MM-kilpailuissa (huonoimmat sitten vuoden 1960), Plushenko oli huolissaan siitä, että Venäjä menettää asemansa hallitsevana voimana taitoluistelussa ja oli myös huolissaan siitä, että Venäjä saattaisi jopa menettää itseluottamuksen luistelijoihinsa vuoden 2010 talviolympialaisia varten. Hän ilmoitti huhtikuussa 2007 päättäneensä palata kilpaluistelun pariin kaudeksi 2007-08 pitääkseen Venäjän kilpailukykyisellä tasolla muiden maiden kanssa, kunnes venäläisten luistelijoiden seuraava sukupolvi voisi ottaa ohjat käsiinsä, mutta paluu jäälle ei toteutunut. Plushenko ilmoitti myös suunnittelevansa kilpailevansa vuoden 2010 talviolympialaisissa.
Vuonna 2008 Plushenko säesti yhdessä viulisti Edvin Martonin kanssa Dima Bilania lavalla osana Eurovision laulukilpailun voittajaesitystä ”Believe” Belgradissa, Serbiassa. Plushenko luisteli lavalla osana esitystä.
2009-2010: Paluu kilpailutoimintaanValmis
Maaliskuussa 2009 Plushenko ilmoitti palanneensa harjoittelemaan pitkäaikaisen valmentajansa Aleksei Mishinin kanssa valmistautuakseen vuoden 2010 olympialaisiin.
Plushenko johti lyhytohjelman paluussaan luistelun pariin vuoden 2009 Venäjän cupissa 23. lokakuuta 2009. Hän sai lyhytohjelmasta 82,25 pistettä ja voitti vapaaohjelman tuloksella 158,40. Kaiken kaikkiaan hän voitti paluussaan kultaa yhteensä 240,65 pisteellä.
Joulukuussa 2009 Plushenko allekirjoitti yhteistyösopimuksen urheiluagentti Andreas Gollerin johtaman kansainvälisen manageritoimisto FlashLightin kanssa.
Vuoden 2010 Venäjän mestaruuskilpailuissa Plushenko sai lyhytohjelmastaan 100,09 pistettä. Vapaaohjelmassa hän sai 171,50 pistettä ja voitti kahdeksannen Venäjän mestaruutensa 271,59 pisteellä.
Euroopanmestaruuskilpailuissa 2010 Plushenko teki lyhytohjelmassa uuden maailmanennätyksen pistemäärällä 91 pistettä.30 pistettä, ja jatkoi voittoon kuudetta kertaa kokonaispistemäärällä 255,39 pistettä.
Hän luisteli vuoden 2010 talviolympialaisissa Vancouverissa, Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa ja sai lyhytohjelmasuorituksestaan pistemäärän 90,85, mikä rikkoi olympiaennätyksen ja johti kaikkia kilpailijoita. Luistelunsa jälkeen Plushenko sanoi: ”Ilman nelosta se ei ole miesten taitoluistelua. Teen nelinpelin joka tapauksessa. Uskon, että nelonen on taitoluistelun tulevaisuus. Nelonen on välttämätön, se on minun mielipiteeni.”
Plushenko sijoittui toiseksi vapaaluistelussa ja toiseksi kokonaiskilpailussa, voittaen lopulta hopeamitalin yhteispistemäärällä 256,36, 1,31 pistettä voittaja Evan Lysacekia perässä. Vapaassa luistelussa hän laskeutui nelinkertainen toe loop-triple toe loop -yhdistelmällä, mutta jätti suunnitellun tuplasilmukan pois yhdistelmähypystä. Hän ja Lysacek saivat samanlaiset kokonaispisteet ohjelman osista, mutta Plushenkon kokonaispisteet teknisistä osista olivat Lysacekia alhaisemmat. Hän sanoi kultamitalin voittaneesta Evan Lysacekista: ”Mielestäni meidän on muutettava arvostelujärjestelmää – nelonen on nelonen. Jos olympiavoittaja ei tee nelinpeliä, no en tiedä…”. Venäläisen Izvestia-sanomalehden haastattelussa Plushenko kiinnitti huomiota siihen, että hänen lyhytohjelmansa jälkeen kolme tuomaria sijoitti hänet luistelutaidoissaan 21. ja 22. sijalle. Hän sanoi: ”Kummallista kyllä, tietokone ei pudottanut ketään kolmesta. Sen sijaan se pudotti ne tuomarit, jotka antoivat minulle ensimmäisen sijan. Nykyisessä järjestelmässä, jos tuomareiden arvosanat annetaan tällä tavalla, voit voittaa ja voit yhtä lailla hävitä. Älkää käsittäkö minua väärin. En halua arvostella uusia sääntöjä, ne eivät ole huonot. Mutta ne kaipaavat vielä hienosäätöä.” Hän ilmaisi myös tyrmistyksensä siitä, että Venäjän taitoluisteluliitto ei puolustanut yhtä urheilijaa. ”Lyhytohjelman jälkeen minulla olisi pitänyt olla vähintään viiden pisteen johto kilpailijoihini nähden. Lopulta ero oli kuitenkin vain 0,55, johon liittomme ei reagoinut lainkaan.” Venäjän luistelumestari Irina Rodnina sanoi, että vaikka hän oli toivonut Lysacekin voittavan, Lysacek oli kokonaisuutena vahvempi. Samaan aikaan useat tunnetut luistelijat ja valmentajat sanoivat kannattavansa Plushenkoa ja uskovansa, että hän ansaitsi kultamitalin. Heidän joukossaan olivat taitoluistelija Elvis Stojko sekä valmentajat Reinhardt Ketterer, Tatjana Tarasova ja Galina Zmievskaja.
Plushenkosta tuli ainoa elossa oleva yksinluistelija, joka on voittanut mitaleja kolmissa olympialaisissa. Hän vetäytyi vuoden 2010 MM-kilpailuista vetoamalla loukkaantumiseen.
Kelpoisuuden menettäminen ja palauttaminenEdit
Plushenko luisteli näyttelyissä pian MM-kilpailuista vetäytymisen jälkeen. Kansainvälinen luisteluliitto ilmoitti 28. kesäkuuta 2010, että Plushenko oli menettänyt kilpailukykynsä, koska hän oli osallistunut maalis- ja huhtikuussa luistelunäyttelyihin ilman Venäjän taitoluisteluliiton lupaa. Hänelle annettiin 21 päivää aikaa valittaa päätöksestä urheilun välitystuomioistuimeen, mitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Tämän seurauksena hänen kelpoisuutensa menetys tuli lopulliseksi, kuten ISU ilmoitti 23. elokuuta 2010. ISU:n sääntöjen mukaisesti hän voi kuitenkin hakea takaisinottoa, jos ISU:n neuvosto tarkastelee asiaa uudelleen ja tekee päätöksen. Syyskuussa 2010 hän ilmoitti tavoitteekseen kilpailla vuoden 2014 talviolympialaisissa. Lokakuussa 2010 hän kilpaili Japan Open 2010 -kilpailuissa osana Euroopan joukkuetta. Jokaisessa joukkueessa sai olla yksi ”ei-kelpoinen” jäsen. Hän sijoittui miesten kilpailussa kolmanneksi.
Plushenko luisteli jääshow’ssa ympäri maailmaa ja jatkoi samalla harjoittelua mahdollista kilpailupaluuta varten harjoittelemalla quad Salchow’ta ja quad looppeja. Huhtikuussa 2011 hän lähetti Venäjän taitoluisteluliiton puheenjohtajalle Aleksandr Gorshkoville kirjeen, jossa hän pyysi palautusta. Plushenko sanoi toivovansa, ettei kilpailukielto ollut kosto hänen olympialaisten tuomaritoimintaa kohtaan esittämästään kritiikistä ja että hän haluaisi palata kilpailutoimintaan puhtaalta pöydältä. Vaikka hän sanoi, että hän olisi halunnut kilpailla vuoden 2011 MM-kilpailuissa, jos kilpailukielto olisi kumottu, hän ei uskonut, että hän olisi ollut valmis loukkaantumisen vuoksi menetetyn harjoitusajan vuoksi. 12. kesäkuuta 2011 ilmoitettiin, että ISU oli yksimielisesti palauttanut hänet takaisin kilpailuun.
kausi 2011-2012: Paluu kilpailutoimintaanMuutos
12.6.2011 Plushenko kertoi, että hänelle oli tehty polvileikkaus meniskiongelman vuoksi, mutta hän palaisi kilpailutoimintaan kahden viikon kuluessa. Vaikka vasen polvi vaivasi häntä edelleen, hän jatkoi harjoittelua Mishinin ryhmässä Artur Gachinskin rinnalla sanoen: ”Kilpailu on aina hyvä asia, muistakaa, että oli aika, jolloin Aleksei Urmanov, Aleksei Yagudin ja minä harjoittelimme kaikki yhdessä. Työnsimme toisiamme. Kun Artur on mukana ryhmässä, minulla on sparrauskumppani. Hän tekee nelinpeliä ja minun täytyy tehdä myös nelinpeliä.” Hän kieltäytyi tarjouksesta luistella 50 keikan kiertueella voidakseen treenata.
Joulukuussa 2011 Plushenko kilpaili vuoden 2012 Venäjän mestaruuskilpailuissa. Hän voitti lyhytohjelman tuloksella 88,24 ja sen jälkeen vapaaluistelun tuloksella 171,43 voittaen yhdeksännen kansallisen mestaruutensa. Hänet nimettiin Venäjän joukkueeseen vuoden 2012 EM-kilpailuihin, vaikka hän ei ollut kilpaillut kansainvälisesti riittävän hiljattain, jotta hänellä olisi ollut teknisten elementtien vähimmäispisteet (20 pistettä lyhytohjelmassa ja 35 pistettä vapaaohjelmassa). Venäjän taitoluisteluliitto pyysi ISU:ta sallimaan hänen kilpailla, ja Aleksandr Gorshkov sanoi, että vähimmäispistemäärän tarkoituksena oli suodattaa heikot luistelijat pois. Tammikuussa 2012 ISU julkaisi lausunnon, jossa vahvistettiin, että Plushenko oli saanut osallistua vuoden 2012 EM-kilpailuihin. Tammikuun 26. päivänä 2012 Plushenko vahvisti, että hänelle tehtäisiin kilpailun jälkeen lisäkirurginen leikkaus meniskiinsä eikä hän pystyisi kilpailemaan vuoden 2012 MM-kilpailuissa.
Plushenko kilpaili vuoden 2012 EM-kilpailuissa, jotka olivat hänen ensimmäinen kansainvälinen kilpailunsa sitten vuoden 2010. Hän sai lyhytohjelmasta pisteet 84,71 ja vapaaohjelmasta henkilökohtaisen ennätyksensä 176,52 pistettä. Hänen kilpailun kokonaispistemääränsä 261,23 pistettä oli myös henkilökohtainen ennätys ja toi hänelle seitsemännen Euroopan mestaruutensa. Hänestä tuli vasta kolmas miesten luistelija, joka on voittanut seitsemän Euroopan mestaruutta, ja ainoa nykyhistorian aikana. Hänet ohittaa vain kaksi luistelijaa lajin varhaishistoriasta, Ruotsin Ulrich Salchow, joka voitti yhdeksän mestaruutta vuosina 1898-1913, ja Itävallan Karl Schafer, joka voitti kahdeksan mestaruutta vuosina 1929-1936. EM-kisojen jälkeisessä haastattelussa Plushenko sanoi, ettei hän ollut suunnitellut kilpailevansa vuoden 2010 jälkeen, mutta huomasi kaipaavansa kilpailujen tuomaa adrenaliinia. Hänelle tehtiin vasemman polven leikkaus, jossa puhdistettiin meniskiä ja korjattiin rustoa 23. helmikuuta 2012 Saksassa. Helmikuussa 2012 Plushenko mainitsi myös selkävaivoista, jotka johtuvat välilevytyrästä. Myöhemmin todettiin, että selkäleikkaus ei olisi tarpeen. Mishin selvensi, että Plushenko oli kaiken kaikkiaan hyvässä kunnossa.
2012-2013Edit
Huhtikuussa ja heinäkuussa 2012 Plushenko työskenteli italialaisen koreografin Pasquale Camerlengon kanssa uuden lyhytohjelman parissa. Kesäkuun 2012 lopulla hän työskenteli myös japanilaisen koreografin Kenji Miyamoton kanssa seuraavan kauden vapaaohjelmansa parissa. Työskentely nelinpelien Salchow’n ja Lutzesin parissa pahensi hänen selkäongelmaansa, ja hän lensi Müncheniin Saksaan leikkaukseen, jossa välilevytyrä poltettiin nesteellä. Vaikka lääkärit suosittelivat, että hän pysyisi poissa jäältä kuukauden ajan, Plushenko palasi seitsemän päivän kuluttua selittäen: ”Minusta tuntui, että minun on juostava nopeasti puolustaakseni paikkaani. Minulla oli kansalliset mestaruuskilpailut tulossa, joten en vain aloittanut harjoittelua liian aikaisin, vaan aloin harjoittelemaan myös liian intensiivisesti.” Hänen päätöksensä johti komplikaatioihin, ja hän sai Pietarissa injektion, blokin. Hän menetti osan hypyistään, mutta sai ne takaisin ennen vuoden 2013 Venäjän mestaruuskilpailuja Sotshissa Venäjällä. Plushenko voitti tapahtumassa kymmenennen kansallisen mestaruutensa. Hän sanoi, että hänen suunnitelmansa oli kilpailla vuoden 2013 EM- ja MM-kilpailuissa, jos hänen terveytensä sallii sen.
Plushenko vetäytyi vuoden 2013 EM-kilpailuista lyhytohjelman jälkeen selkävaivojensa vuoksi. Hänet leikattiin 31. tammikuuta 2013 Tel Avivissa, Israelissa, jossa selkärangan välilevy korvattiin synteettisellä.
2013-2014Edit
Valmistautuessaan kauteen 2013-2014 Plushenko suunnitteli kesäharjoitusleirejä Pinzoloon Italiassa ja Tarttoon Virossa, jota seurasi harjoittelua Pietarissa ja Sotshissa.
7.11.2013 Plushenko palasi kilpailemaan Latvian Riiassa järjestetyssä 22. Volvo Open Cupissa, jossa hän voitti kultamitalin yhteistuloksella 263,25 pistettä. Hän laski vapaaluistelussa pisteet 4T, 3A, 3A-3T ja sai minimi TES:n, joka vaaditaan vuoden 2014 talviolympialaisiin osallistumiseen. Hänellä oli yksi Grand Prix -tehtävä, Rostelecom Cup 2013, mutta hän vetäytyi pienen polvivamman vuoksi. Vuoden 2014 Venäjän mestaruuskilpailuissa Plushenko sijoittui ensimmäiseksi lyhytohjelmassa ja toiseksi vapaaluistelussa. Hän sijoittui kokonaiskilpailussa toiseksi Maxim Kovtunin jälkeen, mikä oli hänen ensimmäinen tappionsa kansallisissa mestaruuskilpailuissa sen jälkeen, kun hän sijoittui kolmanneksi vuonna 1998.
22. tammikuuta 2014 ilmoitettiin, että Plushenko oli saanut Venäjän miesten paikan vuoden 2014 talviolympialaisiin. Kyseessä oli hänen neljäs olympiaesiintymisensä. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta olla Venäjän lipunkantaja, mutta hän sanoi, että se oli suuri kunnia, mutta hän ei voinut ottaa sitä vastaan kilpailuaikataulun vuoksi.
Talviolympialaisissa 2014 Plushenko kilpaili joukkuetaitoluistelukilpailun sekä lyhyessä että vapaassa luistelussa. Hän sijoittui toiseksi lyhytohjelmassa henkilökohtaisella parhaalla tuloksella 91,39 Japanin Yuzuru Hanyun jälkeen. Vapaaohjelmassa hän sijoittui ensimmäiseksi tuloksella 168,20 ja sai joukkueelleen 19 pistettä. Venäjä voitti joukkuekultaa kymmenen pistettä ennen hopealle sijoittunutta Kanadaa. Tämä oli Plushenkon toinen olympiakulta, joten hänellä oli yhteensä neljä olympiamitalia, ja hänestä tuli yksi vanhimmista taitoluistelun olympiavoittajista. Näin hän saavutti yhdessä ruotsalaisen Gillis Grafströmin kanssa ennätyksen taitoluistelijan eniten olympiamitaleita voittaneessa joukkueessa, jonka Scott Moir ja Tessa Virtue ovat sittemmin ohittaneet. Tämä oli myös Venäjän ensimmäinen kulta kisoissa.
Taisteltuaan harjoituksissa selkävamman kanssa Plushenko päätti vetäytyä kilpailusta lyhyttä ohjelmaa edeltävän lämmittelyn jälkeen 13. helmikuuta 2014. Pian sen jälkeen ilmoitettiin, että hän lopettaa kilpaluistelun. Muutama päivä sen jälkeen hän ilmoitti, että hän ”ei sulje pois” vuoden 2018 talviolympialaisia Etelä-Koreassa. Pian sen jälkeen ilmoitettiin, että hänelle tehdään toinen selkäleikkaus 2. maaliskuuta 2014, vedoten nastan katkeamiseen selässään.
Sotšin olympialaisten jälkeenEdit
Plushenko on ilmaissut kiinnostuksensa valmentamiseen, kun hän lopettaa luistelu-uransa. Hän toivoo avaavansa oman luistelukoulun Pietariin. Hän lopetti kilpailutoiminnan virallisesti maaliskuussa 2017.
Huhtikuusta 2017 lähtien hän oli vuoden 2014 olympiavoittajan Adelina Sotnikovan valmentaja, kunnes tämä lopetti vuonna 2020. Hän on myös Stanislava Konstantinovan ja Jekaterina Rjabovan valmentaja. Toukokuun 6. päivästä 2020 Plushenko on vuosien 2018 ja 2019 junioreiden maailmanmestarin Alexandra Trusovan valmentaja.