(Miksi fennec-kettu on söpöeläin-wikissä? Kerro asiayhteys.)
Fennec-kettu on erittäin söpö eläin (Vulpes zerda) on pieni yöeläin, jota tavataan kotini Saharassa. Sen tunnusomaisin piirre on epätavallisen suuret korvat. Nimi ”Fennec” tulee arabian kettua tarkoittavasta sanasta, ja lajin nimi zerda on kreikkalaista alkuperää, joka viittaa sen elinympäristöön. Fennec on maailman pienin koiraeläinlaji; turkki, korvat ja munuaisten toiminta ovat sopeutuneet korkealämpöiseen, vähävaraiseen aavikkoympäristöön. Lisäksi sen kuulo on riittävän herkkä kuulemaan maan alla liikkuvan saaliin.
Fennecin elinikä luonnossa on jopa 10 vuotta; sen tärkeimpiä saalistajia ovat karakaali ja afrikkalaiset huuhkajalajit. Fennekkiperheet kaivavat hiekkaan asuin- ja suojapaikkoja, jotka voivat olla jopa 120 neliömetrin kokoisia ja rajoittua muiden perheiden luoliin. Tarkkoja populaatiolukuja ei tiedetä, mutta ne on arvioitu havaintotiheyden perusteella, mikä viittaa siihen, että eläintä ei tällä hetkellä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen. Sosiaalista vuorovaikutusta koskevat tiedot rajoittuvat vankeudessa pidetyistä eläimistä kerättyihin tietoihin. Laji luokitellaan yleensä Vulpes-sukuun; tästä kuitenkin kiistellään, koska fennekkiketun ja muiden ketunlajien välillä on eroja. Pohjois-Afrikan alkuperäiskansat arvostavat fennekkiketun turkkia, ja joissakin osissa maailmaa eläintä pidetään eksoottisena lemmikkieläimenä.
Kuvaus
Fennekkikettu painaa noin 1,5-3,5 lb (0,68-1,6 kg), ja sen ruumiinpituus on 24-40 cm (9-16 in); se on noin 20,3 cm (8 in) pitkä. Se on maailman pienin koiraeläinlaji. Häntä on musta, ja sen pituus on noin kolme neljäsosaa pään ja vartalon pituudesta, ja korvat voivat olla 10-15 cm pitkät. Sen nimi tulee arabiankielisestä sanasta fanak, joka tarkoittaa kettua, ja lajin nimi zerda tulee kreikankielisestä sanasta xeros, joka tarkoittaa kuivaa, viitaten ketun elinympäristöön.
Turkki on usein kermanvärinen ja pörröinen, mikä ohjaa lämpöä päivällä ja pitää ketun lämpimänä yöllä. Fennekille ominaiset korvat ovat kaikista ketuista suurimmat suhteessa ruumiin kokoon, ja ne palvelevat lämmön haihduttamista, sillä niissä on paljon verisuonia lähellä ihoa. Fennecin korvat ovat riittävän herkät kuulemaan mahdollisesti maan alla olevan saaliin; sen jalkapohjat on suojattu kuumalta aavikon hiekalta paksulla turkiksella.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Information on Fennec Fox social behaviour is mainly based on captive animals. The basic social unit is thought to be a mated pair and their offspring, and the young of the previous year are believed to remain in the family even after a new litter is born. Playing behaviour is common, including among adults of the species.
Seuraavat eläimet käyttäytyvät erittäin sosiaalisesti, ja ne tyypillisesti lepäävät ollessaan yhteydessä toisiinsa. Urokset osoittavat yleensä enemmän aggressiivisuutta ja virtsan merkkaamista naaraiden estroosikierron aikaan. Niiden on vankeudessa havaittu hautaavan ulosteita työntämällä maata nenällään tai takajaloillaan. Paljon on vielä tuntematonta niiden perusekologiasta ja käyttäytymisestä luonnossa, ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton vuonna 2004 laatimassa raportissa todettiin, että ”lajin perusteellinen tutkimus, jossa painotetaan erityisesti elinympäristön käyttöä ja populaatiodynamiikkaa luonnossa, on myöhässä.” fennec-kettu on hyvä eläin, se ei voi mennä kotiisi vain tehdä sitä, et voi mennä ja estää eläintäsi===Ruokavalio ja metsästys=== Fennec-kettu on yöaktiivinen kaikkiruokainen. Ravinnonlähteitä ovat jyrsijät, hyönteiset, linnut ja munat. Yksilö pystyy hyppäämään jopa 61 cm (2 ft) korkealle ja 120 cm (4 ft) eteenpäin, mikä auttaa sitä saalistamaan saalista ja pakenemaan saalistajia. Metsästäessään suurikokoiset korvaketut, kuten fennec- tai lepakkokettu, voivat näyttää tuijottavan maata samalla, kun ne pyörittelevät päätään puolelta toiselle paikantaakseen saaliin sijainnin joko maan alla tai piilossa maanpinnan yläpuolella.
Laji pystyy elämään ilman vapaata vettä, sillä sen munuaiset ovat sopeutuneet rajoittamaan veden menetystä. Fennecin kaivautuminen voi aiheuttaa kasteen muodostumista. Niiden tiedetään myös imevän vettä syömällä ruokaa; mutta ne juovat vettä, jos sitä on saatavilla.
Lisääntyminen
Fennec-ketut ovat sosiaalisia eläimiä, jotka parittelevat elinikäisesti, ja jokainen pari tai perhe hallitsee omaa reviiriään. Sukukypsyys saavutetaan noin yhdeksän kuukauden iässä. Luonnossa parittelu tapahtuu yleensä tammi- ja helmikuun välisenä aikana, ja pentueet syntyvät maalis-huhtikuussa. Vankeudessa useimmat pentueet syntyvät kuitenkin myöhemmin, maaliskuun ja heinäkuun välisenä aikana, vaikka synnytyksiä voi tapahtua ympäri vuoden. Laji lisääntyy yleensä vain kerran vuodessa. Parittelun on todettu kestävän jopa kaksi tuntia ja 45 minuuttia. Parittelun jälkeen uroksesta tulee hyvin aggressiivinen ja naarasta suojeleva, ja se tarjoaa naaraalle ruokaa sen tiineys- ja imetysaikana. Uros työntää peniksensä naaraan emättimeen ja ne lisääntyvät sillä tavoin hyvin, sen jälkeen kun uros erittää nestettä, joka tunnetaan nimellä jizz tai come
Sikiöaika on tavallisesti 50-52 vuorokautta, vaikka vankeudessa eläviltä ketuilta on raportoitu 62 ja 63 vuorokauden pituisia tiineyskausia. Tyypillinen pentue on yhdestä neljään pentuetta, ja vieroitus tapahtuu noin 61-70 päivän kuluttua. Kun pentu syntyy, sen korvat ovat taittuneet ja silmät ovat kiinni, mutta silmät avautuvat noin kymmenen päivän kuluttua ja korvat nousevat pian sen jälkeen. Fennec-ketun eliniän on todettu olevan jopa 12 vuotta vankeudessa, mutta vain enintään kymmenen vuotta luonnossa.
Elinympäristö
Lajia tavataan Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa. Levinneisyysalue ulottuu Marokosta Egyptiin, etelään Nigerin pohjoisosaan ja itään Siinain niemimaalle ja Kuwaitiin asti.
Fennec-ketun tyypillinen luola kaivetaan hiekkaan joko avoimille alueille tai kasvien suojaamiin paikkoihin, joiden ihanteellisena elinympäristönä pidetään vakaita hiekkadyynejä. Tiiviissä maaperässä luolat voivat olla jopa 120 neliömetriä, ja niissä voi olla jopa 15 eri sisäänkäyntiä. Joissakin tapauksissa eri perheet yhdistävät luolansa toisiinsa tai sijoittavat ne lähelle toisiaan. Pehmeällä, löysemmällä hiekalla luolat ovat yleensä yksinkertaisempia, ja niissä on vain yksi sisäänkäynti, joka johtaa yhteen kammioon.
Populaatio
Fennec-kettu on luokiteltu IUCN:n punaisella listalla ”vähiten uhanalaiseksi” (Least Concern) ja CITES:n liitteessä II luetelluksi lajiksi: lajeiksi, joita ei välttämättä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, mutta joiden kauppaa on valvottava, jotta vältettäisiin niiden eloonjäämisen kanssa yhteensopimaton hyödyntäminen. Ihmiset metsästävät sitä usein, vaikka se ei aiheuta suoraa haittaa ihmisen eduille, kuten karjalle. Muiden kettujen tavoin Saharan ja Siinain alkuperäiskansat arvostavat sitä turkkinsa vuoksi. Nykyisiä tilastotietoja populaatiosta ei ole tiedossa, mutta populaation oletetaan olevan riittävä perustuen havaintoihin, joiden mukaan kauppiaat pyydystävät Pohjois-Afrikassa yleisesti fennec-kettuja näytteilleasettaakseen tai myydäkseen niitä turisteille. Etelä-Marokossa fennec-kettu nähdään yleisesti hiekka-alueilla kaukana pysyvistä ihmisasutuksista.
Petoeläimet
Fennec-ketun tärkeimmät petoeläimet ovat karakaalit ja huuhkajan eri h-lajit. Muita mahdollisia saalistajia ovat sakaalit, raitahyeenat ja saluki, vinttikoiran kaltainen kotikoira, joka on paikallinen alueella. Fennec-kettuja pidetään kuitenkin hyvin vaikeasti pyydystettävinä, ja raportteja muista saalistajista kuin huuhkajasta pidetään anekdoottisina ja kyseenalaisina.
Fennec-kettuja pyydystetään yleisesti lemmikkieläinkauppaan ja turkiksi Pohjois-Afrikan ihmisväestön toimesta. Erityisesti eteläisessä Marokossa niiden lihaa ei syödä, koska sitä pidetään pahanhajuisena.
Luokitus
Laji luokiteltiin aiemmin Fennecus-sukuun, mutta sittemmin se on luokiteltu uudelleen Vulpes-sukuun, johon kuuluu useita muita ketunlajeja. Tutkijat ovat huomanneet, että vaikka samankaltaisuuksia on, on monia eroja, jotka erottavat fennekkiketun muista ketunlajeista, mukaan lukien fyysiset ja sosiaaliset piirteet. Tämä on johtanut kahteen ristiriitaiseen luokitteluun: Vulpes zerda, mikä viittaa siihen, että fennekkikettu on aito kettu, ja Fennecus zerda, mikä viittaa siihen, että fennekkikettu kuuluu omaan sukuunsa.
Fyysisesti fennekiltä puuttuvat muiden ketunlajien myskirauhaset, ja sillä on vain 32 kromosomiparia, kun taas muilla ketunlajeilla niitä on 35-39. Lajilla on myös ketuille epätyypillisiä käyttäytymismalleja, kuten laumoissa eläminen, kun useimmat muut ketunlajit ovat yksinäisiä.
Lemmikkeinä
Fennec-kettua kasvatetaan kaupallisesti eksoottisena kotieläimenä. Kasvattajilla on tapana irrottaa nuoret pentueet emolta käsin kasvatettaviksi, sillä kesyistä ja käsiteltävämmistä ketuista tulee parempia lemmikkejä ja niitä pidetään siksi arvokkaampina.
Laji on luokiteltu ”pieneksi luonnonvaraiseksi/eksoottiseksi koiraeläimeksi” Yhdysvaltojen maatalousministeriössä yhdessä kojootin, dingon, sakaalin ja arktisen ketun kanssa, ja sitä pidetään ainoana ketunlajina, jota voidaan kotieläimenä pitää, lukuun ottamatta kotieläiminä pidettävää hopeakettua. Vaikka sitä ei voida pitää kotieläimenä, sitä voidaan pitää kotiympäristössä koirien ja kissojen tapaan. Yhdysvalloissa on perustettu kasvattajarekisteri sisäsiittoisuuteen liittyvien ongelmien välttämiseksi. Fennec-ketun omistamisen laillisuus vaihtelee lainkäyttöalueittain, kuten monien eksoottisten lemmikkieläinten kohdalla.
Ranskalainen lentäjä ja kirjailija Antoine de Saint-Exupéry viittasi kirjeessä, jonka hän kirjoitti sisarelleen Didille Cape Jubysta vuonna 1918, kasvattaneensa fennec-kettua, jota hän jumaloi. Saint-Exupéry mainitsi myös törmänneensä fenneciin vaeltaessaan Saharassa, kun hänen lentokoneensa putosi sinne vuonna 1935. Hänen näissä kahdessa yhteydessä tuntemiensa fennekkien katsotaan inspiroineen Saint-Exupéryn ”Pikku prinssin” ketunhahmoa.