Adenomyoosi
Määritelmä, esiintyvyys ja syyt
Adenomyoosi on hyvänlaatuinen kohdun sairaus, jossa kohdun limakalvon (kohdun lihaskerroksen) sisältä löytyy kudoksia, jotka tavallisesti rajoittuvat kohdun limakalvoon (endometrium). Adenomyoosiin sairastuu tavallisimmin 40-50-vuotiaita naisia, ja siihen liittyy aiempia synnytyksiä. Noin 80 prosenttia naisista, joilla on tämä häiriö, on synnyttänyt.
Adenomyoosiin liittyy myös muita kohdun sairauksia. Yli 80 prosentilla adenomyoosia sairastavista naisista on kohdussa jokin muu epänormaali tila. 50 prosentilla potilaista on liitännäisoireena fibroideja (hyvänlaatuisia kohdun sileän lihaksen kasvaimia), noin 11 prosentilla endometrioosia (kohdun limakalvokudosta kohdun ulkopuolella, tavallisimmin munasarjoissa) ja seitsemällä prosentilla kohdun limakalvon polyyppeja (hyvänlaatuisia kohdun limakalvokudoksen ulokkeita). Näiden liitännäissairauksien oireet vaikeuttavat usein adenomyoosin diagnosointia.
Oireet ja diagnoosi
Tyypillinen adenomyoosia sairastava kohtu on paisunut ja suurentunut. Adenomyoosin oireita ovat epänormaali kohdun verenvuoto ja lantiokipu. Noin 60 prosentilla adenomyoosia sairastavista naisista esiintyy epänormaalia kohdun verenvuotoa ja 25 prosentilla dysmenorreaa (lantion alueen kipua kuukautisten aikana).
Diagnoosi voidaan tehdä vain leikkauksen yhteydessä saatujen kohdun kudosnäytteiden mikroskooppisella tutkimuksella. Lantion ultraääni tai lantion magneettikuvaus voi viitata tilaan, mutta sillä ei voida varmuudella diagnosoida sitä.
Hoito
Adenomyoosin ainoa lopullinen hoito on täydellinen kohdunpoisto (koko kohdun kirurginen poisto). GnRH-agonisteja (gonadotropiinia vapauttava hormoni) on käytetty muutamissa tapauksissa, mikä on johtanut kohdun koon tilapäiseen pienenemiseen, amenorreaan (kuukautiskierron loppumiseen) ja jopa kykyyn tulla raskaaksi. Valitettavasti adenomyoosin uusiutuminen ja oireiden uusiutuminen tapahtuvat yleensä kuuden kuukauden kuluessa GnRH-hoidon lopettamisesta.
Kohdun limakalvon polyypit
Määritelmä ja esiintyvyys
Kohdun limakalvon polyypit ovat kohdun limakalvon (kohdun sisin kerros) ylimääräisiä ulokkeita kohtuontelossa.
Polypsien esiintyvyyden arvioidaan olevan 10-24 prosenttia naisista, joille tehdään hysterektomia (kohdun kirurginen poisto) tai paikallinen endometriumin biopsia. Endometriumpolypit ovat harvinaisia alle 20-vuotiailla naisilla. Näiden polyyppien esiintyvyys nousee tasaisesti iän lisääntyessä, saavuttaa huippunsa viidennellä elinvuosikymmenellä ja vähenee vähitellen vaihdevuosien jälkeen.
Oireet ja diagnoosi
Endometriumpolypseja sairastavien naisten yleisin oire on metrorrhagia (epäsäännöllinen, asyklinen kohdun verenvuoto), jota raportoidaan 50 prosentissa oireisista tapauksista. Myös kuukautisten jälkeinen tiputtelu on yleistä. Harvinaisempia oireita ovat runsaat kuukautisvuodot, vaihdevuosien jälkeinen verenvuoto ja läpimurtoverenvuoto hormonihoidon aikana. Kaiken kaikkiaan kohdun limakalvon polyypit aiheuttavat 25 prosenttia epänormaalista verenvuodosta sekä premenopausaalisilla että postmenopausaalisilla naisilla.
Kohdun limakalvon polyypit diagnosoidaan usein kohdun limakalvon biopsian tai D&C:n (dilataatio ja kyrettage) jälkeen saadun näytteen mikroskooppisella tutkimuksella, mutta ne voidaan diagnosoida myös ultraäänellä tai hysteroskopiassa.
Hoito
Vähemmistö kohdun limakalvon polyypitapauksista paranee perusteellisella kyrettageilla. Polyyppien tai muiden rakenteellisten poikkeavuuksien poisto voi kuitenkin jäädä huomaamatta sokealla kuraatiolla, joten hysteroskooppisesti ohjattu resektio on usein hyödyllinen.