PlanningEdit
Katsoen Floridan Turnpikea pohjoiseen päin Old County Road 50:n sivutien varrelta Clermontin lähellä, mailin 276 kohdalla
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Floridan väkiluku ja matkailu kasvoivat ennennäkemättömällä tavalla, ja sitrusteollisuus elpyi vuosikymmenen alun ankarasta pakkasesta; lisääntynyt liikennekuorma rasitti nopeasti osavaltion valtatiejärjestelmää. Etelä-Floridan liikemies ja tilitoimiston omistaja Charles B. Costar oli huolissaan siitä, että matka Floridan itärannikkoa pitkin kestäisi päiviä käytettävissä olevalla tieverkostolla, joka kulkisi jokaisen pienen rantakaupungin kautta ja veisi liikennettä ennen kuin kävijät ehtivät Etelä-Floridaan. Ajettuaan Pennsylvanian Turnpike-tietä lomamatkansa aikana hän visioi samanlaisen nopean moottoritien Floridaan. Vuonna 1953 Costar johti lobbausryhmää, jonka tuloksena osavaltion lainsäätäjä loi ”Florida Turnpike Act” -lain, jonka kuvernööri Dan McCarty allekirjoitti laiksi 11. heinäkuuta 1953, sekä Florida State Turnpike Authorityn, jolla oli mahdollisuus suunnitella, suunnitella ja rakentaa joukkovelkakirjalainarahoitteisia maksullisia teitä, joiden luomisessa Costar oli keskeisessä roolissa ja jotka maksettaisiin takaisin keräämällä tiemaksuja Turnpiken asiakkailta.
Thomas B. Manuel, joka tunnetaan ”Turnpiken isänä”, toimi Florida State Turnpike Authorityn puheenjohtajana tammikuusta 1955 tammikuuhun 1961. Manuel väitteli osavaltion lainsäätäjien jäsenten kanssa, jotka vastustivat tiemaksuja, ja korosti hyvän moottoritiejärjestelmän tarpeellisuutta matkailuun perustuvassa osavaltiossa. Vuoden 1955 lainsäädäntöistunnon aikana monet pienten piirikuntien lainsäätäjät ja muut Parkwayn vastustajat muodostivat ”kill the ’Pike'” -koalition; Manuel sai lainsäätäjät puolelleen päämajassaan Floridan-hotellissa lähellä Capitolia. Istuntojakson nimenhuudon päätteeksi annettiin vain neljä ääntä Turnpikea vastaan, ja lainsäätäjä myönsi luvan rakentamiseen 70 miljoonan dollarin joukkovelkakirjalainalla kesäkuussa 1955. Stuartissa sijaitseva Turnpike-silta kantaa hänen nimeään hänen panoksensa kunniaksi.
RakentaminenEdit
Parkwayn rakentaminen alkoi 4. heinäkuuta 1955, ja se alkoi nykyisen Golden Gladesin risteyksen kohdalta. Lokakuussa 1956 kaikki työt Sunshine State Parkwayn rakentamiseksi Ft. Piercen pohjoispuolella lopetettiin, ja suunnitelmat osavaltion pituisesta moottoritiestä hyllytettiin, koska hyväksyttiin National Interstate and Defense Highways Act -laki (National Interstate and Defense Highways Act), jossa säädettiin rajoitetusti liikennöitävien moottoriteiden rakentamisesta käytäville, joita oli tutkittu Parkwayn laajennusta varten. Yksi niistä oli Interstate 95, jonka oli määrä yhdistää Jacksonville ja Miami samaan linjaukseen kuin suunniteltu Sunshine State Parkway Coastal Route. Tämä johti siihen, että Miamista Fort Pierceen kulkeva 110 mailin (180 km) pituinen moottoritie valmistui, ja se avattiin 25. tammikuuta 1957.
Tammikuussa 1959 kuvernööri LeRoy Collins, joka kannatti Parkwayn jatkamista Fort Piercestä Orlandoon, totesi, että Parkwayn rakentaminen Orlandon pohjoispuolelle olisi tarpeetonta osavaltioiden välisen moottoritiejärjestelmän vuoksi. Toukokuun 1959 lopulla hallitus valtuutti tutkimuksen Parkwayn jatkamisesta Orlandoon ja Interstate-reittien yhdistämisestä Floridassa. Vuonna 1961 kuvernööri Collins hyväksyi 80 miljoonan dollarin joukkovelkakirjalainojen myynnin Parkwayn laajentamisen rahoittamiseksi Fort Piercestä Wildwoodiin, mikä lisäsi tieosuutta 156 mailia (251 km) ja siirsi Interstate 75:n reittiä 6 mailia (10 km) itään alkuperäisestä linjauksesta. Laajennus avattiin kolmessa vaiheessa: Yeehaw Junctionin ja Orlandon välinen 61 mailin (98 km) pituinen osuus avattiin 17. heinäkuuta 1963, Fort Piercen ja Yeehaw Junctionin välinen osuus avattiin 22. marraskuuta 1963 ja Orlandon ja I-75:n pohjoisen päätepisteen välinen osuus avattiin 24. heinäkuuta 1964, jolloin päärata valmistui.
I-95:n uudelleen linjaus Muokkaa
Bureau of Public Roads hyväksyi 1950-luvulla Interstate 95:n linjauksen, jossa käytettiin 41 mailia (66 km) Turnpike-tietä PGA Boulevardilta (SR 786) Palm Beach Gardensissa pohjoiseen SR 70:lle Ft. Piercessä. 1960-luvun puolivälissä osavaltion tielaitos antoi luvan suorittaa liikennelaskentoja sen selvittämiseksi, oliko Interstate 95:n erottaminen Turnpikesta mahdollista, ja perusteluna oli, että samanaikaisen linjauksen käyttäminen maksoi Floridalle rahaa liittovaltion moottoritierahoituksesta, mutta ei ilman huolta tiemaksutulojen menettämisestä. Ajan mittaan valtatie otti käyttöön reitin, joka oli lähempänä U.S. Route 1:tä, mukaan lukien rinnakkainen Stuartin ja Palm Beach Gardensin välillä, ja Turnpike poistettiin I-95:n linjauksesta vuonna 1973, ja I-95 valmistui vuonna 1987.
Holtiton rahankäyttöTiedostoa
Kun St. Petersburg Timesissa vuonna 1963 Martin Waldronin johtama ryhmä kirjoitti yhteensä 150 000 sanaa osana sanomalehden uutisointia Florida Turnpike Authorityn hillittömistä menoista, jotka johtivat siihen, että arvioidut kustannukset nelinkertaistuivat alkuperäisestä 100 miljoonan dollarin arviosta. Waldron sai vihjeen Florida Turnpike Authorityn puheenjohtajan John Hammerin kohtuuttomista menoista, joihin kuuluivat muun muassa kalliit hotellit ja ateriat, sihteerinsä kukkakimput ja ylihintainen tilauslentokone. Hänen uutisointinsa toi lehdelle vuonna 1964 Pulitzer-palkinnon julkisesta palvelusta, joka oli sanomalehden ensimmäinen palkinto, ja johti muutoksiin tavassa, jolla Floridan osavaltio hallinnoi moottoritien rakennushankkeita.
Järjestelmän laajentaminenTiedosto
Floridan väkiluvun kasvaessa edelleen 1960-luvulla aloitettiin alustavat tutkimukset Turnpiken osien laajentamisesta kuusikaistaiseksi Etelä-Floridassa ja pohjoiseteläsuuntaisten moottoriteiden lisäämisestä kyseisellä alueella. Daden piirikunta ja osavaltion tielaitos laativat suunnitelman West Dade Expresswaystä (joka tunnetaan nykyään nimellä Florida’s Turnpiken Homestead Extension), joka alkaa Turnpikestä lähellä Daden piirikunnan ja Browardin piirikunnan rajaa, kääntyy länteen ja etelään ja päättyy Florida Cityyn Etelä-Daden piirikunnassa. Vuonna 1967 Florida State Turnpike Authority valtuutettiin tekemään insinööri- ja toteutettavuustutkimuksia West Dade Expresswaystä ja Bee Line Connectorin jatkeesta, joka nykyisin tunnetaan nimellä Martin Andersen Beachline Expressway. Tutkimusten tulokset saatiin joulukuussa 1968, mutta epävarmojen joukkovelkakirjamarkkinoiden ja tiemaksuviranomaisen tuntemattoman tulevaisuuden vuoksi päätöksiä teistä lykättiin.
Floridan liikenneministeriö (Florida Department of Transportation) perustettiin heinäkuussa 1969, ja Florida State Turnpike Authoritysta tuli osa uutta FDOT:tä. Pian tämän jälkeen FDOT sekä Orangen ja Daden piirikuntien virkamiehet sopivat, että Bee Line Connector ja Florida’s Turnpiken Homesteadin jatke rahoitettaisiin Florida’s Turnpiken jatkeina tulolainojen liikkeeseenlaskuilla. Beeline Expressway avattiin vuonna 1973 ja Homestead Extension vuonna 1974 osana Turnpiken päälinjaa.
Myöhemmät muutoksetEdit
Floridan Turnpike etelään päin katsottuna U.S. Route 441:n ylikulkusillalta, kaksi mailia Yeehaw Junctionin liittymästä pohjoiseen
Tammikuussa 1957 tapahtuneesta avaamisestaan 12. huhtikuuta 1968 saakka tie tunnettiin nimellä Sunshine State Parkway (SSP). Huhtikuun 12. päivänä 1968 tie nimettiin uudelleen nykyiseen nimeensä Florida’s Turnpike, jotta tunnistettaisiin, että maksullinen tie sijaitsi Floridassa, ja jotta vältettäisiin sekaannukset muihin Floridan maamerkkeihin, kuten Sunshine Skyway Bridgeen. Sunshine State Parkway -nimitystä käytettiin yleisesti seuraavan vuosikymmenen ajan, ja nimen jäänteitä voi nähdä useissa Turnpiken huoltorakennuksissa.
Syyskuun 1. päivänä 1971 Turnpike siirtyi juoksevasta liittymien numerointijärjestelmästä hybridinumerointijärjestelmään, jossa vierekkäisten liittymien numerot erosivat toisistaan 4:llä SR 60:n eteläpuolella (tuolloin liittymä 60) ja 5:llä SR 60:n pohjoispuolella.
Syyskuun 1. päivänä 1971 Turnpike koki vain vähän muutoksia kunnossapitoa lukuun ottamatta, sillä tien alkuperäisiä joukkovelkakirjalainoja maksettiin pois. Tänä aikana turnpike koki ensimmäisen viidestä tiemaksun korotuksesta 15. helmikuuta 1979, jolloin matkan hinta Golden Gladesista Wildwoodiin nousi 5,90 dollariin tien alkuperäisestä 4,80 dollarista.
Vuonna 1988 perustettiin Florida’s Turnpike Office of Florida’s Turnpike, ja huhtikuussa 1989 myytiin 220 miljoonan dollarin arvosta joukkovelkakirjalainoja, joiden tarkoituksena oli peruskorjata tiemaksujen maksupaikkoja, palvelukeskuksia ja parantaa tietä kaupunkien ruuhkien vähentämisen myötä. Viisitoista uutta liittymää suunniteltiin 1990-luvun alussa, ja neljä niistä avattiin heinäkuuhun 1991 mennessä. Tänä aikana myös osuudet valtatiestä muutettiin lippujärjestelmästä kolikkojärjestelmään kaupunkien ruuhkautumisen vuoksi, ja useita pääväylän tiemaksupaikkoja rakennettiin. Golden Glades Plazan ja Lantanan välinen osuus muutettiin vuonna 1990, jolloin avattiin Cypress Creekin ja Lantanan tietulliasemat. Kolikkokorit asennettiin vuonna 1994 vuosien viivästysten jälkeen. Kissimmeen pohjoispuolinen osuus muunnettiin 20. elokuuta 1995, jolloin Three Lakesin tietullipaikka lisättiin ja Wildwoodin tietullipaikka mailin 304 kohdalla korvattiin Leesburgin tietullisululla 7. heinäkuuta 1995.
Parannuksiin liittyi myös useita tiemaksujen korotuksia vuosina 1989-1993, jotta tiemaksut saataisiin yhtenäisemmiksi kuusi senttiä maililta (3,7 ¢/km) koko Turnpiken pituudelta. Ensimmäinen korotus otettiin käyttöön 1. huhtikuuta 1989, jolloin maksu nousi 9,95 dollariin. Toinen, 1. heinäkuuta 1991 voimaan tullut muutos koski vain Lantanan pohjoispuolella sijaitsevaa osuutta, jolloin matkan hinta nousi 12,35 dollariin. Viimeinen tuli voimaan 11. heinäkuuta 1993, jolloin matkan hinta nousi 14,40 dollariin.
Vuonna 1989 Turnpike vaihtoi liittymien numerointijärjestelmänsä maililog-järjestelmään alkaen Homesteadin jatkeen eteläpäästä, 13 vuotta ennen kuin Floridan valtatiet integroivat sen järjestelmäänsä.
Koska hän ”oli yksi Amerikan rakastetuimmista presidenteistä ja todellinen maailmanjohtaja”, kuten lainsäätäjä asian ilmaisi, Floridan lainsäätäjä nimesi Florida’s Turnpiken vuonna 1998 Ronald Reagan Turnpikeksi, ja 20 kyltissä koko tien varrella luki nimitys.
Huhtikuussa 1999 SunPass otettiin käyttöön yleisölle, ja 2000-luvulla otettiin käyttöön pelkkiä SunPasseja sisältäviä eritasoliittymiä ja kaistoja. Tiemaksujen korotus tuli voimaan 7. maaliskuuta 2004, jolloin muiden kuin SunPassin käyttäjien tiemaksut nousivat 18,20 dollariin, ja SunPassin käyttäjät käyttivät edelleen vuoden 1993 tiemaksuja.
HEFT:llä lopetettiin käteismaksujen perintä 19. helmikuuta 2011, ja siitä tuli yksinomaan sähköinen tiemaksu, mistä ilmoitettiin marraskuussa 2009. Miehitetyt tiemaksupaikat muutettiin sähköisiksi tiemaksuportaiksi, ja ainoat maksutavat ovat joko SunPass-transponderit tai ”toll-by-plate”-ohjelma. Turnpiken pääväylä alkoi muuttua käteismaksuttomaksi tiemaksutieksi, kun Golden Gladesin tiemaksupylväs muutettiin tiemaksuportaaksi 25. tammikuuta 2014, eikä käteistä enää hyväksytä. I-595:n eteläpuolinen osuus muutettiin 29. elokuuta 2015.
Vuosien 2005 ja 2012 välillä Turnpike käytti 380 miljoonaa dollaria kaistojen määrän kaksinkertaistamiseen SR 528:lta pohjoisimpaan risteykseen SR 50:n kanssa Winter Gardenin länsipuolella (liittymä 272). Suurin osa osuudesta laajennettiin neljästä kaistasta kahdeksaan kaistaan, ja SR 408:n ja SR 429:n välinen osuus laajennettiin kuudesta kaistasta kahteentoista kaistaan. SR 528:n ja Interstate 4:n välinen osuus avattiin vuonna 2008, I-4:n ja SR 408:n välinen osuus valmistui vuonna 2010, SR 408:n ja Beulah Roadin välinen osuus (SR 429:n liittymän pohjoispäässä) avattiin maaliskuussa 2011, ja Beulah Roadin ja SR 50:n (liittymä 272) välinen osuus valmistui vuonna 2012.
Floridassa hyväksyttiin vuonna 2007 laki, jonka mukaan tiemaksut on indeksoitava koko osavaltiossa valtakunnalliseen kuluttajahintaindeksiin (CPI:hen (Consumer Price Index – kuluttajahintaindeksin indeksiä), ja se oli määrä saattaa voimaan kesäkuun 2012 loppuun mennessä. Tämän seurauksena Floridan Turnpike Enterprise -yhtiön teiden tiemaksuja korotettiin 24. kesäkuuta 2012, mikä merkitsi 11,7 prosentin korotusta viiden edellisen vuoden aikana. Lainsäädäntö mahdollistaa SunPass-maksujen pienen korotuksen joka vuosi, kun taas käteismaksut nousevat viiden vuoden välein, ja SunPass-maksut pysyvät noin neljänneksen käteismaksuja edullisempina. Lainsäädännön mukaisesti SunPass-maksuja ja tietullikorttimaksuja korotettiin jälleen 1. heinäkuuta 2013 2,1 prosentilla, ja käteismaksujen ennustetaan pysyvän ennallaan ainakin vuoteen 2014 asti. Tietullien korotukset oli suunniteltu tehtäväksi viiden vuoden välein, ja vuoden 2017 puoliväli oli seuraava suunniteltu korotusajankohta. Alhainen inflaatio ja valtion viranomaisten ongelmat aiheuttivat kuitenkin useita peruutuksia ja muutoksia seuraavan korotuksen aikatauluun. Lopulliseksi suunnitelluksi tiemaksujen korotusajankohdaksi asetettiin lopulta 29. lokakuuta 2017.
Turnpike Enterprise ja OOCEA (nykyisin CFX) sopivat osittaisen liittymän rakentamisesta SR 417:n ja Floridan Turnpiken välille 2000-luvun lopulla vuonna 1991 tehdystä kenttätutkimuksesta alkaneiden neuvottelujen jälkeen. Liittymä rakennetaan kahdessa vaiheessa. CFX:n rakentamassa ensimmäisessä vaiheessa lisättiin rampit etelään menevältä SR 417:ltä etelään menevälle Florida’s Turnpikelle ja pohjoiseen menevältä Florida’s Turnpikeltä pohjoiseen menevälle SR 417:lle. Ensimmäisen vaiheen rakentaminen alkoi syyskuussa 2013, ja se avattiin 26. tammikuuta 2015. Toisen vaiheen, jossa risteys viimeistellään, rakentaa Turnpike Enterprise, ja rakennustyöt aloitetaan vuoden 2014 lopulla, ja niiden odotetaan valmistuvan vuonna 2017, eli useita vuosia ennen alkuperäistä valmistumisajankohtaa.