SYDNEY, Australia — Tutkijat kertoivat kartoittaneensa platypuksen geneettisen koostumuksen – yhden luonnon oudoimmista eläimistä, jolla on ankan nokka, nisäkkään turkki ja käärmeen kaltainen myrkky.
Tutkijat, joiden analyysi platypuksen perimästä julkaistiin torstaina Nature-lehdessä, sanoivat, että se voi auttaa selittämään, miten nisäkkäät, ihminen mukaan lukien, kehittyivät matelijoista miljoonia vuosia sitten.
Tplatypus luokitellaan nisäkkääksi, koska sillä on turkki ja se ruokkii poikasiaan maidolla. Se räpyttelee majavan kaltaista häntää. Sillä on kuitenkin myös linnun ja matelijan piirteitä – ankan kaltainen nokka ja räpyläjalat, ja se elää enimmäkseen veden alla. Uroksilla on myrkylliset kannukset kantapäissään.
”Ensisilmäyksellä platypus näyttää siltä, että se on syntynyt evolutiivisen onnettomuuden tuloksena”, sanoo Francis S. Collins, tutkimuksen rahoittaneen Yhdysvaltain kansallisen ihmisgenomin tutkimuslaitoksen johtaja.
”Mutta niin oudolta kuin tämä eläin näyttääkin, sen genomisekvenssi on korvaamaton sen ymmärtämiseksi, miten nisäkkäiden biologiset prosessit ovat kehittyneet”, Collins sanoi lausunnossaan.
Tutkimus osoitti, että eläimen moninaiset piirteet heijastuvat sen DNA:ssa sekoituksella geenejä, jotka risteävät eri eläinluokitusten kanssa, kertoi Jenny Graves, Australian kansallisessa yliopistossa työskentelevä genomiikka-asiantuntija, joka on ollut mukana kirjoittajana artikkelissa.
”Havaitsimme, että genomi on eläimen tavoin hämmästyttävä sekoitus matelijoiden ja nisäkkäiden piirteitä, ja siinä on myös melko paljon ainutlaatuisia platypuksen piirteitä”, hän kertoi Australian Broadcasting Corp:lle.
Tutkijat uskovat, että kaikki nisäkkäät ovat kehittyneet matelijoista, ja eläimet, joista tulivat platypukset, ja eläimet, joista tulivat ihmiset, kulkivat samaa evoluutiopolkua, kunnes platypus haarautui siitä pois viitisenkymmentäviisi miljoonaa vuotta sitten. Muista kehittyvistä nisäkkäistä poiketen platypus säilytti käärmeiden ja liskojen piirteet, mukaan lukien kipua aiheuttavan myrkyn, jota urokset voivat käyttää parittelukilpailijoiden karkottamiseen, Graves sanoi.
Tutkimukseen osallistui yli sata tiedemiestä Yhdysvalloista, Australiasta, Japanista ja muista maista, ja siinä käytettiin DNA:ta, joka kerättiin naarasplatypuksesta nimeltä Glennie.
Heidän työnsä täydentää kasvavaa luetteloa eläimistä, joiden geneettinen perimä on saatu selvitettyä.
Vertailemalla platypuksen geenejä ihmisten ja muiden nisäkkäiden geeneihin tutkijat toivovat voivansa täyttää aukkoja nisäkkäiden evoluutiota koskevissa tiedoissa ja tunnistaa paremmin tiettyjen lajien erityispiirteitä.
Des Cooper, Uuden Etelä-Walesin yliopiston evoluutiobiologi, joka ei osallistunut tutkimukseen, sanoi, että se edustaa suurta edistysaskelta maailman tietämyksessä nisäkkäistä.
”Platypusseja pidetään usein primitiivisinä, koska ne munivat”, Cooper sanoi. ”Tämä paperi osoittaa, että niissä on sekoitus merkkejä, jotka ne jakavat muiden nisäkkäiden kanssa, ja erittäin erikoistuneita ominaisuuksia.”
Graves sanoi, että tutkimus sisälsi joitakin yllätyksiä, kuten johtopäätöksen, jonka mukaan sukupuolen määräävät geenit ovat platypusilla samanlaisia kuin linnuilla, eivät nisäkkäillä. Tutkijat löysivät myös geenejä, jotka viittaavat siihen, että platypukset – jotka luottavat nokkansa sähköaistireseptoreihin suunnistaessaan, kun ne penkovat vesistöjä suljetuin silmin – voivat myös haistaa veden alla.
Australialle ominainen platypus on hämmentänyt tarkkailijoita vuosisatojen ajan. Aboriginaalien legenda selitti sen olevan ankan ja rakastelevan vesirotan jälkeläinen. Kun British Museum sai ensimmäisen yksilönsä vuonna 1798, eläintieteilijä George Shaw oli niin epäileväinen, että hän yritti leikata nahkaa saksilla varmistaakseen, ettei nokka ollut eläintentäyttäjän ompelema.
Platypusseja elää luonnossa suurimmassa osassa Australian itärannikkoa. Niiden lukumäärää ei tunneta tarkasti, koska ne ovat tunnetusti arkoja. Niitä metsästettiin vuosia turkistensa vuoksi, mutta ne ovat olleet suojeltuja 1900-luvun alkupuolelta lähtien, eikä niitä pidetä uhanalaisina, vaikka tiedemiehet sanovatkin, että niiden elinympäristö on haavoittuvainen ihmisen kehityksen vuoksi.