Hautajaisrunot

Säkeitä ja runoja hautajaislukemisiin

Etsitkö säettä tai runoa luettavaksi hautajaisissa? Ehkä haluaisit kunnioittaa äitiä tai isää hautajaisrunolla? Alla olemme keränneet joitakin parhaita runoja hautajaisiin.

On olemassa monia kauniita runoja, lukukappaleita ja säkeitä, jotka voivat parantaa hautajaistilaisuutta tai -seremoniaa riippumatta siitä, onko se uskonnollinen vai ei-uskonnollinen.

Ylemmässä osiossa on lueteltu runoja ja lukuhetkiä humanistisiin tai ei-uskonnollisiin hautajaisiin.

Sivun alemmassa osiossa on uskonnollisia lukuhetkiä.

Muut nykyaikaisemmat kirjailijat ja runoilijat, joita kannattaa harkita, ovat Philip Larkin, Margaret Hansford ja Cecil Day Lewis. Emme voi sisällyttää uudempaa runoutta tekijänoikeuksien vuoksi.

Kerättyjä runoja Natural Endingsiltä, Chorltonin hautausurakoitsijoilta.

Olemme asiantuntijoita vaihtoehtoisissa hautajaisissa, ekohautajaisissa ja luonnollisissa metsähautajaisissa.

Myymme myös laajaa valikoimaa ympäristöystävällisiä ja vihreitä arkkuja.

She Is Gone (He Is Gone)

Voit vuodattaa kyyneleitä, että hän on poissa
Vai voit hymyillä, koska hän on elänyt
Voit sulkea silmäsi ja rukoilla, että hän palaa takaisin
Vai voit avata silmäsi ja nähdä kaiken sen, mitä hän on jättänyt
Siun sydämesi voi olla tyhjä, koska et voi nähdä häntä
tai voit olla täynnä rakkautta, jonka jaoitte
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää eilistä
tai voit olla onnellinen huomisesta eilisen takia
Voit muistaa hänet ja vain sen, että hän on poissa
tai voit vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää edelleen
Voit itkeä ja sulkea mielesi, olla tyhjä ja kääntää selkänsä
tai voit tehdä niin kuin hän haluaisi: hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa eteenpäin.
David Harkins

Älkää seisoko haudallani ja itkekö

Älkää seisoko haudallani ja itkekö
En ole siellä.
En nuku.
Olen tuhat tuulta, joka puhaltaa.
Olen timantin pilkahdus lumella.
Olen auringonvalo kypsyneellä viljalla.
Olen lempeä syyssade.
Kun heräät aamun hiljaisuudessa,
minä olen hiljaisten lintujen nopea kohottava ryntäys
Ympyrälennossa.
minä olen pehmeät tähdet, jotka loistavat yöllä.
Älä seiso haudallani itkemässä;
minä en ole siellä.
minä en kuollut.
Mary Frye

Kuolema ei ole yhtään mitään

Kuolema ei ole yhtään mitään
Olen vain liukunut pois viereiseen huoneeseen
Minä olen minä ja sinä olet sinä
Mitä ikinä olimmekaan toisillemme
Mitä olemme yhä
Kutsu minua nimelläni… vanhalla tutulla nimelläni
Puhu minulle sillä helpolla tavalla, jolla aina puhuit
Ei äänensävyssäsi ole mitään eroa
Ei ole mitään pakotettua juhlallisuuden tai surun ilmettä
Naura niin kuin aina nauroimme
Pienille vitseille, joista aina nautimme yhdessä
Leikkiä, hymyile, ajattele minua, rukoile puolestani
Nimeni olkoon aina se tuttu sana, joka se on aina ollut
Se lausutaan ponnistelematta
Seessä ei ole varjon haamua
Elämä merkitsee kaikkea sitä, mitä se on aina merkinnytkin
Se on sama kuin aina ennenkin
Se on absoluuttista katkeamatonta jatkumoa
Mitä kuolema on, jos ei muuta kuin vähäpätöinen onnettomuus?
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestä
Miksi minun pitäisi olla poissa näköpiiristä?
Kanoni Henry Scott-Holland

Ohjeita

Kun olen siirtynyt ohitsesi elämän seikkailussa,
Kokoontukaa johonkin miellyttävään paikkaan ja muistakaa minua siellä
Puheilla, vanhoilla ja uusilla sanoilla.

Kyynele, jos tahdot, mutta hymyile nopeasti
Sillä olen rakastanut elämän naurua.

Älkää viipykö liian kauan juhlallisuuksissanne.

Menkää syömään ja puhumaan, ja kun voitte,
seuratkaa metsäpolkua, kiipeilkää korkealle vuorelle,
käveltäkää pitkin villiä merenrantaa,
pureskelkaa ajatuksia jostakin kirjasta,
jokin kirja,
jokin, joka haastaa sielunne.

Käyttäkää kätenne jonain kirkkaana päivänä
Tehdäksenne jotain kaunista
Vai nostaaksenne jonkun raskasta taakkaa.

Vaikkette mainitse nimeäni,
vaikkette ajattele minua mielessänne,
olen kanssanne,
Sillä nämä ovat olleet elämäni realiteetit minulle.

Ja kun kohtaat jonkun kriisin ahdistuneena,

Kun kävelet yksin rohkeasti,
Kun valitset oikean polun,
olen hyvin lähelläsi.

Olen kulkenut laaksoja,
Olen kiivennyt elämän korkeuksiin.

Kirjoittanut Arnold Crompton

Muistamme häntä (Muistamme häntä)

Kun olemme väsyneitä ja tarvitsemme voimaa,
Kun olemme eksyksissä ja sydämemme on sairas,
muistamme häntä.
Kun meillä on ilo,
jota kaipaamme jakaa,
Kun meillä on vaikeita päätöksiä,
Kun saavutuksemme perustuvat hänen saavutuksiinsa,
muistamme häntä.
Tuulen puhaltaessa ja talven kylmyydessä
Nuppujen avautuessa ja kevään uudestisyntymisessä
Muistamme hänet.
Taivaan sinisyydessä ja kesän lämmössä
Lehtien kahinassa ja syksyn kauneudessa
Muistamme hänet.
Auringon noustessa ja laskiessa,
muistamme häntä.
Kun me elämme, hänkin elää,
Sillä hän on nyt osa meitä,
Kun me häntä muistamme.

Sovitettu Yizkor-palveluksesta

Parabeli kuolemattomuudesta

Seison meren rannalla. Laiva vierelläni levittää valkoiset purjeensa aamutuulelle ja lähtee kohti sinistä merta. Se on kauneuden ja voiman kohde. Seison ja katselen, kunnes viimein se roikkuu kuin valkoinen pilvenpilvi juuri siellä, missä meri ja taivas laskeutuvat sekoittumaan toisiinsa. Sitten joku vierelläni sanoo: ”Tuolla hän menee.”

Mihin? Poissa silmistäni… siinä kaikki. Se on mastoltaan, rungoltaan ja harustukseltaan yhtä suuri kuin lähtiessään viereltäni ja yhtä kykenevä kantamaan elävän rahtinsa määränpäähänsä. Hänen pienentynyt kokonsa on minussa, ei hänessä. Ja juuri sillä hetkellä, kun joku vierelläni sanoo: ”Siellä se menee”, toiset silmät katsovat sen tuloa ja toiset äänet ovat valmiita huutamaan iloisesti: ”Täältä se tulee!”

Henry Van Dyke

Let Me Go

Kun tulen tien päähän
Ja aurinko on laskenut minulle
En halua mitään riittejä synkkään huoneeseen
Miksi itkeä sielua, joka on päässyt irti?
Minua kaipaa vähän, mutta ei kauan
Eikä päätä alhaalla kumartaen
Muista rakkautta, jonka kerran jaoimme
Minua kaipaa, mutta anna minun mennä.
Sillä tämä on matka, joka meidän kaikkien on kuljettava
Ja jokaisen on kuljettava yksin.
Se on kaikki osa yleissuunnitelmaa
Vaihe tiellä kotiin.
Kun olet yksinäinen ja sydämesi sairas
Mene tuttujen ystävien luo.
Nauraa kaikelle sille, mitä ennen teimme
Kaipaa minua, mutta anna minun mennä.
Kun olen kuollut rakkaani
Ei surulauluja minulle laula
Ei ruusuja istuta päähäni
Eikä varjoisia sypressipuita
Ole vihreää ruohoa yläpuolellani
Sateiden ja kastepisaroiden kostuttamana
Ja jos tahdot muistaa
Ja jos tahdot, unohtaa.
En näe varjoja,
En pelkää sadetta,
En kuule yölaulua,
Joka laulaa kuin tuskissaan,
Ja haaveilee läpi hämärän,
Joka ei nouse eikä laske,
Ehkä ehkä muistan,
Ja ehkä unohdan.
Christina Rosetti

Muista

Muista minua, kun olen poissa,
Kauas mennyt hiljaiseen maahan;
Kun et voi enää pitää minua kädestä,
Enkä puoliksi kääntyä menemään vielä kääntymällä jäädä.
Muista minua, kun et enää päivä päivältä
Kerrot suunnitellusta tulevaisuudestamme:
Muista vain minua; ymmärrät
Sitten on myöhäistä neuvoa tai rukoilla.
Mutta jos minut hetkeksi unohdat
Ja sen jälkeen muistat, älä sure:
Sillä jos pimeys ja turmeltuneisuus jättävät
jäänteen ajatuksista, joita minulla kerran oli,
Parempi on, että unohdat ja hymyilet
kuin että muistat ja suret.
Christina Rosetti

Muistomme rakentavat erityisen sillan

Kun rakkaat joutuvat eroamaan
Voit auttaa meitä tuntemaan, että olimme heidän kanssaan yhä
Ja rauhoittaa surevaa sydäntä
Ne kattavat vuodet ja lämmittävät elämäämme
Säilyttävät siteet, jotka sitovat
Muistomme rakentavat erityisen sillan
Ja tuovat meille mielenrauhan
Emily Mathews

Ei ole yötä ilman aamunkoittoa

Ei talvea ilman kevättä
Ja pimeän horisontin tuolla puolen
Sydämemme laulaa taas kerran ….
Sille, jotka jättävät meidät hetkeksi
Ovat vain lähteneet pois
Vielä levottomasta, huolten kuluttamasta maailmasta
Kirkkaampaan päivään
Helen Steiner Rice

Sinä vain kävelit eteenpäin edessäni

Ja minun on ymmärrettävä
Sinä joudut päästämään irti rakastamasi
Ja päästämään irti kädestä heidän.
Yritän selviytyä parhaani mukaan
Mutta kaipaan sinua niin paljon
Kunpa voisin vain nähdä sinut
Ja vielä kerran tuntea kosketuksesi.
Joo, sinä vain kävelit edelläni
Ei hätää, kyllä minä pärjään
Mutta silloin tällöin vannon, että tunnen
Kätesi liukuvan käteeni.

Jos kuolisin ennen teitä muita

Jos kuolisin ennen teitä muita
Älkää rikkoko kukkaa älkääkä kaiverruttako kiveä
Eikä, kun olen poissa, puhukaa sunnuntaiäänellä,
Mutta olkaa tavallisia itsenne, jotka olen tuntenut.
Kurehdi, jos on pakko
Elähteminen on helvettiä.
Mutta elämä jatkuu.
Laulakaa siis myös.
Joyce Grenfell

Jos minä kuolen ja
Jätä teidät tänne hetkeksi
Älkää olko niin kuin muut kipeät,
Jotka valvovat pitkään
Hiljaisen tomun äärellä ja itkevät.
Minun vuokseni käänny taas
Elämään ja hymyile
Värväämällä sydämesi
Ja vapiseva kätesi tekemään
Jotain lohduttaaksesi
Muita sydämiä kuin omasi.
Vietä loppuun nämä rakkaat
Minun keskeneräiset tehtäväni,
Ja minä ehkä
voisin siinä lohduttaa sinua.
Mary Lee Hall

Kun olen kuollut, rakkain,
Ei surulauluja minulle laulele,
Ei ruusuja päähäni istuta,
Eikä varjoisia sypressipuita:
Sateilla ja kastepisaroilla kostutettu,
Ja jos tahdot, muistele,
Ja jos tahdot, unohda….
Minä en näe varjoja,
Minä en tunne sadetta,
Minä en kuule yölaulua,
Joka laulaa kuin tuskissaan,
Ja uneksin läpi hämärän,
Joka ei nouse eikä laske,
Ehkä ehkä muistan,
Ja ehkä unohdan.
Christina Rossetti

Elämäni jokaisessa käänteessä
kohtasin
hyviä ystäviä,
ystäviä,
jotka seisoivat rinnallani
jopa silloin,
jos aika juoksi ohitseni.
Hyvästi, hyvästi
Ystäväni
Hymyilen ja
Hyvästelen teidät.
Ei, älkää vuodattako kyyneleitä
Sillä en niitä tarvitse
Minä tarvitsen vain hymynne.
Jos olette surullisia,
ajattele minua,
sillä siitä minä pidän.
Kun elät rakastamiesi sydämissä
Muista silloin
Et koskaan kuole.
Rabindranath Tagore

Ei, miten hän kuoli, vaan miten hän eli?

Ei, miten hän kuoli, vaan miten hän eli?
Ei, mitä hän saavutti, vaan mitä hän antoi?
Näillä yksiköillä mitataan
miehen arvo ihmisenä, syntyperästä riippumatta.
Eikä mikä oli hänen kirkkonsa, eikä mikä hänen uskontonsa?
Mutta oliko hän ystävystynyt niiden kanssa, jotka todella tarvitsivat?
Oliko hän aina valmis,
Hyvän mielen sanoilla,
Hymyn palauttamaan,
Kyyneleen karkottamaan?
Ei mitä sanomalehden luonnos kertoi,
Mutta kuinka moni oli pahoillaan,
Anonyymi

Kannan sydämesi mukanani (kannan sen. My heart)

i carry your heart with me (i carry it in
my heart) i am never without it (anywhere
i go you go, my dear; ja kaikki, mitä
vain minä teen, on sinun tekosi, rakkaani)
en pelkää
ei kohtaloa (sillä sinä olet kohtaloni, kultaseni) en halua
ei maailmaa (sillä kaunis sinä olet maailmani, totiseni)
ja se olet mitä kuu on aina tarkoittanut
ja mitä aurinko aina laulaa olet sinä
täällä on syvin salaisuus, jota kukaan ei tiedä
(täällä on juuren juuri ja nupun silmu
ja taivas puu nimeltä elämä; joka kasvaa
korkeammalle kuin sielu voi toivoa tai mieli voi kätkeä)
ja tämä on se ihme, joka pitää tähdet erossa toisistaan
kannan sydäntäsi (kannan sitä sydämessäni)
e.e.cummings

Vaikka säteily, joka kerran oli niin kirkas
On nyt ikuisiksi ajoiksi viety silmistäni,
vaikka mikään ei voi tuoda takaisin hetkeä
Tähden loistoa ruohossa, kirkkautta kukassa;
Me emme sure, pikemminkin löydämme
Voimaa siitä, mikä jää taakse.
William Wordsworth, Intimations of Immortality

Ja kun ylitsevuotava virta on mennyt ohi,
Muistin hiljaiselle rannalle jää tietoisuus;
Kuvia ja kallisarvoisia ajatuksia, joita ei tule
Eikä voi tuhota.
William Wordsworth, teoksesta The Excursion

A Reflection on an Autumn Day

Otin käteeni kourallisen jyviä ja annoin niiden valua virtaavina sormieni lävitse, ja sanoin itselleni

Tästä tässä on kyse. Teeskentelylle ei ole enää sijaa. Sadonkorjuun aikaan olemus paljastuu – oljet ja akanat jätetään syrjään, ne ovat tehneet tehtävänsä. Ainoastaan jyvällä on merkitystä – säkit puhdasta kultaa.”

Niin myös silloin, kun ihminen kuolee, hänen olemuksensa paljastuu. Kuoleman hetkellä ihmisen luonne erottuu onnellisena sille, joka on takonut sen hyvin vuosien varrella. Silloin ei ole merkitystä suurilla saavutuksilla eikä sillä, kuinka paljon rahaa tai omaisuutta henkilö on kerännyt. Nämä, kuten oljet ja akanat, jäävät taakse. Merkitystä on sillä, mitä hän on tehnyt itsestään. Kuolema voi viedä meiltä sen, mitä meillä on, mutta se ei voi riistää meiltä sitä, keitä me olemme.

Jalanjäljet ajan hiekalla

Älkää sanoko minulle surullisin numeroin,
Elämä on vain tyhjää unta! –
Sillä sielu on kuollut, joka uinuu,
Eikä asiat ole sitä miltä ne näyttävät.
Elämä on todellista! Elämä on tosissaan!
Eikä hauta ole sen päämäärä;
Pöly olet, tomuun palaat,
Ei sielusta puhuttu.
Ei nautinto, eikä suru,
Ole määrättynä päämäärämme tai tiemme;
Vaan toimimaan, että kukin huominen
löytäisi meidät kauemmas kuin tämän päivän.
Taide on pitkä ja aika katoaa,
Ja sydämemme, vaikka se on luja ja urhea,
kuin vaimeat rummut, lyövät silti
Hautajaismarsseja haudalle.
Ei tulevaisuuteen voi luottaa, vaikka se olisikin miellyttävä!
Anna kuolleen menneisyyden haudata kuolleensa!
Toimikaa, – toimikaa elävässä nykyhetkessä!
Sydän sisimmässään, ja Jumala päällään!
Suurmiesten elämät kaikki muistuttavat meitä,
Me voimme tehdä elämästämme ylevän,
Ja, lähtiessämme, jättää jälkeemme
Jalanjäljet ajan hiekkaan,
Jalanjäljet,
jotka kenties joku toinen,
Purjehtiessaan elämän juhlallisella väylällä,
Hukassa ja haaksirikkoutuneena oleva veli,
Näkemällä sen,
saa jälleen rohkeutta.
Kannattaa siis nousta ja tehdä,
Sydämellä mihin tahansa kohtaloon,
Suorittakaamme yhä, pyrkikäämme yhä,
Oppiaksemme raatamaan ja odottamaan.
Henry Wadsworth Longfellow

Minun kynttiläni palaa molemmista päistä; Se ei kestä yötä; Mutta ah, viholliseni, ja oi, ystäväni Se antaa ihanaa valoa!
Edna St. Vincent Millay

Lukemisia uskon voimalla

”…Haluaisitpa tietää kuoleman salaisuuden.
Mutta miten löydät sen, ellet etsi sitä elämän sydämestä?
Pöllö, jonka yösidotut silmät ovat sokeat päivälle, ei voi
avata valon salaisuutta.
Jos todella tahdot nähdä kuoleman hengen,
aukaise sydämesi laajalle elämän ruumiille.
Sillä elämä ja kuolema ovat yhtä, niin kuin joki ja meri ovat yhtä.
Toiveidesi ja halujesi syvyydessä
piilee hiljainen tietosi tuonpuoleisesta;
ja kuin siemenet, jotka uneksivat lumen alla, sydämesi haaveilee keväästä.
Luota unelmiin, sillä niihin on kätketty portti ikuisuuteen…

Sillä mitä on kuolla muuta kuin seistä alastomana tuulessa ja sulaa aurinkoon?
Ja mitä on lakata hengittämästä, vaan vapauttaa hengitys levottomista virtauksistaan,
jotta se voi nousta ja laajentua ja etsiä Jumalaa rasittamattomana?

Vain kun juot hiljaisuuden joesta, voit todellakin laulaa.
Ja kun olet saavuttanut vuorenhuipun, silloin voit alkaa kiivetä.
Ja kun maa vaatii raajasi, silloin todella tanssit…”
Kahlil Gibran

Me näytämme antavan ne takaisin Sinulle, oi Jumala, joka annoit ne meille.
Mutta niin kuin Sinä et menettänyt niitä antaessasi,
niin emme mekään menetä niitä palauttaessamme ne.
Ei niin kuin maailma antaa, Sinä annat, 0 sielujen rakastaja.
Mitä annat, sitä et ota pois,
Sillä mikä on Sinun, on myös meidän, jos me olemme Sinun.
Ja elämä on ikuinen ja rakkaus kuolematon,
Ja kuolema on vain horisontti,
Ja horisontti ei ole mitään muuta kuin näkymämme raja.
Nosta meidät ylös, vahva Jumalan Poika, että näkisimme kauemmas,
Puhdista silmämme, että näkisimme kirkkaammin,
Vetäkää meidät lähemmäs itseänne,
että tuntisimme itsemme läheisemmiksi rakkaitamme, jotka ovat kanssasi.
Ja kun Sinä valmistat meille paikan, niin valmista meidätkin tuohon onnelliseen paikkaan,
että siellä, missä Sinä olet, mekin olisimme ikuisesti.
Sovittanut piispa Brent

Laiva purjehtii, ja minä seison ja katselen, kunnes se katoaa horisontissa, ja joku vierelläni sanoo: Hän on mennyt

Mihin? Poissa silmistäni, siinä kaikki. Se on nyt yhtä suuri kuin silloin, kun viimeksi näin sen. Hänen pienentynyt kokonsa ja täydellinen katoaminen näkyvistäni on minussa, ei hänessä.

Juuri sillä hetkellä, kun joku vierelläni sanoo, että hän on kadonnut, muutkin näkevät hänen tulevan horisontinsa yli, ja toiset äänet huutavat iloisesti Tuolla hän tulee!

Sellaista kuolema on. Horisontti ja vain näkökenttämme raja. Nosta meidät ylös, oi Herra, että näkisimme pidemmälle
Piispa Brent

Irlantilainen siunaus

Nouskoot tiet sinua vastaan,
Tuuli olkoon aina selässäsi,
Aurinko loistakoon lämpimästi kasvoillesi,
Sateet putoavat pehmeästi pelloille
Ja kunnes tapaamme taas
Kannattakoon Jumala sinua kämmenellään.
Anon

Vain me suremme
Eivät he lähde
Eivät he ole poissa
He katsovat meitä yhä
He kulkevat laaksoissa nyt
He astelevat kukkulalla
He hymyilevät kesätaivaalla
Heidän armonsa on Tuulessa
Heidän muistonsa kuiskaavat ruohikossa
Heidän tyyneytensä on puissa
Heidän valonsa on talven lumessa
Heidän kyyneleensä ovat sateessa
Heidän hilpeytensä juoksee purossa
Heidän naurunsa kujalla
Heidän lempeyttään on kukissa
He huokailevat syksyn lehdissä
He eivät lähde
Eivät he ole poissa
Vain me suremme
Kunpa voisimme nähdä sen maan loiston
Johon rakkaamme kutsuttiin sinusta ja minusta
Olisimme Ymmärtäisimme
Kunpa vain kuulisimme tervetulotoivotuksen, jonka he saavat
Vanhoilta tutuilta ääniltä, jotka kaikki ovat niin rakkaita
Me emme surisi
Kunpa vain tietäisimme syyn, miksi he lähtivät
Me hymyilisimme ja pyyhkisimme pois kyyneleet, jotka virtaavat
Ja odottaisimme tyytyväisinä.
Anon

Kun menetämme rakkaan ihmisen
Maailmamme vain hajoaa
Ajattelemme, ettemme voi jatkaa
Tällä särkyneellä sydämellä
Kaikki on nyt erilaista
Olet järkyttynyt ja harmissasi
Maailmasi tuntuu olevan särkynyt
On niin… kauhea tyhjyys
Siihen on oltava syy
Ja meidän on ymmärrettävä
Jumala loi meidät ja milloin tahansa
Helvetti kurottautuu kädellemme
Ei ehkä ole varoitusta
Emmekä tiedä missä tai milloin
Ainut mistä olemme varmoja
On, että tapaamme heidät vielä kerran.
Anon

Vastaukset hautajaisiin

Maan pimeyteen ja lämpöön
Me laskemme sinut maahan
Muistojemme suruun ja hymyyn
Me laskemme sinut maahan
Elämän ja kuoleman ja uuden nousun kiertokulkuun
Me laskemme sinut maahan
Levätköön rauhassa, täyttymyksessä, rakkaudessa
juokse suoraan kotiin Jumalan syleilyyn
Ruth Burgess

Vastaukset polttohautaukseen

Tuulen ja auringonpaisteen vapauteen
Me päästämme sinut menemään
Tähtien ja planeettojen tanssiin
Päästämme sinut menemään
Tuulen henkäykseen ja tähtien luojan käsiin
Päästämme sinut menemään
Rakastamme sinua, kaipaamme sinua, haluamme, että olet onnellinen
Mene turvallisesti, mene tanssimaan, mene juoksemaan kotiin
Ruth Burgess

Jumala katsoi ympärilleen puutarhassaan
Ja löysi tyhjän paikan,
Sitten hän katsoi alas maan päälle
Ja näki väsyneet kasvosi.
Hän pani kätensä ympärillesi
Ja nosti sinut lepäämään.
Jumalan puutarhan täytyy olla kaunis
Hän ottaa aina parhaat.
Hän tiesi, että kärsit
Hän tiesi, että sinulla oli tuskaa.
Hän tiesi, ettet enää koskaan
voi hyvin maan päällä.
Hän näki,
että tie muuttui epätasaiseksi
Ja kukkuloita oli vaikea nousta.
Niin hän sulki väsyneet silmäluomesi
Ja kuiskasi: ’Rauha olkoon sinun’.
Särki sydämemme menettää sinut
Mutta et mennyt yksin,
Koska osa meistä lähti kanssasi
Viime päivänä, kun Jumala kutsui sinut kotiin.

Kerättyjä runoja Natural Endingsiltä, Chorltonin hautaustoimistolta.

Olemme vaihtoehtoisten hautajaisten, ekohautajaisten ja luonnollisen metsähautauksen asiantuntijoita.

Myymme myös laajan valikoiman ympäristöystävällisiä ja vihreitä arkkuja.