Elephant Rock, luonnollinen kalliomuodostelma
Vanhimmat tarinatEdit
Landnáma kertoo, että sen jälkeen, kun Ingólfur Arnarson, Islannin ensimmäinen uudisasukas, oli viettänyt talven Ingólfshöfðissä, hän päästi päällikköpylväänsä (Öndvegissúlur) veteen ja seurasi niitä länteen. (Nämä olivat päällikön tuoliin liittyviä pylväitä. Ne laskettiin mereen ja annettiin kellua rantaan. Siihen, missä ne tulivat rantaan, sitä seurannut viikinki rakensi tilansa). Hjörleifshöfðissä Ingólfur huomasi, että hänen veljensä/läheinen ystävänsä Hjörleifr Hróðmarsson oli kuollut ja hänen orjansa olivat kateissa. Merellä hän näki veneitä menossa kohti pientä saariryhmää, ja hän lähti niiden perään.
Pohjois-Irlannista siepattuja orjia kutsuttiin länsimiehiksi (vestmenn), sillä ennen Islannin löytämistä Irlanti oli silloin (n. 840) pohjoiseurooppalaisten tuntema maailman läntisin osa. Orjat nousivat maihin Heimaeyssa ja hakeutuivat kukkuloille suojaan. Ingólfur jahtasi ja tappoi heidät kostoksi siitä, että he olivat murhanneet hänen kasvattiveljensä. Samalla hän nimesi erilaisia paikkoja ja maamerkkejä. Esimerkiksi Heimakletturilla, Heimaeyn korkeimmalla kukkulalla (283 m) sijaitsevan alueen ”Dufþekja” hän nimesi Dufþakur-orjan (gaelin Dubhthachin islanninkielinen versio, englanniksi ”Duffy”) mukaan, jonka kerrottiin heittäytyneen tuossa vaiheessa Heimakletturilta alas mieluummin tappaakseen itsensä kuin antaakseen Ingólfurin riistää henkensä.
Ensimmäiset uudisasukkaatEdit
Perinteen mukaan Herjólfur Bárðarsonin sanotaan olleen ensimmäinen Heimaeylle asettunut henkilö. Landnámain mukaan hän rakensi tilansa Herjólfsdaluriin (kirjaimellisesti: Herjólfin laaksoon) noin vuonna 900. Vuonna 1971 tehdyt arkeologiset kaivaukset Herjólfsdalurin muinaisissa raunioissa paljastivat, että asutusta oli ollut jo lähes 100 vuotta aikaisemmin.
Turkkilaisten ryöstöretkiEdit
Vuonna 1627 kolme arabialaista merirosvolaivaa ottomaanien hallitsemalta Barbaarirannikolta ryöstivät useita kaupunkeja Islannin etelärannikolla ja ulkosaarilla. Ne hyökkäsivät Grindavíkiin ja Heimaeyhin. Grindavíkissa kaupunkilaiset saattoivat paeta Reykjanesin laavakentälle ja piiloutua loputtomiin. Heimaey oli niin eristyksissä, että se oli haavoittuva ja ihmiset kärsivät. Hyökkäyksestä selvinneistä ihmisistä kerrottiin monia sankaritarinoita, joista merkittävin oli Guðríður Símonardóttir. Hänet tunnetaan paremmin nimellä Tyrkja-Gudda (turkkilais-Gudda), ja merirosvot veivät hänet kotoaan Heimaeyn Stakkagerðista Algerian orjamarkkinoille. Sieltä hän osti tiensä takaisin Islantiin Tunisian, Italian ja Tanskan kautta – Islanti oli tuolloin Tanskan vallan alla. Palattuaan Islantiin hän meni naimisiin runoilija Hallgrímur Péturssonin kanssa. Hallgrímskirkja luterilainen kirkko Reykjavíkissa on nimetty hänen kunniakseen.
Eldfell Muokkaa
Sketsipiirros, jossa näkyvät Eldfellin purkautumisen aiheuttamat muutokset Heimaeylle
Tammikuun 23. päivänä 1973 kello 01.00 alkoi Heimaeyn Eldfell-vuoren tulivuorenpurkaus. Heimaeyn maa alkoi täristä ja halkeamia muodostui. Halkeamat kasvoivat 1 600 metrin pituisiksi, ja laavaa alkoi purkautua. Halkeamista roiskui laavaa ilmaan. Tulivuoren tuhkaa levisi mereen. Myöhemmin tilanne heikkeni. Kun halkeamat sulkeutuivat, purkaus muuttui keskittyneeksi laavavirraksi, joka suuntautui kohti satamaa. Tuulet muuttuivat, ja puoli miljoonaa kuutiometriä tuhkaa puhalsi kaupungin päälle. Yön aikana saaren 5 000 asukasta evakuoitiin, enimmäkseen kalastusaluksilla, sillä lähes koko kalastuslaivasto oli telakalla.
Seuraava laavavirta uhkasi tuhota sataman. Purkaus kesti 3. heinäkuuta asti. Kaupunkilaiset suihkuttivat jatkuvasti laavaa kylmällä merivedellä, jolloin osa siitä jähmettyi ja suuri osa ohjautui pois, mikä pelasti sataman. Ihmiset olivat iloisia siitä, että heidän toimeentulonsa säilyi, vaikka suuri osa heidän kaupungistaan tuhoutui. Purkauksen aikana puolet kaupungista murskautui ja saari laajeni. Purkaus kasvatti Heimaeyn pinta-alaa 11,2 neliökilometristä 13,44 neliökilometriin. Vain yksi ihminen kuoli purkauksessa. John McPhee kuvaa purkausta kirjassaan The Control of Nature.
Purkausta kuvaa John McPhee kirjassaan The Control of Nature.