Useimmat tietokoneen käyttäjät tietävät vähän siitä, miten Wi-Fi toimii. Itse asiassa yksi ainoista asioista, jotka monet tietävät, on se, että joskus se ei toimi. Mutta pienikin taustatieto voi auttaa paljon siinä, että Internet-yhteytesi kulkee vauhdikkaasti.
WiFi-yhteys kehitettiin alun perin korvaamaan Ethernet-kaapeli – johto, jolla tietokoneet yhdistettiin verkkoon sen jälkeen, kun olimme luopuneet valintaliittymästä – Wi-Fi-yhteys on suosittu tekniikka, joka mahdollistaa laitteiden välisen yhteenkytkennän.
”Ihmiset tuntevat Wi-Fi:n luultavasti parhaiten tapana muodostaa yhteys Internetiin, koska useimmat ihmiset käyttävät sitä verkkoa kotona tai töissä”, sanoo Wi-Fi Alliancen toimitusjohtaja Edgar Figueroa. ”Wi-Fi on kuitenkin kehittynyt, ja nyt se korvaa monia erilaisia kaapeleita, kuten videokaapeleita, äänikaapeleita ja USB-kaapeleita.”
Mutta tärkeintä on, että Wi-Fi välittää tällä hetkellä yli 60 prosenttia maailman Internet-liikenteestä. Mielenkiintoista kyllä, tämä suuri saavutus tehdään periaatteessa radioaaltojen avulla, vaikka se onkin hieman monimutkaisempi kuin autostereosi. Toisin kuin autosi FM-vastaanotin, Wi-Fi on pohjimmiltaan kaksi edestakaisin kommunikoivaa radiota, jotka käyttävät vähemmän virtaa ja lähettävät paljon lyhyemmän matkan. Näiden kahden radion avulla verkkokäyttäjät voivat sekä ladata tietoja Internetistä että ladata tietoja – jopa pelkkä osoitteiden lähettäminen selaimen kautta lasketaan tähän kaksisuuntaiseen viestintään.
Muuten Wi-Fi on maanpäällistä radiota kehittyneempi, koska se käyttää Internet-protokollaa viestintään. Tämä Internetin kieli tekee Wi-Fi:stä erittäin joustavan ja hyvin jäsennellyn. ”Jokaisessa lähettämässämme ja vastaanottamassamme lähetyksessä on tämä vahvistusvaatimus”, Figueroa sanoo. ”Se vaatii paljon investointeja ja orkestrointia.” Kuvittele, että tietojen lähettämisen sijasta lähetät paketin maailman halki ja pyydät vahvistusta toimitukselle, Figueroa sanoo. Tällaista on Internet-protokolla, mutta se koskee jokaista lähetettyä tavua.
Ja kun data lentää ilmassa radioaaltojen mukana, se altistuu häiriöille, ja sen uhreiksi joutuvat kaikki muut Wi-Fi-signaalit, mikroaaltouunien lähettämät radioaallot ja sementtiseinät. Tässä kohtaa Wi-Fi:n kaksi taajuutta, 2,4 gigahertsiä ja 5 gigahertsiä, astuvat kuvaan. Wi-Fi voi lähettää molemmilla taajuuksilla, mikä on etu, joka auttaa sen signaalia leikkaamaan kaiken kohinan läpi ja toimittamaan nopean ja vahvan signaalin langattomasta reitittimestä tietokoneeseen.
”Nämä taajuudet ovat periaatteessa kuin kaksi eri FM-radioasemaa”, Figueroa sanoo. Fysiikan mukaan mitä matalampi taajuus, sitä pidemmälle lähetys pääsee. Wi-Fi:ssä 2,4 gigahertsin taajuus on matalampi taajuus, joten se voi tavoittaa kauempana sijaitsevat tietokoneet kuin 5 gigahertsin taajuusalue voi. Mutta 5 gigahertsin taajuusalueella voidaan siirtää enemmän lähetyksiä. ”Kuvittele, että sinulla olisi valtatie, joka menisi hyvin pitkälle, mutta se olisi vain yksikaistainen”, Figueroa kuvailee 2,4 gigahertsin Wi-Fi:tä. Vertailun vuoksi 5 gigahertsin Wi-Fi on moottoritie, joka ei kulje yhtä pitkälle, mutta tarjoaa kuusi kaistaa, joten liikenne voi liikkua nopeammin.
”Viiden gigahertsin Wi-Fi tarjoaa pinta-alaltaan niin suuren kattavuuden, että se voi kattaa koko kodin”, hän sanoo. ”Joten useimmille ihmisille etäisyys ei ole niinkään ongelma kuin nopeus.”
Mutta langattomien puhelimien aikakaudesta lähtien ihmisillä on ollut ongelmia radiosignaalien risteämisen kanssa. Ongelma jatkuu nykyäänkin naapureiden ja heidän Wi-Fi-verkkojensa kanssa. Yksi tapa kiertää tämä on asettaa taajuus lähettämään tietyllä kanavalla. Vaikka tämä kuulostaa tekniseltä, se ei oikeastaan ole sitä. Useimmat reitittimet tunnistavat automaattisesti parhaan käytettävän kanavan. Ja 5 gigahertsin verkoissa on paljon enemmän kanavia kuin 2,4 gigahertsin taajuudella lähetettävissä verkoissa, mikä on toinen syy käyttää uutta standardia, jos se on mahdollista.
Jos Wi-Fi-verkko on hajanainen, verkon hienosäätö on parempi ajatus kuin pelkän verkonlaajentimen asentaminen. ”Verkonlaajentimista on tulossa yhä suositumpia”, Figueroa sanoo. ”Ne ovat toistimia, joten ne ottavat yläkerrasta tulevan heikon signaalin alakerran ympäristöön ja käytännössä toistavat signaalin.” Näiden laajentimien ongelmana on kuitenkin se, että ne pönkittävät jo ennestään heikkoa signaalia. Jos siis langaton Internet-lähetyksesi on vain puolet nopeampi kuin sen pitäisi, laajennuslaite toistaa signaalin ja työntää itse entistä heikompaa signaalia. Voit seistä laajentimen vieressä, ja puhelimessasi tai kannettavassasi voi olla täydet palkit, koska teknisesti sinulla on vahva langaton signaali, mutta internetin nopeus ja suorituskykysi ovat heikentyneet ja huonot.
Wi-Fi:llä on myös useita turvaominaisuuksia. Päästäkseen verkkoon käyttäjillä on oltava salasana WPA2:lle, joka tunnetaan myös nimellä Wi-Fi Protected Access (2 edustaa sitä, että tämä ominaisuus on toisessa sukupolvessa). Tällöin syötät salasanasi päästäksesi Wi-Fi-verkkoon. On olemassa toinenkin tietoturvaominaisuus, Advanced Encryption Standard (tunnetaan paremmin nimellä AES), jonka Yhdysvaltain hallitus on kehittänyt pitämään tiedot turvassa, kun niitä siirretään laitteesta toiseen. ”Jokainen Wi-Fi:n kautta kulkeva tiedonsiirto on yksinoikeudella salattua, ja vain kaksi osapuolta ymmärtää sen”, Figueroa sanoo.
Mutta ehkä Wi-Fi:n tärkein ominaisuus on, että se on taaksepäin yhteensopiva. Näin kaikki vanhat tietokoneesi pystyvät olemaan yhteydessä uusiin, huippunopeisiin reitittimiin. ”Jos ostat Wi-Fi-(reitittimen) tänä päivänä, se toimii siinä laitteessa, jonka olet ehkä ostanut vuonna 2000”, Figueroa sanoo. ”Tätä ei voi sanoa kovin monesta teknologiasta.”
Ota yhteyttä osoitteeseen [email protected].
Mitä?