Faith Hill
laulaja, lauluntekijä
Vaikuttavalla sopraanollaan, mukaansatempaavalla viehätysvoimallaan ja hittibiiseissään läpäisevällä itsenäisyyden raidalla Faith Hillistä kehittyi ”Young Countryn” supertähti näennäisesti yhdessä yössä. Kun hänen debyyttinsä Take Me as I Am ilmestyi kauppoihin vuonna 1993, hänestä tuli välittömästi sensaatio, ja hän nousi hitti toisensa jälkeen listoille. Hänen kaksi seuraavaa julkaisuaan, It Matters to Me ja Faith, pysyivät samassa tahdissa, ja hänen kolmelta ensimmäiseltä albumiltaan 12 ensimmäisestä sinkusta kymmenen pääsi viiden parhaan joukkoon. Hänen suosituimpia kappaleitaan ovat muun muassa ”Wild One”, pirteä versio kappaleesta ”Piece of My Heart”, ”Take Me As I Am”, pop-henkinen ”Let’s Go to Vegas”, ”This Kiss” ja ”Just to Hear You Say That You Love Me”. Jotkut Hillin kappaleista käsittelevät naisten oikeuksia ja perheväkivaltaa, mikä tuo vakavaa sisältöä hänen romanttisempaan ohjelmistoonsa. Country-musiikin palkintojenjakotilaisuuksissa vakiokalustona esiintyvästä Hillistä tuli osa showbisneksen voimaparia vuonna 1996, kun hän meni naimisiin kantriartisti Tim McGraw’n kanssa.
Hill syntyi Audrey Faith Perrynä 21. syyskuuta 1967 Jacksonissa Mississippissä, ja hänet ja hänen kaksi vanhempaa veljeään kasvattivat läheisessä Starissa adoptiovanhemmat Pat ja Edna Perry. Hänen isänsä työskenteli Presto Manufacturing Companyn tehtaalla Jacksonissa ja jäi eläkkeelle 37 vuoden jälkeen, ja hänen äitinsä oli eläkkeellä oleva pankin työntekijä. Vuonna 1990 Hill alkoi etsiä biologisia vanhempiaan, mikä onnistui muutamaa vuotta myöhemmin. Hän kuvaili People-lehdessä ”sitä kunnioitusta, kun näkee jonkun, jolta itse asiassa on lähtöisin”, ja lisäsi, että ”se täyttää jotain”. Hän ei ole koskaan paljastanut syntymävanhempiensa henkilöllisyyttä yksityisyyden suojaan vedoten.
Hill löysi rakkautensa musiikkiin laulaessaan kirkossa lapsena. Baptistina kasvatettu Hill on edelleen erittäin hengellinen ihminen. Hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä tapahtui 10-vuotiaana naiskerhon lounaalla, ja muutamaa vuotta myöhemmin hän oppi soittamaan kitaraa. Teini-ikäisenä häntä inspiroivat Patsy Clinen, Emmylou Harrisin ja hänen myöhemmän esikuvansa Reba McEntiren kaltaisten kantrilaulajien äänet. 16-vuotiaana Hill oli perustanut oman kantribändinsä; yksi hänen ensimmäisistä esiintymisistään oli Tobacco Spit -kilpailussa Raleighissa, Mississippissä. ”Se oli niin ällöttävää”, hän kertoi Peter Castrolle People-lehdessä. ”Heidän piti puhdistaa lava pyyhkeellä, ennen kuin soitimme.”
Hain Nashvillestä läpimurtonsa
Lopulta Hill raivasi tiensä ylöspäin piirikuntamessuille ja rodeoihin, ja valmistuttuaan McLaurin Attendance Centerin lukiosta vuonna 1986 hän vietti vuoden Community Collegessa ennen kuin suuntasi Nashvilleen. Hänen isänsä auttoi häntä muutossa; kuten Hill muisteli Joanna Powellille Good Housekeeping -lehdessä: ”Näen yhä tänäkin päivänä hänen kasvonsa, kun hän istui tyhjien laatikoiden ympäröimänä. Hänellä oli kyyneleet silmissään, ja hän vain vilkutti hyvästiksi ja sanoi: ’Pärjäile. Rakastan sinua. Me tuemme sinua sataprosenttisesti.” Menestys ei tullut heti. Hill ansaitsi elantonsa kuuden vuoden ajan erilaisissa töissä,alkaen t-paitojen myynnistä Fan Fairissa, kantrimusiikkifestivaalilla. Jonkin aikaa hän vastasi myös postimyynnistä Reba McEntiren merchandising-osastolla.
Vaikka Hill ei luopunut tavoitteestaan tulla laulajaksi, hän aloitti sillä välin päivätyön vastaanottovirkailijana laulaja-lauluntekijä Gary Morrisin omistamassa kustannusyhtiössä. Tämä kokemus opetti hänelle paljon kantrimusiikin bisnesnäkökulmasta. ”Olin hyvin, hyvin nuori ja naiivi”, hän kertoi Bob Millard of Country Musicille. ”Olin hyvin vihreä, mutta jouduin oppimaan todella nopeasti.” Sittemmin Hill löysi toisen toimistotehtävän McEntire’s Starstruck Entertainmentista, joka on kykyjenhallintayritys. Tänä aikana hän myös tuurasi taustalaulajana demoissa ympäri kaupunkia, ja hän myös koe-esiintyi McEntiren taustalaulajaksi, mutta paikan sai Paula Kaye Evans, joka kuoli vuonna 1991 lento-onnettomuudessa yhdessä suurimman osan McEntiren kiertuekavereista kanssa.
Erikoislaatuinen debyytti
Hillin läpimurto tapahtui keikalla, jossa hän lauloi harmoniaa Gary Burrin kanssa Bluebird Cafessa, Nashvillen suosikkibaarissa. Warner/Reprisen kykyjenetsijä oli tuona iltana yleisössä ja solmi hänen sopimuksen levy-yhtiön kanssa. Laulajan debyyttialbumi Take Me as I Am julkaistiin vuonna 1993, ja se saavutti kolminkertaisen platinamyynnin. Ensimmäinen single CD:ltä, ”Wild One”, nousi Billboard-listan ykköseksi ja pysyi siellä neljä viikkoa, mikä oli ensimmäinen kerta, kun naispuolinen kantrilaulaja oli pysynyt debyyttisinglellään listaykkösenä kuukauden ajan sitten Connie Smithin vuonna 1964 julkaiseman ”Once a Dayn”. Seuraava single, vauhdikas versio Janis Joplinin rock-klassikosta ”Piece of My Heart”, uhmasi ennusteita ja nousi niin ikään kärkipaikalle.
Ensimmäisen ponnistelunsa suosion ansiosta Hill lähti vuonna 1994 ahkeralle konserttikiertueelle, jossa hän esiintyi McEntiren, Alan Jacksonin ja Brooks & Dunnin kaltaisten esiintyjien avaajana. Valitettavasti tahti vei veronsa, ja hän kävi samana talvena leikkauksessa, jossa poistettiin laajentunut verisuoni äänijänteestä. Siihen mennessä hän oli jo erottunut kuumana uutena esiintyjänä, ja hän voitti vuonna 1994 useita palkintoja, kuten parhaan naispuolisen countryartistin palkinnot Billboard- ja Performance-lehdiltä, Favorite New Female -palkinnon Academy of Country Musicilta ja muita ehdokkuuksia Country Music Associationilta ja Academy of Country Musicilta.
For the Record …
Syntynyt Audrey Faith Perry 21.9.1967 Jacksonissa, MS:ssä; Pat (tehdastyöläinen) ja Edna (pankkivirkailija) Perryn tytär; avioitui Dan Hillin kanssa n. 1987 (lauluntekijä; eronnut 1991); avioitui Tim McGraw’n kanssa (kantrilaulaja) lokakuussa 1996; lapset Gracie, Maggie ja Audrey. Koulutus:
Aloitti laulamisen ammattimaisesti, 1983; työskenteli erilaisissa töissä ympäri Nashvilleä, 1980-luvulla; teki sopimuksen Warner Bros:n kanssa, 1993; julkaisi debyyttialbumin Take Me as I Am, 1993; kiersi Reba McEntiren, Brooks & Dunnin, Alan Jacksonin ja George Straitin kanssa, 1994-95; käynnisti Faith Hill Literacy Projectin, 1996; liittyi Tim McGraw’n kanssa Spontaneous Combustion -kiertueelle, 1996; nauhoitti dueton ”It’s Your Love” McGraw’n kanssa, 1997; julkaisi levyn Faith, 1998; julkaisi levyn Breathe, 1999; julkaistiin levyn Cry, 2002; debyytti elokuvissa elokuvassa Stepfordin vaimot, 2004.
Palkinnot: Academy of Country Music Awards, Favorite New Female, 1994; Top Vocal Event, Song of the Year, Single of the Year ja Top Country Video, kappaleesta ”It’s Your Love”, 1998; Top Female Vocalist, Vocal Event of the Year kappaleesta ”Just to Hear You Say that You Love Me”, Single of the Year ja Video of the Year kappaleesta ”This Kiss”, 1999; Billboard Award, Top Female Country Artist, 1994; Country Music Association Awards, Top Female Vocal Event for ”It’s Your Love”, 1997; Video of the Year for ”This Kiss”, 1998; Video of the Year for ”Just to Hear You Say that You Love Me”, 1999; TNN/Music City News Awards, Star of Tomorrow, 1995; vuoden naislaulaja, vuoden lauluyhteistyö kappaleesta ”Just to Hear You Say that You Love Me”, vuoden video ja vuoden single kappaleesta ”This Kiss”, 1999; Grammy-palkinnot, paras naispuolinen kantrilauluesitys kappaleesta ”Breathe”, paras kantrialbumi kappaleesta ”Breathe” ja paras kantrilauluyhteistyö Tim McGraw’n kanssa kappaleesta ”Let’s Make Love”, 2000; paras naispuolinen kantrilauluesitys kappaleesta ”Cry”, 2002; American Music Awards, paras naispuolinen laulaja, 2003; People’s Choice Award, 2004.
Adressit: Levy-yhtiö-Warner/Reprise, 20 Music Square East, Nashville, TN 37203-4326. Verkkosivut: Faith Hillin virallinen verkkosivusto: http://www.faithhill.com.
Seuraavana kesänä 1995 Hill oli jälleen listoilla It Matters to Me -levyllään, joka saavutti tuplaplatinaa kaksi kertaa niin nopeasti kuin hänen debyyttinsä. Samana vuonna hän jatkoi uuvuttavaa kiertueaikatauluaan avaamalla Alan Jacksonin ja George Straitin keikkoja. Hänen kolmas albuminsa Faith saavutti platinaa vain kuudessa viikossa, ja hän esiintyi myös muissa projekteissa, kuten Tammy Wynette -tribuuttialbumilla, lastenalbumilla ja useilla elokuvasoundtrackeilla.
”First Couple of Country”
Kun Hill aloitti keväällä 1996 Tim McGraw’n kanssa yhteisen kiertueen nimeltä Spontaneous Combustion, alkoi juorumylly pyöriä. Laajojen huhujen pyörityksen jälkeen he menivät naimisiin 6. lokakuuta 1996 Rayvillessä, Alabamassa, tehden heistä countryn hallitsevan ykkösparin. Mies kosi häntä eräänä päivänä ennen konserttia, ja kun hän palasi asuntovaunuunsa, nainen oli kirjoittanut peiliin ”YES”. Yksi tytär, Gracie, syntyi vuonna 1997, ja toinen, Maggie, liittyi seuraan seuraavana vuonna. Perhe asettui asumaan Nashvillen ulkopuolelle, mutta matkustaa usein kiertueille. Vuonna 2000 pariskunta teki yhdessä Grammy-palkitun äänitteen ”Let’s Make Love”, joka sisältyi kappaleena Hillin Breathe-albumille. Breathe voitti samana vuonna Grammyissä parhaan countryalbumin, ja Hill voitti lisäksi kolmannen Grammyn parhaasta naispuolisesta countrylauluesityksestä albumin nimikappaleesta. Hän oli jo kerännyt vaikuttavan kokoelman palkintoja, muun muassa TNN/Music City News Star of Tomorrow -palkinnon vuonna 1995 ja Vuoden naislaulaja -palkinnon vuonna 1999; Vuoden laulu kappaleesta ”It’s Your Love” vuonna 1998 ja Academy of Country Musicin parhaan naislaulajan palkinnon vuonna 1999.
Yksi Hillin suurimmista aktiviteeteista levytysuransa ulkopuolella on Faith Hillin perheiden lukutaitoprojekti, jonka aihe osui lähelle kotia. Hillin isä, yksi 14 lapsesta, joutui jättämään koulun kesken neljännellä luokalla työskennelläkseen perheen maatilalla, eikä hän koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan. ”Hän on hyvin älykäs mies”, Hill huomautti People-artikkelissa. ”Luulen, että hän tunnistaa asiat helposti ja hänellä on hyvä muisti.” Toukokuun 1. päivänä 1996 hän perusti yhteistyössä Warner Bros. ja Time Warnerin kanssa järjestön, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta aikuisten lukutaidottomuudesta. Joidenkin arvioiden mukaan joka viides ihminen on toiminnallisesti lukutaidoton.
Hill otti sukunimensä ensimmäisestä avioliitostaan lauluntekijä ja musiikkijohtaja Dan Hillin kanssa 1980-luvun lopulla. Hän oli 20-vuotias solmiessaan avioliiton, joka kesti vain neljä vuotta. Hän kuuluu 2000-luvulla country-pop-tähtien uuteen aaltoon, erityisesti Shania Twainiin, joka vältteli perinteistä räikeää meikkiä ja strassikivisiä kellohousuja ja vaihtoi ne erittäin seksualisoituneeseen ulkonäköön ja tyylikkäisiin design-housupukuihin ja -mekkoihin. 2000-luvulla hän kuului uuteen aaltoon. Lisäksi hän täydensi kiireistä aikatauluaan Cover Girl -kosmetiikan ja Pepsi Colan mainoksilla sekä televisiotyöskentelyllä, johon kuului vierailevia esiintymisiä televisiosarjoissa Touched by an Angel ja Promised Land. Vuosina 2000 ja 2001 People nimesi Hillin maailman 50 kauneimman ihmisen joukkoon.
Korkeasta profiilistaan ja monista velvollisuuksistaan huolimatta Hill pysyi äänekkäänä ensisijaisesta tavoitteestaan: perheestään. Kuten hän huomautti People-lehdessä, ” olisi merkityksetöntä ilman ketään, jonka kanssa jakaa se. Perhe on olemassa, kun kaikki on mennyttä ja olen liian vanha tai väsynyt tekemään tätä enää”. Hän ei lähde kiertueelle ottamatta lapsiaan mukaan, eivätkä hän ja hänen miehensä vietä koskaan muutamaa päivää kauempaa erillään, vaikka heidän esiintymisaikataulunsa ovatkin hektiset. Vuonna 2000 koko perhe suunnisti voitokkaasti loppuunmyydylle Soul2Soul 2000 -kiertueelle, joka käsitti 42 kaupunkia.
Joulukuussa 2001 Hill koki pelottavia hetkiä, kun hänen kolmas tyttärensä Audrey syntyi kolme kuukautta etuajassa. Vauva painoi syntyessään vain kolme kiloa ja 11 unssia ja vietti kolme viikkoa sairaalassa, mutta toipui lopulta täysin. Infektioiden pelossa lääkärit pitivät kaikki, myös Hillin, erossa vauvasta, kun tämä oli vastasyntyneiden teho-osastolla. ”En voinut pitää häntä sylissäni ensimmäisinä päivinä”, Hill kertoi People-lehdelle. ”Se oli vaikeinta, mitä olen koskaan elämässäni joutunut tekemään.”
Hillin viides cd-levy, Cry, julkaistiin syksyllä 2002. Tuo julkaisu kallistui ratkaisevasti Hillin tuotannon pop-puolelle, luopuen lähes täysin kaikesta yhteydestä country-laulujen kirjoittamiseen tai instrumentointiin. ”Vaikka hänen tukenaan on paljon Nashvillen A-tiimin soittajia, heidän tuottamallaan soundilla ei ole juuri mitään tekemistä kantrimusiikin kanssa”, totesi All Music Guiden Robert L. Doerschuk. Sen sijaan siinä on popin ja R&B:n makuja. 25 eri käsikirjoittajan tiimi yhdisti kykynsä Hillin uuden materiaalin luomiseksi, ja hänen ulkoasunsa kannessa, jossa hiukset olivat märät ja risti roikkui matalavartisen topin yläpuolella, oli seksikkäämpi kuin koskaan. Toisin kuin aiemmilla julkaisuilla, Hillin aviomies McGraw ei esiintynyt Cryllä.
Albumi oli hieman vähemmän menestyksekäs kuin seitsemän miljoonaa myyty ja kolminkertaisen Grammy-palkinnon voittanut Breathe, mutta kriitikot ylistivät Hillin lauluvirtuoosisuutta, ja hänen profiilinsa pysyi korkealla. Hän voitti marraskuussa 2003 American Music Award -palkinnon parhaasta naispuolisesta country-esiintyjästä ja jakoi alkuvuodesta 2004 People’s Choice -palkinnon parhaasta naispuolisesta esiintyjästä Beyonce Knowlesin kanssa. Vuonna 2004 Hill teki elokuvadebyyttinsä näyttelijänä näyttelemällä Sarah Sundersonia ohjaaja Frank Ozin uusintaversiossa kauhukomediasta The Stepford Wives. Onnistuneesti tasapainoillessaan perheen ja korkean profiilin uran välillä ja vetoamalla sekä pop- että countryyleisöön Hill näytti kykenevän saavuttamaan vielä korkeamman tason kuin mitä hän oli jo saavuttanut.
Valikoitu diskografia
Take Me As I Am, Warner, 1993.
It Matters to Me, Warner, 1995.
Faith, Warner, 1998.
Breathe, Warner, 1999.
Cry, Warner 2002.
Lähteet
Aikakauslehdet
Country Music, heinä-elokuu 1994.
Entertainment Weekly, 8.9.1995, s. 80; 25.10.1996, s.18.; 10. joulukuuta 1999, s. 56; 22. joulukuuta 2000, s. 32; 18. lokakuuta 2002, s. 110..
Good Housekeeping, toukokuu 1999, s. 28.
People, 11.9.1995, s. 23; 20.4.1998, s. 41; 12.7.1999, s. 95; 8.5.2000, s. 84; 21.8.2000, s. 88; 14.5.2001, s. 155; 28.10.2002, s. 86; 4.11.2002, s. 45; 14.5.2001, s. 155; 28.10.2002, s. 86; 4.11.2002, s. 36. 47.
Time, 28.6.1999, s. 69.
Online
”Faith Hill,” All Music Guide, http://www.allmusic.com (7.7.2004).
Faith Hillin viralliset verkkosivut, http://www.faithhill.com (1.7.2004).
-James M. Manheim
.