Muuta kuin se, että äiti kasvatti meidät oikein!
Hyvät käytöstavat edellyttävät sitä, että jokaista aivastusta pitäisi seurata jonkinlainen muunnelma siitä, kuinka sanotaan ”siunaa sinua”. Olipa kyseessä sitten seiniä ravisteleva nenäräjähdys tai siro achoo, yksikään aivastelu ei ole täydellinen ilman sitä. Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi teemme sen? (Sen lisäksi, että äiti on kasvattanut meidät oikein.)
Valitettavasti tämän oudon sosiaalisen tavan todellinen alkuperä on hieman hämärä. Mutta kiehtovia arvauksia on paljon, eikä ole yllättävää, että useimmat niistä perustuvat vahvasti taikauskoon.
Suosituin teoria on, että se sai alkunsa Roomasta, kun paiserutto riehui Euroopassa. Aivastelu oli yksi ruton tärkeimmistä oireista, ja uskotaan, että paavi Gregorius I ehdotti, että pieni rukous sanomalla ”Jumala siunatkoon sinua” aivastuksen jälkeen suojelisi ihmistä kuolemalta.
Toisen, taikauskoisemman teorian mukaan se juontaa juurensa muinaisesta uskomuksesta, jonka mukaan aivastelu saattaisi vahingossa karkottaa hengen ulos kehosta, ellei Jumala siunaisi ja estäisi sitä. Toisissa kulttuureissa ajateltiin, että aivastaminen pakotti pahat henget ulos kehosta, jolloin muut jäivät alttiiksi vaeltaville hengille. Siunauksen oli tarkoitus suojella sekä aivastelijaa että hänen lähellään olevia.
KATSO: Things Southern Women Say At The Beauty Counter
Ja sitten on vielä huhu, että sydämemme pysähtyy, kun aivastamme, ja että sanomalla ”siunatkoon sinua” toivotetaan aivastelija tervetulleeksi takaisin kuolleista.
Vaikka siis useimmat meistä eivät ole huolissaan demoneista, hetkellisestä kuolemasta tai paiserutosta, nykyään sitä pidetään kohteliaana eleenä. Ja jos pelkkä ”siunausta” sattuu samalla suojelemaan sieluamme, vielä parempi.
Kaikki uutisaiheet
Tilaa uutiskirjeemme
Tilaa ilmaisia reseptejä, sisustusideoita & erikoistarjouksia