Mutta onko koskaan aika katkaista tahtipyörä – ja tarinasi johdonmukainen tahti sen myötä? Puhutaanpa siitä!
Milloin tahdistussykliä kannattaa rikkoa…
Sisäinen konflikti on se, mikä pitää juonesi liikkeessä eteenpäin, jopa hahmovetoisissa kirjoissa, joten en suosittele tahdistussyklin ensimmäisen vaiheen ohittamista missään vaiheessa tarinassasi.
Sillä sanottuna on tosiaankin tilanteita, joissa sinun kannattaa rikkoa tarinasi johdonmukainen tahdistus. Tämä tulisi kuitenkin aina tehdä strategisesti eikä satunnaisesti. Muista, että tahdin tarkoitus on antaa lukijalle yleinen odotuksen tunne…
”Tämän tarinan alku oli melko vauhdikas. Vaikuttaa siltä, että siitä tulee vauhdikas! ”
”Pidän siitä, miten yksityiskohtainen tämä tarinamaailma on. En malta odottaa, että pääsen asettumaan sisään!”
Mutta on todellakin hetkiä, jolloin lukijat odottavat, että tarinasi vauhti kiihtyy tai hidastuu, jotta sen jännite voimistuisi tai jotta se tarjoaisi tarpeellisen hengähdystauon. Esimerkiksi…
Esimerkki #1. Nousu kohti kliimaksia.
Lukijat odottavat useimmiten, että juonen vauhti kiihtyy tarinan kliimaksia lähestyttäessä, aivan kuten he odottavat, että huvipuistokyydin jännitys kiihtyy ennen kuin he ottavat viimeisen pelottavan syöksyn. Tässä tapauksessa voit lisätä tarinasi vauhtia ja siten sen sivuja kääntävää jännitystä lyhentämällä hahmojesi reaktioaikaa.
Jos hahmosi eivät pysty kunnolla käsittelemään konfliktin seurauksia ennen kuin seuraava konflikti alkaa, he joutuvat konfliktiin epäedullisessa asemassa, mikä nostaa kyseisen kohtauksen panosta ja kannustaa lukijoita selaamaan sivuja saadakseen selville, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Esimerkki nro 2: Sielun pimeä yö.
Ensimmäisen esimerkkimme pohjalta voidaan todeta, että monissa kirjoissa tempo hidastuu dramaattisesti välittömästi ennen huipentumakohtausta tapahtuvassa juonikohdassa, joka tunnetaan nimellä Sielun pimeä yö. Tässä tapauksessa tarinan vauhti vielä kiihtyy, kun se lähestyy huipentumaa, mutta se saa viime hetkellä iskun, kun päähenkilö joutuu odottamattoman menetyksen uhriksi.
Päähenkilön on kohdattava ja voitettava kaikki jäljellä olevat epäilykset, pelot, virheet tai katumukset, jotka ovat vaivanneet hänen matkaansa, ennen kuin hän voi nousta tuhkasta ja tarttua tarinansa huipennukseen uudella intohimolla.
Ajatellaan tätä tapausta sekunnin murto-osana vuoristoradan huipulla, jolloin koko maailma pysähtyy. Odotus kasvaa, kunnes vuoristorata vihdoin syöksyy alas ja koet tähän asti suurimman jännityksen!
Esimerkki #3: Pidennetyt reaktioajat tärkeimpien juonikohtien jälkeen.
Toinen yleinen paikka, jossa tarinasi vauhti hidastuu, on heti sen suurempien juonikohtien jälkeen. Tämä antaa niin hahmoille kuin lukijoillekin hetken aikaa pysähtyä miettimään kaikkea tapahtunutta – ja valmistautua tulevaan.
Jos tarinassasi on hetkiä, jolloin sinusta tuntuu, että juoni tai sen hahmot hyötyisivät suuremmasta tai pienemmästä määrästä toimintaa, älä pelkää leikitellä tahdistussyklillä säätämällä tai jopa leikkaamalla yhtä tai useampaa sen vaihetta. Kunhan varmistat, että teet sen tarkoituksenmukaisesti etkä sen puutteesta johtuen, niin sinusta tulee tarinasi tarvitseman uran keisari.
Varmista vain, että teet sen tarkoituksenmukaisesti etkä sen puutteesta johtuen, niin sinusta tulee tarinasi tarvitseman uran keisari.