E. E. Cummingsin ”I Carry Your Heart with Me”, jota usein kuvaillaan yhdeksi nykyajan puhutuimmista rakkausrunoista, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1952. Tässä runossa Cummings keskittyy rakkauden voimaan ja yhtenäisyyteen sekä siihen, miten rakkaus yhdistää kahden yksilön lisäksi myös koko maailmaa.
Kannan sydämesi mukanani
BY E. E. CUMMINGS
Kannan sydäntäsi mukanani(kannan sitä
sydämessäni)en ole koskaan ilman sitä(minne tahansa
menen, sinä menet,rakkaani; ja kaikki, mitä vain minä teen, on sinun tekosi, kultaseni)
en pelkää
mitään kohtaloa(sillä sinä olet kohtaloni, kultaseni)en halua
mitään maailmaa(sillä kaunis sinä olet maailmani,totiseni)
ja se olet mitä kuu on aina merkinnyt
ja mitä aurinko aina laulaa olet sinä
täällä on syvin salaisuus, jota kukaan ei tiedä
(täällä on juuren juuri ja silmu silmun silmun
ja taivas taivaan taivas puun nimeltä elämä;joka kasvaa
korkeammalle kuin sielu voi toivoa tai mieli voi kätkeä)
ja tässä on se ihme, joka pitää tähdet erossa toisistaan
kannan sydämesi(kannan sitä sydämessäni)
Analyysi Cummingsin ”Kannan sydämesi mukanani”
Cummingsin ”Kannan sydämesi mukanani”
Cummingsin ”Kannan sydämesi mukanani”
Kannan sydämesi mukanani” on yksi modernin ajan merkittävimpiä rakkausrunoja, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1952. Runosta käy ilmi, että Cummingsilla oli mieltymys rakkauteen liittyviin aiheisiin.
Runon puhuja on täysin rakastunut rakkaimpaansa ja sanoo, ettei heidän suhteensa ole mitenkään samanlainen kuin muiden. Runo ei liity vain kahteen rakastavaan, vaan mihin tahansa suhteeseen.
Runon alkuosassa puhuja väittää, että mitä tahansa hän tekeekin, hän tekee sen rakastettunsa vuoksi, että hänen rakastettunsa on aina hänen kanssaan ja että hän ajattelee aina rakastettuaan. Cummings liioittelee tapaa, jolla puhuja rakastaa merkittävää toistaan.
Toisessa säkeistössä puhuja sanoo, että ainoa asia, joka häntä pelottaa, on rakastajansa menettäminen, että hänen rakastajansa on hänen kaikkensa ja että hän toivoo, että hänen rakastajansa ei koskaan muutu eikä heidän rakkautensa myöskään koskaan muutu. Cummings sanoo suoraan, että puhujan tärkeä toinen on hänen kohtalonsa ja maailmansa. Lisäksi hän käyttää personifikaatiota kuvaamaan auringon ja kuun toimintaa luodakseen suuremman kuvan siitä rakkaudesta, joka puhujalla on.
Kolmannessa säkeistössä Cummings osoittaa, että ihmiset pelkäävät sitoutua parisuhteeseen, ja tämä estää rakkauden kyvyn loistaa ja kukoistaa. Cummings käyttää tässä symboliikkaa ja liioittelua. Juuret ja silmut edustavat ongelmia, joita ihmisillä on rakastumisen kanssa. Hyperbolia on rakastumisen ja parisuhteen ongelma, jota verrataan ihmeeseen, joka pitää tähdet erossa toisistaan, mikä kiinnittää huomiota siihen, miksi rakkaus on niin pelottavaa maailmassa. Viimeisellä rivillä toistoa käytetään jatkamaan ajatusta puhujan rakkaudesta. Cummings käyttää ensimmäistä persoonaa tehdäkseen runosta henkilökohtaisemman ja tunteellisemman.
Kyllä, auta minua tutkielman kanssa Hae apua