Jännitysreaktio tai stressireaktio on varhainen seuraus siitä, että luu ei kestä toistuvaa, kumulatiivista kuormitusvoimaa.
Terminologia
Luun rasitusvastetta käytetään synonyyminä ”rasitusreaktion” kanssa ja se on varhaisvaiheen luuston ”rasitusvamman” muoto, joka käsittää myös rasitusmurtuman 1,2.
Patologia
Kuormitusreaktio on luisen rasitusvamman varhainen muoto, joka johtaa luisen rakenteen morfologisiin muutoksiin ja johtaa lopulta rasitus- tai vajaatoimintamurtumaan, jos aiheuttava toistuva kuormitusvoima jatkuu eikä sitä poisteta 2.
Etiologia
Jännitysreaktio voi esiintyä joko tyypillisenä ylikuormitusvammana normaalissa luussa (väsymys) tai normaalissa toiminnassa, joka vaikuttaa heikentyneeseen luuhun (vajaatoiminta). Ylikuormitustilanteessa vaurioituvat luun painoa kantavat osat, kun taas vajaatoimintaan liittyvissä rasitusreaktioissa on yleensä osallisena trabekulaarinen luu 1,2.
Lokaatio
Rasitusvammat ovat yleisempiä jalkaterässä ja sääressä, vaikka niitä voi esiintyä missä tahansa.
Riskialttiita paikkoja ovat reisiluun kaula, sääriluun etuosan kuori, mediaalinen malleolus, navikulaariluu, talus, proksimaalinen 2. ja 5. metatarsaaliluu, patella, isovarpaan sesamoidi 3.
Radiografiset piirteet
Kuvantamislöydökset voivat löytyä tiiviistä luusta tai trabekulaarisesta luusta.
Röntgenkuva
Voi näkyä hienovarainen kortikaalinen paksuuntuminen tai periosteaalisia muutoksia tai merkkejä kalluksen muodostumisesta myöhemmissä vaiheissa, varhaisessa vaiheessa ei yleensä näy mitään.
CT
Trabekulaarisessa luussa voi olla lieviä tiheysmuutoksia, jotka johtuvat rasvaisen luuytimen poistumisesta ja jotka ovat usein paremmin havaittavissa kaksoisenergiaisessa TT:ssä.
MRI
Kuormitusvasteelle on ominaista luuytimen turvotuksen kaltainen ulkonäkö, jossa ei ole ilmeistä murtumahalkeamaa tai kortikaalista vikaa ja jossa on mahdollisesti endosteaalista ja/tai periosteaalista turvotusta. Rasitusreaktiota voi olla vaikea erottaa rasitusmurtumasta, ja siinä tapauksessa sitä olisi kutsuttava rasitusvammaksi 1.
Signaaliominaisuudet
- T1: lievästi hypointensiivinen, jossa on rasvaisen luuytimen poistuma mutta ei korvautumista
- T2FS/PDFS: hyperintensiivinen
MRI-luokitusjärjestelmä rasitusreaktioita tai rasitusvammoja varten, joka on alun perin ehdotettu sääriluun rasitusvammoja varten 5. Kolmea ensimmäistä luokkaa voidaan soveltaa rasitusreaktioon:
- luokka 1: luukalvoturvotus ilman luuydinmuutoksia
- luokka 2: luuydinturvotus tai muutokset näkyvät rasvalla kyllästetyissä T2-painotetuissa kuvissa
- luokka 3: luuydinmuutokset näkyvät selvästi myös T1-painotetuissa kuvissa
- luokka 4: murtumalinja näkyy T1-painotetuissa ja T2-painotetuissa kuvissa
Nukleaarilääketiede
- fokaalinen radiotracerin uptake luustosintigrafiassa
Hoito ja ennuste
Hoito käsittää tyypillisesti aktiivisuuden muokkaamisen, rajoitetut vaikutusvaltaiset aktiviteetit esim.esim. painon kantaminen. Ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä tulisi välttää, koska ne voivat heikentää luun paranemista 3.
Differentiaalidiagnoosi
- rasitusmurtuma: ei murtumalinjaa tai halkeamaa
- osteomyeliitti: luuytimen korvautuminen eikä luuytimen poistuma
- osteiitti: vaikea erottaa
- osteoidinen osteooma
Vrt. myös
- jännitysmurtumat
- luuytimen turvotus