Kristillisen paaston säännöt.
1. Paastoaminen on rukousjärjestyksessä mitattava rukousaikojen mittasuhteiden mukaan; toisin sanoen sen tulee olla täydellinen paasto kaikesta juhlapäivän aikana, jollei kouriintuntuva välttämättömyys tule väliin. Niinpä juutalaiset eivät syöneet sapattina mitään, ennen kuin heidän suuret tehtävänsä oli suoritettu, eli noin kuudennen tunnin aikana, ja Pyhä Henki. Pietari käytti argumenttina sitä, että apostolit eivät helluntaina olleet humalassa, koska oli vasta kolmas tunti päivästä; sellaisesta päivästä, jolloin ei ollut sallittua syödä eikä juoda ennen kuudetta tuntia; ja juutalaiset loukkaantuivat opetuslapsille siitä, että he poimivat viljan tähkät sapattina varhain aamulla, koska se tapahtui ennen sitä aikaa, jolloin heidän tapojensa mukaan heidän mielestään oli sallittua keskeyttää paasto. Tämän tavan jäljitelmänä ja sen syyn mukaisesti kristillinen kirkko on uskonnollisesti noudattanut paastoa ennen pyhää ehtoollisen viettoa, ja hurskaammat ihmiset (vaikkei heillä ole minkäänlaista velvoitetta) kieltäytyivät syömästä tai juomasta, ennen kuin he olivat lopettaneet aamuhartautensa: Ja lisäksi vielä julkisina nöyryytyspäivinä, jotka on tarkoitettu vietettäväksi kokonaan hartaudessa ja Jumalan tuomioiden torjumiseksi (jos ne olisivat uhkaavia), paastoamista on käsketty yhdessä rukouksen kanssa: kirkko on käskenyt (sanon minä) tätä tarkoitusta varten – jotta henki olisi kirkkaampi ja enkelimäisempi, kun se on jossain määrin vapautettu lihan taakasta.
2. Paastoamisen, kun se on rukousta varten, täytyy olla täydellistä pidättäytymistä kaikesta lihasta, tai sitten sen määrän vähentämistä; sillä sitä apua, jota paastoaminen rukoukselle antaa, ei voida palvella muuttamalla liha kalaksi tai maitorasva kuivaksi ravinnoksi, vaan muuttamalla paljon vähäksi tai vähän ei lainkaan juhlallisen ja poikkeuksellisen rukouksen ajaksi.
3. Paastoon, koska se on rukouksen apuväline, on liitettävä muitakin apuvälineitä, joilla on samanlainen hyve ja teho; sellaisia, jotka poistavat hetkeksi kaikki maalliset huolet ja maalliset bisnekset; ja siksi siunattu Vapahtajamme sulkee nämä osat saman varoituksen sisälle: ”Varokaa, etteivät sydämenne pääse ylikuormittumaan ylitsevuotavasta nautiskelusta ja juopottelusta ja tämän maailman huolista ja että se päivä yllättää teidät yllätyksettömästi”. Tähän lisätkää almuja, sillä paaston ja almujen siivillä pyhä rukous nousee erehtymättömästi taivaaseen.218218Jejunium sine eleemosyna, lampas sine oleo.-St. Aug.
4. Kun paasto on tarkoitettu palvelemaan velvollisuutta tai katumusta, niin silloin se valitaan parhaiten silloin, kun se on lyhyt, jyrkkä ja ahdistava, eli joko täydellinen pidättäytyminen kaikesta ravinnosta, sen mukaan kuin me määräämme tai meidät määrätään, sellaisen ajanjakson aikana, joka on erillinen juhlallisuutta ja työn seuraamista varten: tai jos laajennamme ankaruuttamme juhlallisten päivien ulkopuolelle ja pidämme vihamme syntiämme vastaan, niin kuin meidän on pidettävä murheemme, toisin sanoen aina valmiina ja usein kutsuttavana; silloin kieltäydymme miellyttävästä suupalasta, pidättäydymme halujemme leivästä ja otamme vain terveellistä ja vähemmän miellyttävää ravintoa, ja kiusaamme ruokahaluamme kieltäytymällä laillisesta tyydytyksestä, koska se mielistelemättömyydessään ja ylellisyydessään rukoilee lainvastaista.
5. Katumukseen tarkoitettuun paastoon on aina yhdistettävä äärimmäinen huolellisuus siitä, että paastoamme synnistä; sillä maailmassa ei ole suurempaa typeryyttä tai säädyttömyyttä kuin syyllistyä siihen, mistä nyt tuomitsen ja tuomitsen itseni. Tämä on paras paasto, ja toinen paasto voi edistää tämän paaston etua lisäämällä vastenmielisyyttä sitä kohtaan ja moninkertaistamalla argumentit sitä vastaan.
6. Sen, joka paastoaa katumuksen tähden, on tuon juhlallisuuden aikana pidättäydyttävä kaikista ruumiillisista nautinnoista ja kaikkien aistiensa ja ruokahalujensa aistillisuudesta; sillä ihminen ei saa paastossaan murehtiessaan olla iloinen urheilussaan; hän ei saa itkeä päivällisellä ja nauraa koko seuraavana päivänä, hän ei saa pitää keittiössään hiljaisuutta ja kammiossaan musiikkia, hän ei saa tuomita vatsaa ja herkutella muilla aisteillaan. En kiellä sitä, mutta ihminen voi yksittäistapauksessa rangaista tietystä synnistä propalaatilla, hän voi valita vain paaston; jos hän on tehnyt syntiä pehmeydessään ja kosketuksessaan, hän voi valita maata kovaa tai tehdä kovasti töitä ja käyttää teräviä kurituksia; mutta vaikka tämä kuritus olisikin asianmukaista ja erityistä, silti, koska suru koskee koko ihmistä, minkään aistin ei pidä iloita eikä sitä saa millä tahansa tutkimuksella tai aikomuksella juhlia ja viihdyttää pehmeästi. Tämän säännön on tarkoitus koskea niitä juhlallisia päiviä, jotka on määrätty katumuksen tekemiseen julkisesti tai yksityisesti; sen lisäksi voimme koko elämämme aikana, jopa juhlallisimpien ja vapaampien ilojemme keskellä, ripotella joitakin yksittäisiä tapauksia ja tekoja, jotka ovat itsesääliä tai rangaistusta; kuten kieltäytyä miellyttävästä suupalasta tai herkullisesta juomasta hiljaisena muistutuksena synnistä, joka nyt palaa pahoittamaan mieleni. Ja vaikka nämä teot olisivatkin yksittäisiä, niissä ei ole mitään säädyttömyyttä; sillä ihminen voi vähentää tavallista vapauttaan ja pitää vapauttaan suurella varovaisuudella, niin että hän tekee sen ilman, että se on ainutlaatuista hänelle itselleen tai haittaa muille; mutta hän ei voi vähentää juhlallista suruaan: se voi olla varovaisuutta; mutta se olisi pehmeyttä, naisellisuutta ja säädyttömyyttä.
7. Kun paasto on siveyssyöksy, eli sen tarkoituksena on alistaa ruumiillinen himo, kuten haureuden henki tai voimakkaiden ja kärsimättömien ruokahalujen mieltymys, se ei saa olla yhtäkkinen, jyrkkä ja väkivaltainen paasto, vaan paastotila, paastoruokavalio, päivittäinen lihan ja juoman annoksemme pienentäminen ja sellaisen kurssimuotoisen ruokavalion valitseminen,219219Digiuna assai chi mal mangia. joka voi vähiten valmistaa ruumiin himoja. Se, joka paastoaa kolme päivää ilman ruokaa, heikentää muita osia enemmän kuin haureuden palvelijoita; ja kun ateriat palaavat tavalliseen tapaan, ne myöskin tarjoillaan niin pian kuin mahdollista. Sillä välin niitä ruokkii ja tekee aktiivisiksi se satunnainen kuumuus, joka tulee tällaisten rajujen paastojen yhteydessä; sillä tämä on eräänlainen ilmapiru, ilmassa hallitseva ruhtinas on haureuden paholainen; ja hän houkuttelee yhtä lailla rajujen paastojen tuulisuudella kuin tavallisen aterian lihalla.220220Chi digiuna, et altro ben non fa. Mutta päivittäinen ravinnon vähentäminen tuo kehoon vähemmän kiireisen tavan, ja se osoittautuu tehokkaammaksi lääkkeeksi.
8. Paastoaminen ei yksinään paranna tätä paholaista, vaikka se auttaakin siihen paljon; mutta sitä ei sen vuoksi saa laiminlyödä, vaan sitä on avustettava kaikin sopivin keinoin tätä saastaista henkeä vastaan; ja mitä se ei yksinään kykene tekemään, sen se voi saada aikaan yhdessä muiden keinojen kanssa ja Jumalan siunauksella niitä vastaan.
9. Kaikki paastoaminen, mihin päämäärään se sitten ryhdytäänkin, on tehtävä ilman mielipidettä itse asian välttämättömyydestä, ilman toisten moittimista, kaikella nöyryydellä, oikean päämäärän saavuttamiseksi; ja aivan samoin kuin ihminen ottaa lääkettä, josta kenelläkään ei ole syytä olla ylpeä, eikä kukaan pidä sitä tarpeellisena, kuin siksi, että hän on sairaana tai vaarassa ja taipuvainen siihen.
10. Kaikkia laillisen viranomaisen määräämiä paastoja on noudatettava samojen tarkoitusten mukaisesti, joita varten ne on määrätty, ja niihin on liitettävä samantyyppisiä tekoja, aivan kuten yksityisissä paastoissa; sillä ei ole muuta eroa kuin se, että julkisissa paastoissa esimiehemme valitsevat puolestamme sen, mitä yksityisissä paastoissa teemme itse.
11. Laillisen auktoriteetin määräämiä paastoja ei pidä laiminlyödä; sillä vain ne voivat tehdä sen asian, jonka vuoksi ne on määrätty. Voi olla, että yksi nöyryytyspäivä ei saavuta siunausta tai yksinään tapa himoa; silti sitä ei saa halveksia, jos se voi tehdä jotakin sitä kohti. Ja paastoaminen on itsensä kieltämisen teko, ja vaikka se ei tuottaisikaan tapaa, se on kuitenkin hyvä teko.
12. Kun pääasiallinen päämäärä, jonka vuoksi paasto on julkisesti säädetty, saavutetaan jollakin muulla keinolla tietyssä henkilössä – kuten jos haureuden henki parannetaan avioliittoriitillä tai siveyden lahjalla -, niin tämä henkilö, jota näin helpotetaan, ei kuitenkaan vapautu kirkon paastoista pelkästään sen vuoksi, jos nuo paastot voivat järkevästi palvella jotakin muuta uskonnon päämäärää, kuten rukousta, katumusta tai jonkun muun ruokahalun mortifikaatiota; Sillä kun paasto palvelee jotakin Hengen päämäärää, se vapautuu taikauskosta, ja silloin meillä täytyy olla jokin muu syy, joka vapauttaa meidät velvollisuudesta, tai se yksin ei riitä siihen.
13. Kun julkisesti käsketty paasto tietyn henkilön jonkin huonovointisuuden vuoksi ei voi toimia käskyn päämäärän saavuttamiseksi, on kuitenkin loukkauksen välttäminen ja yleisen järjestyksen noudattaminen riittävä syy tehdä kuuliaisuus välttämättömäksi. Sillä se, joka muutoin ei ole velvollinen, kuten silloin, kun lain syy lakkaa hänen kohdallaan, on silti edelleen velvollinen, jos hän ei voi toimia toisin ilman skandaalia; mutta tämä on hyväntekeväisyyteen, ei oikeudenmukaisuuteen perustuva velvollisuus.
14. Kaikkea paastoa on käytettävä harkiten ja rakkaudella; sillä ei ole mitään päämäärää, jota paasto palvelee, jota ei voisi saavuttaa muilla keinoilla; ja sen vuoksi sitä ei saa missään tapauksessa tehdä epäröinnin välineeksi, eikä siitä saa tulla terveydellemme vihollinen, eikä sitä saa määrätä henkilöille, jotka ovat sairaita tai vanhuksia, eikä henkilöille, joille se on jossakin mielessä epäkunnioittavaa, kuten väsyneille matkamiehille, eikä henkilöille, joille se on koko lajissaan hyödytöntä, kuten synnyttäneille naisille, köyhille ja pikkulapsille. Mutta näissä tapauksissa kirkko on säätänyt ja lisännyt varovaisuutta lakeihinsa, ja niitä on noudatettava tavan ja järkevien ihmisten tuomion mukaan, suurella väljyydellä ja ilman hienostelua ja uteliaisuutta, pitäen ensimmäisenä huolen siitä, että turvaamme hyveellisyytemme, ja seuraavaksi siitä, että turvaamme terveytemme, jotta voisimme paremmin harjoittaa hyveellisyyden töitä, ettemme liiallisesta säästäväisyydestä saattaisi itseämme sellaiseen tilaan, että olisi tarpeen olla lempeä, kevytmielinen ja äärimmäisen lempeä.221221S. Basileios. Monast. Constit. cap. 5. Cassian. Col 21. cap. 22. Ne per causam necessitatis eo impingamus, ut voluptatibus scrviamus.
15. Älköön kohtuuttomuus olko paastosi prologi tai epilogi, jottei paasto olisi niin kaukana siitä, että se poistaisi jotain synnistä, että se olisi tilaisuus lisätä sitä; ja sen vuoksi, kun paasto on päättynyt, varo, ettei mikään seuraava ahmimisen teko tai liiallinen juominen poista menneen päivän uskontoa; vaan syö maltillisesti, muiden aterioiden mittasuhteiden mukaan, jottei ahmiminen estäisi jompaakumpaa pidättäytymisen portista.222222.Αμυνομενοι τμν ηνεραν.-Naz.