3. syyskuuta 2020, 13:08 | Päivitetty: 25. tammikuuta 2021, 10:36
Ludwig pumppasi edelleen mestariteoksia – vaikka hän oli täysin kuuro. Näin hän teki sen.
”Viimeisten kolmen vuoden aikana kuuloni on jatkuvasti heikentynyt…”. – niin kirjoitti Beethoven 30-vuotiaana kirjeessä ystävälleen.
Nuorta Beethovenia pidettiin merkittävimpänä muusikkona sitten Mozartin. Parikymppisenä hän oli opiskellut Haydnin kanssa ja häntä juhlittiin loistavana, virtuoosimaisena pianistina.
Beethovenin elämänkaari: 1770 – 1802 >
Vuoteen 30-vuotiaana hän oli säveltänyt pari pianokonserttoa, kuusi jousikvartettoa ja ensimmäisen sinfoniansa. Kaikki näytti kaverin kannalta melko hyvältä, ja edessä oli pitkä ja menestyksekäs ura.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi podcastimme Beethoven: The Man Revealed on Global Player, the official Classic FM app >
Silloin hän alkoi huomata surinaa korvissaan – ja kaikki oli muuttumassa.
Minkä ikäinen Beethoven oli, kun hän alkoi kuuroutua?
Noin 26 vuoden iässä Beethoven alkoi kuulla surinaa ja soimista korvissaan. Vuonna 1800, 30-vuotiaana, hän kirjoitti Wienistä lapsuudenystävälleen – joka työskenteli tuolloin lääkärinä Bonnissa – että hän oli kärsinyt jo jonkin aikaa:
”Viimeisten kolmen vuoden aikana kuuloni on jatkuvasti heikentynyt. Voin antaa sinulle jonkinlaisen käsityksen tästä erikoisesta kuuroudesta, kun minun on kerrottava, että teatterissa minun on mentävä hyvin lähelle orkesteria ymmärtääkseni esiintyjiä ja että etäältä en kuule soittimien korkeita säveliä enkä laulajien ääniä… Joskus kuulen myös tuskin ihmisiä, jotka puhuvat hiljaa. Äänen kuulen kyllä, mutta en sanoja. Ja vielä jos joku huutaa, en kestä sitä.”
Beethoven yritti pitää uutisen ongelmasta salassa läheisiltään. Hän pelkäsi uransa menevän pilalle, jos joku saisi tietää.
”Kahden vuoden ajan olen vältellyt lähes kaikkia sosiaalisia tilaisuuksia, koska minun on mahdotonta sanoa ihmisille ’olen kuuro'”, hän kirjoitti. ”Jos kuuluisin johonkin muuhun ammattiin, se olisi helpompaa, mutta ammatissani se on pelottava tila.”
Kerran Beethoven oli maastoretkellä säveltäjäkollegansa Ferdinand Riesin kanssa, ja kävellessään he näkivät pilliä soittavan paimenen. Beethoven olisi nähnyt Riesin kasvoista, että siellä soi kaunis musiikki, mutta hän ei kuullut sitä. Sanotaan, ettei Beethoven ollut enää koskaan entisensä tämän tapauksen jälkeen, koska hän oli kohdannut kuuroutensa ensimmäistä kertaa.
Beethoven pystyi ilmeisesti kuulemaan jonkin verran puhetta ja musiikkia vielä vuoteen 1812 asti. Mutta 44-vuotiaana hän oli lähes täysin kuuro eikä pystynyt kuulemaan ääniä tai niin monia hänen rakastamansa maaseudun ääniä. Sen on täytynyt olla hänelle musertavaa.
Miksi Beethoven kuuroutui?
Hänen kuulonmenetyksensä tarkkaa syytä ei tunneta. Teoriat vaihtelevat syfiliksestä lyijymyrkytykseen, lavantautiin tai mahdollisesti jopa hänen tapaansa upottaa päänsä kylmään veteen pitääkseen itsensä hereillä.
Jossain vaiheessa hän väitti saaneensa raivokohtauksen vuonna 1798, kun joku keskeytti hänet töissä. Kaaduttuaan, hän sanoi, hän nousi ylös ja huomasi olevansa kuuro. Toisinaan hän syytti ruoansulatuskanavan ongelmia.
”Syynä tähän on oltava vatsani tila, joka, kuten tiedätte, on aina ollut kurja ja on pahentunut”, hän kirjoitti, ”sillä minua vaivaa aina ripuli, joka aiheuttaa poikkeuksellista heikkoutta.”
Kuolemaansa seuranneessa ruumiinavauksessa todettiin, että hänellä oli laajentunut sisäkorva, johon kehittyi ajan mittaan vaurioita.
Tässä Beethovenin kuuluisa Sinfonia nro 5, kirjoitettu vuonna 1804. Sen kuuluisaan alkumotiiviin viitataan usein ”kohtalo koputtaa ovelle”; julma kuulonmenetys, jonka hän pelkäsi vaivaavan häntä koko loppuelämänsä ajan.
Visailu: Kuinka hyvin TODELLA tunnet Beethovenin 5. sävellyksen? >
Minkälaista hoitoa Beethoven haki kuurouteensa?
Haalea kylpy Tonavan vedestä näytti auttavan Beethovenin vatsavaivoihin, mutta hänen kuuroutensa paheni. ”Tunnen oloni vahvemmaksi ja paremmaksi, paitsi että korvani laulavat ja surisevat jatkuvasti, päivin ja öin.”
Eräs omituinen lääke oli märän kuoren sitominen hänen olkavarsiinsa, kunnes se kuivui ja tuotti rakkuloita. Tämä ei parantanut kuuroutta – se vain auttoi pitämään hänet poissa pianon äärestä kahden viikon ajan.
Vuoden 1822 jälkeen hän luopui kuulon hoitoon hakeutumisesta. Hän kokeili erilaisia kuulon apuvälineitä, kuten erityisiä kuulevia trumpetteja. Katso:
Jos hän ei kuullut, miten hän kirjoitti musiikkia?
Beethoven oli kuullut ja soittanut musiikkia elämänsä ensimmäiset kolme vuosikymmentä, joten hän tiesi, miltä soittimet ja äänet kuulostivat ja miten ne toimivat yhdessä. Hänen kuuroutensa oli pikemminkin hidasta heikkenemistä kuin äkillistä kuulon menetystä, joten hän pystyi aina kuvittelemaan mielessään, miltä hänen sävellyksensä kuulostaisivat.
Beethovenin elämän aikajana: 1803-1812 >
Beethovenin taloudenhoitajat muistelivat, että kuulon huonontuessa Beethoven istui pianon ääressä, laittoi lyijykynän suuhunsa ja kosketti kynän toista päähän soittimen äänilevyyn tuntiakseen nuotin värähtelyn.
Muuttiko Beethovenin kuurous hänen musiikkiaan?
Kyllä. Varhaisissa teoksissaan, kun Beethoven pystyi kuulemaan koko taajuusalueen, hän käytti sävellyksissään korkeampia ääniä. Kun hänen kuulonsa heikkeni, hän alkoi käyttää matalampia ääniä, jotka hän pystyi kuulemaan selvemmin. Tänä aikana syntyi muun muassa Kuunvalosonaatti, hänen ainoa oopperansa Fidelio ja kuusi sinfoniaa. Korkeat sävelet palasivat hänen sävellyksiinsä elämänsä loppupuolella, mikä viittaa siihen, että hän kuuli teosten muotoutuvan mielikuvituksessaan.
Tässä on Beethovenin Große Fuge op. 133, jonka kuuro Beethoven kirjoitti vuonna 1826 ja joka muodostui kokonaan noista hänen mielikuvituksessaan syntyneistä äänistä.
Jatkoiko Beethoven konsertoimista?
Hän jatkoikin konsertointia. Mutta hän päätyi hajottamaan pianoja paukuttamalla niitä niin kovaa, jotta kuulisi nuotit.
Katsottuaan Beethovenia vuonna 1814 Arkkiherttutrion harjoituksissa säveltäjä Louis Spohr sanoi: ”Forte-kohdissa kuuroparka hakkasi näppäimiä, kunnes jouset kilisivät, ja pianossa hän soitti niin pehmeästi, että kokonaisia nuottijoukkoja jäi pois, niin että musiikki oli käsittämätöntä, ellei pianoforte-osuuteen voinut katsoa. Olin syvästi surullinen niin kovasta kohtalosta.”
Kun oli vuorossa massiivisen yhdeksännen sinfoniansa kantaesitys, Beethoven vaati kapellimestaruutta. Orkesteri palkkasi säveltäjän rinnalle toisen kapellimestarin, Michael Umlaufin. Umlauf käski esiintyjiä seuraamaan häntä ja olemaan välittämättä Beethovenin ohjeista.
Sinfonia sai raikuvat suosionosoitukset, joita Beethoven ei voinut kuulla. Legendan mukaan nuori alttoviulisti Carolina Unger lähestyi maestroa ja käänsi hänet yleisöön päin nähdäkseen suosionosoitukset.
Tältä hetki olisi voinut näyttää, kun Gary Oldman esitti Beethovenia elokuvassa Kuolematon rakas: