Juutalaisista syntymäpäivistä
Juutalaisista syntymäpäivistä
Ironisesti ainoa Toorassa mainittu syntymäpäivä on faraon syntymäpäivä (1. Moos. 40:20-22). Sen kunniaksi farao järjesti juhlat ja teki henkilökohtaisen tilikirjanpidon elämästään.
Tämän esimerkin kautta voimme päätellä oikean tavan juhlia syntymäpäivää: itsetutkiskelu ja elämän tilintarkastus. Mieti kaikkia myönteisiä asioita, joita viime vuonna tapahtui, sekä virheitä, tee sitoumus parantaa. Ilmaise kiitollisuutta Jumalalle siitä, että olet elossa ja terve, ja kiitollisuutta vanhemmillesi siitä, että he antoivat sinulle elämän. Ja tietysti nauti suklaakakusta ja jäätelöstä.
Perinteinen tervehdys, joka annetaan jollekin hänen syntymäpäivänään, on: Eläköön 120-vuotiaaksi. Tämä johtuu siitä, että Mooses, suurin juutalainen johtaja, eli 120-vuotissyntymäpäiväänsä asti.
Juutalaisista nimistä:
Juutalainen nimi on syvästi hengellinen. Hepreaksi nimi ei ole pelkkä kätevä kirjainyhdistelmä. Pikemminkin nimi paljastaa sen olennaisen ominaisuuden. Midrash kertoo, että ensimmäinen ihminen, Aadam, katsoi jokaisen olennon olemukseen ja antoi sille sen mukaisen nimen. Sama ajatus pätee ihmisten nimiin. Esimerkiksi Lea antoi neljännelle pojalleen nimen Juuda (hepreaksi Jehudah). Tämä tulee samasta juuresta kuin sana ”kiitos”. Kirjaimet voidaan myös järjestää uudelleen niin, että niistä muodostuu Jumalan pyhä nimi. Merkitys on, että Leah halusi erityisesti ilmaista ”kiitoksensa Jumalalle”. (1. Mooseksen kirja 29:35).
Askenasijuutalaisilla on tapana nimetä lapsi kuolleen sukulaisensa mukaan. Tämä pitää nimen ja muiston elossa ja muodostaa metafyysisellä tavalla siteen lapsen sielun ja kuolleen sukulaisen välille. Sefardi-juutalaiset nimeävät lapsensa myös vielä elossa olevien sukulaistensa mukaan.
Joillain on tapana valita nimi syntymän kanssa samaan aikaan sattuvan juutalaisen juhlapäivän mukaan. Samoin nimet valitaan joskus syntymäviikkoa vastaavasta Tooran osasta. Monia nimiä ja tapahtumia mainitaan kussakin Tooran osassa, mikä tarjoaa hengellisen yhteyden vauvan ja kyseisen raamatullisen hahmon välille.
Loppujen lopuksi tärkeintä on se, mitä sinä teet nimestäsi. Sillä alussa meille annetaan nimi, ja elämän lopussa ”hyvä nimi” on kaikki, mitä otamme mukaamme.
Katso lisää osoitteessa: Vauvan nimeäminen