Karate ja Tae Kwon Do ovat kaksi suosittua kamppailulajin muotoa. Tässä artikkelissa tarkastellaan karaten ja TKD:n eroja sekä yhtäläisyyksiä.
Mistä karate tunnetaan?
Karate on ensisijaisesti iskutaito. Se sisältää pääasiassa avokäsitekniikoita sekä lyöntejä, potkuja ja muita iskuja, joissa käytetään polvia ja kyynärpäitä.
Karatessa opetetaan myös lukkoja, rajoituksia/ansoja ja heittoja.
Suosituin karateliike lienee ”karatehakkaus” (shuto uchi). Tekniikka nähdään usein monissa kamppailulajielokuvissa.
Karatessa oppilaille opetetaan luonteen, ponnistelun, vilpittömyyden, itsehillinnän ja etiketin periaatteita. Sen tavoitteena on kehittää vahva luonne ja juurruttaa kunnioituksen tunne muita kohtaan.
Mistä Tae Kwon Do tunnetaan?
TKD tunnetaan ensisijaisesti potkutekniikoiden käytöstä. Miksi – potkuilla voidaan tuottaa voimaa kaukaa, koska jalat ovat pisimmät ja vahvimmat raajat.
TKD-harjoittelun tavoitteena on kehittää oppilaiden voimaa, tasapainoa, nopeutta, kestävyyttä ja joustavuutta.
Tae Kwon Do painottaa suuresti henkistä ja eettistä kurinalaisuutta ja opettaa oikeudenmukaisuuden, kunnioituksen, itseluottamuksen ja etiketin hyveet. TKD-harjoittelussa kuulee usein lauseen: ”Kunnioita senioria tai vanhempaa, rakasta junioria tai nuorempaa.”
Tae Kwon Do:n ja karaten yhtäläisyyksiä
1. Molempia opetetaan dojossa (dojang koreaksi) ja niillä on samanlaiset univormut
Joissakin dojossa on vain tavalliset puulattiat, kun taas joissakin on tatami- tai nykyaikaiset kumimatot. Perinteisemmissä karate- tai TKD-dojoissa on perustajan valokuvia tai uskonnollisia esineitä, kuten Buddha-patsaita.
Karatessa peliasua kutsutaan ”gi:ksi”. Se on yleensä tehty kevyestä puuvillamateriaalista, jotta se soveltuu karatessa vaadittaviin nopeisiin liikkeisiin. Istuvuus on myös väljä liikkuvuuden ja joustavuuden edistämiseksi. Karate gi on yleisesti väriltään valkoinen.
(Sparriharjoituksissa ja epävirallisissa otteluissa voidaan kuitenkin käyttää minkä tahansa väristä gi:tä. Jotkut harjoittelijat laittavat giinsä laastareita edustamaan koulua, jossa he harjoittelevat.)
TKD:ssä peliasua kutsutaan ”dobokiksi”. Termi tarkoittaa kirjaimellisesti ”tien vaatteita”. Se koostuu yläosasta ja housuista, ja sitä käytetään vyötärön ympärille sidotun ”ddi” -nimisen vyön kanssa. Joillakin korkeammilla vöillä on mustat raidat housujen lahkeensuissa.
Dobokin perusväri on valkoinen. Joidenkin ohjaajien voi kuitenkin nähdä käyttävän erivärisiä dobokkeja. Oppilaat laittavat yleensä koulunsa logon laastarin univormunsa selkään.
Muita laastareita voidaan käyttää myös joukkueeseen kuulumisen merkkinä. Kansainvälisissä kilpailuissa kilpailijat ompelevat yleensä oman maansa lipun dobokin olkapäähän tai rinta-alueelle.
2. Kumpikaan ei perinteisesti opeta aseiden käyttöä
Karate ei opeta aseiden käyttöä. Loppujen lopuksi sanan Karate kirjaimellinen merkitys on ”tyhjä käsi”. On kuitenkin olemassa aseisiin perustuva kamppailulajityyli, joka on sukua karatelle ja joka tunnetaan nimellä Kobudo.
Karatea ja Kobudoa opetetaan usein yhdessä samassa dojossa ja saman mestarin toimesta. Kaikki karate dojot eivät kuitenkaan opeta Kobudoa.
Kobudossa käytettäviä aseita ovat muun muassa bo sauva, tonfa, sai, kama, nunchaku, tekko ja surujin.
Useimmat TKD-liitot ja -yhdistykset eivät myöskään muodollisesti opeta aseiden käyttöä. On kuitenkin yksittäisiä kouluja, jotka sisällyttävät aseharjoittelun osaksi opetussuunnitelmaansa. Useimpia TKD:ssä käytettäviä aseita käytetään myös muissa kamppailulajeissa.
3. Molemmissa käytetään koreografioituja muotoja
Sekä karatessa että Tae Kwon Dossa käytetyt tekniikat ovat osa koreografioituja muotoja. Näitä muotoja kutsutaan karatessa ”kataksi” ja TKD:ssä ”poomsaeksi”. Molemmissa lajeissa aloittelijat aloittavat opettelemalla perusliikkeet ja perussäännöt.
Nämä liikkeet toimivat perustana edistyneemmille tekniikoille, joita he oppivat harjoittelun edetessä.
On kuitenkin tärkeää huomata, että asennot ovat vain harjoitteluvälineitä. Todellisessa taistelussa liikkeiden täytyy virrata nopeasti liikkeestä toiseen.
4. Molemmat voivat kehittää kehoa ja mieltä
Jos etsit kokovartaloharjoittelua, sekä karate että TKD saavat sinut hikoilemaan. Lopullinen valintasi riippuu vain siitä, millaista treeniä etsit.
Jos haluat oppia tasapainoisia kokovartaloliikkeitä, karate saattaa sopia sinulle paremmin. Jos haluat oppia nopeita potkuliikkeitä, niin TKD on parempi vaihtoehto.
Monet karate- ja TKD-koulut tarjoavat tutustumiskursseja, joilla voit kokeilla kumpaakin tyyliä ennen kuin sitoudut yhteen lajiin.
Mikä tärkeämpää, sekä karate että Tae Kwon Do voivat auttaa yksilöä kehittämään hyviä ominaisuuksia, kuten kärsivällisyyttä, itsekuria ja itseluottamusta. Näiden kamppailulajien harjoittelu voi myös auttaa ihmisiä parantamaan keskittymis- ja keskittymiskykyään.
5. Molemmat ovat hyväksi lapsille
Koska näiden kamppailulajien liikkeiden hallitseminen vaatii fyysistä harjoittelua, lapsista tulee aktiivisia, heidän sydän- ja verisuoniterveytensä paranee ja he ovat kunnossa.
Treenaaminen voi auttaa välttämään esimerkiksi lasten lihavuuden kaltaisia ongelmia.
Kamppailulajiharjoittelun kautta lapset voivat saada itseluottamusta ja itsekunnioitusta. He oppivat myös kunnioittamaan muita sekä dojossa että sen ulkopuolella.
Karaten tai TKD:n oppiminen voi myös opettaa lapsille, miten ratkaista ongelmia ja käsitellä epäonnistumisia.
Harjoittelussa he saavat osumia ja kaatuvat ja oppivat nousemaan takaisin ylös.
Hyvä kamppailulajikoulu opettaa lapsia välttämään tappeluita mahdollisimman paljon ja ratkaisemaan konfliktit järkevästi.
Kuten kaikissa urheilulajeissa, dojo ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaarta. Vanhempien ja uusien oppilaiden tulisi olla tietoisia siitä, että silloin tällöin voi sattua onnettomuuksia.
Karaten ja Tae Kwon Do:n erot
1. Liikkuminen
Karate on iskutaito, joka painottaa avokätisiä tekniikoita. Siinä käytetään myös lyöntejä, potkuja, joissa käytetään polvia ja kyynärpäitä.
Karatessa opetetaan myös torjuntatekniikoita, kuten torjuntoja sekä takedowneja.
Vaikka TKD:ssä opetetaan lyöntitekniikoita, torjuntatekniikoita torjunnoilla sekä takedowneja, painotetaan enemmän potkutekniikoita. TKD:ssä liikkeet ovat samaan aikaan voimakkaita ja siroja.
2. Kilpailut
Karatessa korkeimman tason kilpailut käydään Karaten maailmanmestaruuskilpailuissa. Joka toinen vuosi järjestettäviä KWC:tä pidetään karaten suurimpana tapahtumana, johon osallistuu urheilijoita yli sadasta maasta.
Seuraavat (24.) karaten MM-kilpailut järjestetään Madridissa, Espanjassa vuonna 2020, samana vuonna kun karate debytoi Tokion olympialaisissa.
Karaten MM-kilpailuissa on kolme päätapahtumaa: kumite eli yksi vastaan yksi -sparrauskilpailut, kata eli karatemuodon esittelyt ja parakarate (vammaisurheilijoille suunnatut kilpailut).
TKD on tällä hetkellä yksi kahdesta aasialaisesta kamppailulajista, jotka ovat mukana olympialaisten ohjelmassa – toinen on judo. Se teki olympiadebyyttinsä Soulin olympialaisissa 1988, minkä jälkeen siitä tuli virallinen mitalilaji Sydneyn olympialaisissa 2000.
Tae Kwon Do -olympialaisten lajissa käydään yksi vastaan yksi -sparrauskilpailu, joka muistuttaa karaten kumitea. Siihen kuuluu neljä painoluokkaa sekä miehille että naisille, ja siinä pelataan yhden ottelun turnauksia kulta- ja hopeamitalipalkinnoista.
3. Kumarrus ja kunnioituksen osoittaminen
Vaikka sekä karatessa että TKD:ssä korostetaan kunnioitusta opettajia ja oppilastovereita kohtaan, ne eroavat hieman toisistaan kunnioituksen osoittamistavoissa.
Karatessa kunnioitusta osoitetaan kumartamalla.
Kyykistyäksesi sinun on ensin asetettava kätesi suoraksi vartaloasi vasten niin, että kätesi ovat juuri vyötärön alapuolella. Sitten taivutat vartaloasi pitäen katseesi edessäsi olevaan henkilöön.
Kumarrus suoritetaan myös TKD:ssä, mutta se on vähemmän strukturoitu. TKD:n harjoittajat yksinkertaisesti laittavat kätensä tai käsivartensa yhteen kumartaessaan.
4. Asento
Karatessa käytetään yleensä matalampaa asentoa. Koska karatessa keskitytään käsiin, karatekan jalat ovat usein koukussa valmistautuen ajamaan vartaloa eteenpäin.
Karaten asennossa kehon paino on lähempänä maata. Polvet on taivutettu matalalle mutta rentoina, mikä antaa jaloille jousitetun tunteen. Tämä on erittäin hyödyllistä henkilölle, joka on aikeissa heittää lyönnin.
Koska Tae Kwon Do keskittyy enemmän potkuihin, jalkojen ei tarvitse olla jousitetut. TKD:ssä asento on yleensä korkeampi ja jalat ovat suorina mutta eivät lukittuneina. TKD:n harrastajien on pidettävä jalat löysinä, jotta he voivat helposti suorittaa potkun etujalalla.
TKD:ssä harjoittelijan jalat ovat linjassa takajalan kanssa, joka kantaa suurimman osan kehon painosta. Tämä asento mahdollistaa sen, että etujalka nousee helposti ylös potkun suorittamista varten.
5. Harjoittelu
Karatea opetetaan hallitummin. Tyypillisellä karatetunnilla oppilaiden voidaan havaita liikkuvan yhdenmukaisesti, koska painotetaan synkronoituja ja johdonmukaisia liikkeitä. Jopa huutaminen karatetunnilla on synkronoitua.
Toisaalta TKD:n harjoittelu tapahtuu samalla tavalla kuin kontaktilajeissa, kuten nyrkkeilyssä ja painissa. Näissä lajeissa tekniikoiden on oltava käyttökelpoisia sekä teoriassa että käytännössä, joten synkronoituja liikkeitä ei korosteta yhtä paljon.
TKD-harjoittelussa oppilailla on enemmän vapautta oman strategiansa laatimisessa, mutta he noudattavat silti vakiintuneita ohjeita. TKD-oppilaat ovat myös vapaita huutamaan miten haluavat.
Karaten lyhyt historia
Karaten juuret juontavat juurensa tuhansien vuosien taakse. Se sai alkunsa Okinawalta, Itä-Kiinan merellä sijaitsevalta japanilaiselta saarelta. Karaten varhaiseen muotoon vaikutti vahvasti Kung Fu, muinainen kiinalainen kamppailulajijärjestelmä.
1700-luvulla Japanin samuraihallitsijat kielsivät aseiden käytön. Alamaisia kiellettiin myös opettamasta, oppimasta ja harjoittamasta minkäänlaisia taistelulajeja.
Kireiden sääntöjen vuoksi varhaiset kamppailulajimestarit, kuten Sokon ”Bushi” Matsumura ja Kanga Tode Sakugawa, joutuivat kouluttamaan oppilaita salassa. Aseiden käyttökielto johti siihen, että kamppailulajien harjoittelu pyöri tyhjän käden tekniikoiden ympärillä.
Karaten kehityksestä on vaikea löytää kirjallista selontekoa lähinnä siksi, että Japanin samuraijohtajat kielsivät taistelulajien harjoittamisen.
Vanhimmassa säilyneessä asiakirjassa, joka tukee karaten okinawalaista alkuperää, mainitaan sana Tode, joka tarkoittaa kiinalaista kättä ja jonka uskotaan olevan karaten vanha okinawalainen nimi. Vaihtoehtoinen tapa lukea Tode-sanan muodostavat merkit on Kara.
Nimi viittaa myös Kushankuun, kiinalaiseen kamppailulajimestariin, joka vieraili saarella ja toi mukanaan kungfu-lajin. Hän on saattanut esitellä varhaisen version Shotokanista, joka on yksi neljästä japanilaisesta karatetyylistä.
Mutta ennen kuin Kushanku saapui Okinawalle, paikalliset harjoittivat jo omaa kamppailulajityyliään, joka tunnetaan nimellä Te, joka tarkoittaa ”kättä”. Te oli suosittu kolmessa Okinawan kaupungissa, nimittäin Shurissa, Nahassa ja Tamaraissa.
Näistä kaupungeista syntyi kolme erillistä tyyliä, nimittäin Shuri-te, Naha-te ja Tomari-te. Nämä tyylit tunnettiin lopulta yhteisesti nimellä Okinawa-te tai Tode. Japanilaisen vaikutuksen vuoksi nimi muutettiin myöhemmin Karate-jutsuksi, joka tarkoittaa kiinalaista kädentaitoa.
Okinawalainen mestari nimeltä Gichin Funakoshi muutti myöhemmin sanan kara merkityksen kiinalaisen käden sijasta tyhjää tarkoittavaksi. Silloin nimi Karate-jutsu muutettiin Karate-doksi, joka tarkoittaa suomeksi ”tyhjän käden tie.”
Juuri Funakoshi esitteli Japanissa Karate-don vuonna 1922. Hän muutti taidetta tehdäkseen siitä japanilaisille helpommin lähestyttävän. Funakoshi oli myös keskeisessä asemassa Japanin Karateliiton (JKA) perustamisessa.
Organisaatio lähetti parhaat karateopettajat eri puolille maailmaa tavoitteenaan tehdä karatea tunnetuksi maailmanlaajuisesti.
Organisaatio onnistui tehtävässään. Karate on nykyään yksi maailman suosituimmista kamppailulajeista ja sitä harrastavat miljoonat ihmiset.
Tae Kwon Do:n lyhyt historia
Tae Kwon Do, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, on suhteellisen nuori kamppailulaji, joka kehitettiin 1940- ja 50-luvuilla. TKD:n juuret voi kuitenkin jäljittää muinaisiin aikoihin.
Vuonna 1937 löydettiin seinämaalaus, joka oli maalattu haudan seinään, jonka uskotaan olleen rakennettu vuosien 37 eKr. ja 66 jKr. välisenä aikana.
Muurauskuva kuvaa kahta aseetonta hahmoa taisteluasennossa, joka muistuttaa nykyaikaista TKD:tä. Lisäpiirroksissa on hahmoja, joilla on yllään nykyisiä TKD-univormuja muistuttavat univormut.
Nykyaikaisessa TKD:ssä yhdistyvät kolme muinaista korealaista kamppailulajityyliä, nimittäin Taekkyeon, Subak ja Gwonbeop, sekä karate ja kiinalaiset kamppailulajit. Dynaaminen jalkatyö ja iskutekniikat, joista TKD tunnetaan, ovat suoraa vaikutusta Taekkyeonista.
Korean japanilaismiehityksen aikana vuosina 1909-1945 perinteisten korealaisten taistelulajien harjoittaminen kiellettiin. Korean vapauduttua vuonna 1945 Soulissa alkoi avautua kwaneiksi kutsuttuja kamppailulajikouluja. Kukin kwan opetti omaa ainutlaatuista kamppailulajityyliään.
Vuonna 1952 Etelä-Korean silloinen presidentti Syngman Rhee vaati yhtenäisen korealaisen taistelulajityylin luomista. Eri kwanien johtajat alkoivat työskennellä yhdessä ja keksivät aluksi tyylin, joka tunnetaan nimellä Tae Soo Do.
Koreaksi Tae tarkoittaa ”polkemista”, Soo ”kättä” ja Do ”tietä”. Korean armeijan kenraali Hong Hi ehdotti, että sana Su korvattaisiin sanalla Kwon, joka tarkoittaa ”nyrkkiä”, jolloin syntyi Tae Kwon Do.
Seuraavina vuosina perustettiin kaksi TKD-liittoa, Korea Tae Kwon Do Association vuonna 1959 ja International Tae Kwon Do Federation vuonna 1966. Näillä kahdella ryhmällä oli erimielisyytensä, ja ostetut pyrkivät kehittämään yhteistä Tae Kwon Do -tyyliä.
Kun ITF:n perustaja, kenraali Choi, leimattiin Pohjois-Korean kannattajaksi, Etelä-Korean hallitus katkaisi suhteet järjestöön. ITF siirsi myöhemmin pääkonttorinsa Torontoon.
Vuonna 1973 Etelä-Korean hallitus perusti uuden kansallisen TKD-akatemian, joka tunnettiin nimellä Kukkiwon. Samana vuonna perustettiin World Tae Kwon Do Federation (WTF).
Sen tarkoituksena on edistää TKD:tä kansainvälisenä urheilulajina. WTF käyttää Kukkiwonin TKD-tyyliä, jota kutsutaan myös Sport-tyyliksi tai Olympic-tyyliksi.
Johtopäätös
Kummallakin karatella ja TKD:llä on rikas historia, joka on vaikuttanut siihen, miten niitä nykyään harjoitetaan. Näillä kahdella kamppailulajilla on monia yhtäläisyyksiä, joista merkittävin on niiden painotus hyvän luonteen kehittämiseen eri taistelutekniikoiden harjoittelun ohella.
Kahden lajin välillä on eroa lähinnä liikkeiden osalta. Karatessa käytetään pääasiassa käsiä. TKD käyttää pääasiassa jalkoja.