Tässä tarinassa ei ole mitään sanottavaa siitä, mitä intiaaneille tapahtuu seuraavaksi. Intiaanien perintönä on esittää Amerikka lahjana valkoisille – tai toisin sanoen antaa periksi kolonialismille. Kuten Pocahontas ja Sacagawea, muut Amerikan historian kuuluisat intiaanit, he auttavat siirtomaavalloittajia ja siirtyvät sitten pois näyttämöltä.
Wampanoagit, jotka ovat tarinan intiaaneja, ovat jo pitkään väittäneet, että kiitospäivämyytti kaunistelee kolonialistisen historian paheellisuutta alkuperäiskansojen kannalta. Näin onkin. Pyhiinvaeltajat eivät saapuneet tyhjään erämaahan, joka oli kypsä valloitettavaksi. Ihmisen sivilisaatio oli Amerikassa aivan yhtä vanha ja rikas kuin Euroopassa. Siksi wampanoagien maa oli täynnä kyliä, teitä, maissipeltoja, muistomerkkejä, hautausmaita ja aluskasvillisuudesta raivattuja metsiä. Alkuperäiskansojen sukupolvet olivat tehneet sen sellaiseksi odottaen voivansa siirtää maansa jälkeläisilleen.
Kiitospäivämyytistä poiketen pyhiinvaeltajien ja wampanoagien kohtaaminen ei ollut ensikosketus. Pikemminkin se seurasi vuodesta 1524 lähtien tapahtuneita verisiä tapaamisia, joissa eurooppalaiset tutkimusmatkailijat kaappasivat rannikon wampanoageja myytäväksi merentakaiseen orjuuteen tai koulutettavaksi tulkeiksi ja oppaiksi. Wampanoagit ottivat yhteyttä pyhiinvaeltajiin paitsi tästä väkivaltaisesta historiasta huolimatta myös osittain sen vuoksi.
Vuonna 1616 eräs eurooppalainen laiva kuljetti wampanoagien keskuuteen epidemiatartunnan, joka kolmen seuraavan vuoden aikana vei järkyttävän suuren osan heidän väestöstään. Sen jälkeen lännessä sijaitseva Narragansett-heimo alkoi ryöstää wampanoageja. Vastatakseen tähän uhkaan Ousamequin halusi englantilaisten palvelevan wampanoageja sekä sotilaallisina liittolaisina että eurooppalaisten aseiden lähteenä. Squanton (tai Tisquantumin) käyttäminen välittäjänä Plymouthin uudisasukkaiden kanssa johtui myös siitä, että wampanoagit olivat joutuneet eurooppalaisten ryöstöjen kohteeksi. Squanto osasi englantia, koska hän oli viettänyt vuosia vankeudessa Espanjassa ja Englannissa ennen kuin hän järjesti epätodennäköisen paluun kotiin juuri ennen Mayflowerin saapumista. Tällaiset synkät teemat tuskin ovat amerikkalaisten peruskoulun kiitospäiväesitysten aineksia.
Kiitospäivämyytti puhdistaa myös pyhiinvaeltajien ja wampanoagien liiton valtapolitiikkaa. Vuosien ajan sen jälkeen Ousmequin uhkasi kilpailijoita wampanoagien heimossa ja sen ulkopuolella englantilaisten liittolaistensa väkivallalla. Tällaisella uhkailulla oli paljon tärkeämpi rooli wampanoagien liittoutumisessa Plymouthin kanssa kuin ensimmäisellä kiitospäivällä.