Yksi ensimmäisistä korealaisista amerikkalaisista oli Seo Jae-pil eli Philip Jaisohn, joka saapui Amerikkaan pian sen jälkeen, kun hän oli osallistunut muiden edistysmielisten kanssa epäonnistuneeseen vallankaappauspyrkimykseen, jonka tavoitteena oli poliittinen uudistus vuonna 1884. Hänestä tuli kansalainen vuonna 1890 ja hän suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1892 nykyisessä George Washingtonin yliopistossa. Koko elämänsä ajan hän pyrki valistamaan korealaisia vapauden ja demokratian ihanteista ja painosti Yhdysvaltain hallitusta Korean itsenäisyyden puolesta. Hän kuoli Korean sodan aikana. Hänen kotinsa on nykyään museo, jota hoitaa hänen nimissään vuonna 1975 perustettu sosiaalipalvelujärjestö.
Korealaisen maahanmuuttajayhteisön merkittävä hahmo on Ahn Chang Ho, kirjailijanimeltään Dosan, protestanttinen sosiaaliaktivisti. Hän tuli Yhdysvaltoihin vuonna 1902 saadakseen koulutusta. Hän perusti vuonna 1903 Friendship Society -yhdistyksen ja Mutual Assistance Society -yhdistyksen. Hän oli myös poliittinen aktivisti Korean japanilaisten miehityksen aikana. Hänen kunniakseen on rakennettu muistomerkki Riversiden keskustaan Kaliforniassa, ja Etelä-Kalifornian yliopisto on kunnostanut hänen perheensä kotitalon 36th Placella Los Angelesissa. Los Angelesin kaupunki on myös julistanut läheisen Jefferson Boulevardin ja Van Buren Placen risteyksen ”Dosan Ahn Chang Ho -aukioksi” hänen kunniakseen. Taekwondokuvio Do-san on nimetty hänen mukaansa.
Korealaisen siirtolaisyhteisön toinen merkittävä hahmo oli Syngman Rhee (이승만), metodisti. Hän tuli Yhdysvaltoihin vuonna 1904 ja suoritti kandidaatin tutkinnon George Washingtonin yliopistossa vuonna 1907, maisterin tutkinnon Harvardin yliopistossa ja tohtorin tutkinnon Princetonin yliopistossa vuonna 1910. Vuonna 1910 hän palasi Koreaan ja ryhtyi poliittiseksi aktivistiksi. Myöhemmin hänestä tuli Korean tasavallan ensimmäinen presidentti.
Tammikuun 13. päivänä 1903, joka nykyään tunnetaan vuosittain korealais-amerikkalaisena päivänä, ensimmäinen ryhmä korealaisia työläisiä saapui Havaijille täyttämään kiinalaisten ja japanilaisten työläisten aiheuttamien ongelmien aiheuttamia aukkoja. Vuosina 1904-1907 noin 1 000 korealaista saapui Havaijilta mantereelle San Franciscon kautta. Monet korealaiset hajaantuivat pitkin Tyynenmeren rannikkoa maataloustyöntekijöinä tai palkkatyöläisinä kaivosyhtiöissä ja osastoapulaisina rautateillä. Kuvamorsiamet tulivat yleiseksi käytännöksi avioitua korealaisten miesten kanssa.
Vuosien 1905 ja 1910 välisenä aikana amerikkalaiskorealaisten yhteisöjen poliittinen toiminta kiihtyi vastustaessaan Japanin hyökkäystä Koreaa vastaan. Järjestöjä muodostui eri puolille Yhdysvaltoja, joista suuri osa keskittyi Havaijille ja Kaliforniaan. Vuonna 1909 kaksi suurinta korealais-amerikkalaista järjestöä yhdistyi Korean National Associationiksi, joka oli Pohjois-Amerikan suurin korealaisten maahanmuuttajien järjestö. Johtajiin kuuluivat An Changho, Syngman Rhee ja Park Yong-man. Tällä järjestöllä ja muilla järjestöillä oli keskeinen rooli Korean itsenäisyysliikkeessä vuosina 1910-1945.
Korean liityttyä Japaniin vuonna 1910 korealaisten siirtolaisuus Yhdysvaltoihin käytännössä pysähtyi. Vuoden 1924 maahanmuuttolaki (Immigration Act of 1924) tai toisinaan Oriental Exclusion Act oli osa mitattua järjestelmää, jolla korealaiset maahanmuuttajat suljettiin Yhdysvaltoihin. Vuoden 1952 maahanmuutto- ja kansalaisuuslain (Immigration and Nationality Act of 1952) myötä aasialaisamerikkalaisille avautui enemmän mahdollisuuksia, mikä mahdollisti korealaisamerikkalaisten siirtymisen pois erillisalueilta keskiluokkaisille asuinalueille. Kun Korean sota päättyi vuonna 1953, Yhdysvaltoihin saapui pieni määrä opiskelijoita ja ammattilaisia. Suurempaan maahanmuuttajaryhmään kuuluivat naiset, jotka olivat naimisissa yhdysvaltalaisten sotilaiden kanssa. Vuoden 1965 maahanmuutto- ja kansalaisuuslain (Immigration and Nationality Act) myötä korealaisista tuli yksi nopeimmin kasvavista aasialaisryhmistä Yhdysvalloissa, vain filippiiniläisten ohittamana.
Vuoden 1965 maahanmuutto- ja kansalaisuuslaki (Immigration and Nationality Act of 1965) poisti kiintiöjärjestelmän, joka oli rajoittanut aasialaisten maahantulolupia Yhdysvaltoihin. Suuri määrä korealaisia, mukaan lukien Pohjois-Koreasta Etelä-Korean kautta tulleita, on siitä lähtien muuttanut Yhdysvaltoihin, ja Korea on vuodesta 1975 lähtien ollut kuuden suurimman Yhdysvaltoihin muuttaneen alkuperämaan joukossa. Syitä maahanmuuttoon on monia, muun muassa halu lisätä vapautta ja toivo paremmista taloudellisista mahdollisuuksista.
1980- ja 1990-luvuilla korealaiset tulivat tunnetuiksi paitsi perustamalla pienyrityksiä, kuten kemiallisia pesuloita tai päivittäistavarakauppoja, myös ahkeralla seurakuntien perustamisella. He uskaltautuivat hylättyihin kaupunkeihin ja perustivat yrityksiä, jotka sattuivat olemaan väestörakenteeltaan pääasiassa afroamerikkalaisia. Tämä johti toisinaan julkisuudessa esiintyviin jännitteisiin asiakkaiden kanssa, kuten elokuvissa, kuten Spike Leen elokuvassa Do the Right Thing, ja Los Angelesin mellakoissa huhtikuussa 1992.
Heidän ja muiden aasialaisamerikkalaisten lapset huomioitiin 1980-luvulla otsikoissa ja lehtien kansissa siitä, että heidän lapsiaan oli paljon arvostetuissa yliopistoissa ja korkeasti koulutetuissa valkokaulusammateissa. Suotuisa sosioekonominen asema ja koulutus ovat johtaneet aasialaisamerikkalaisten, myös korealaisamerikkalaisten, maalaamiseen ”mallivähemmistöksi”. Tämä leima on kuitenkin kiistanalainen: monet väittävät, että ”mallivähemmistö”-leima pilkkaa muita värillisiä yhteisöjä ja väheksyy korealaisamerikkalaisten ja muiden aasialaisamerikkalaisten etnisten ryhmien kohtaamia haasteita. Esimerkiksi 12,8 prosenttia kaikista korealaisista amerikkalaisista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella.
Suuri osa korealaisista amerikkalaisista ei saa sairausvakuutusta kielellisten esteiden vuoksi. Lisäksi iäkkäät korealaisamerikkalaiset, joilla on merkittävä riski sairastua mielenterveysongelmiin, hakeutuvat harvemmin mielenterveyspalveluihin, vaikka heillä olisi oireita. Tämä johtuu mielenterveysongelmiin liittyvästä leimautumisesta ja kulttuurisista väärinkäsityksistä.
Los Angeles on noussut merkittäväksi korealaisamerikkalaisen yhteisön keskukseksi. Se koki nopean muutoksen 1990-luvulla, jolloin korealaiset pankit ja yritykset tekivät suuria investointeja ja sinne saapui kymmeniätuhansia korealaisia sekä vielä suurempia määriä latinalaisamerikkalaisia. Monet yrittäjät avasivat pienyrityksiä, ja vuoden 1992 Los Angelesin mellakat koettelivat heitä kovasti. Viime aikoina L.A:n Koreatownin on katsottu kokeneen poliittisen vallan heikkenemistä vaalipiirien uudelleenjaon ja lisääntyneen rikollisuuden vuoksi, mikä on johtanut korealaisten muuttoon alueelta. Lisäksi vuoden 1992 mellakoiden jälkimainingeissa monet Etelä-Kalifornian korealaiset muuttivat San Franciscon lahden alueelle ja avasivat yrityksiä ja ostivat kiinteistöjä Oaklandin keskustan läheisyyteen, mikä edisti kaupungin Koreatownin kasvua 2000-luvun alkupuolelle asti, vaikka myös tämän Oaklandin kaupunginosan korealaisväestö on sittemmin vähentynyt, mikä johtui muutosta muualle lahden alueelle.
Parkin (1998) mukaan korealaisiin amerikkalaisiin vuonna 1992 kohdistunut väkivalta sai aikaan uuden poliittisen aktivismin aallon korealaisamerikkalaisten keskuudessa, mutta se myös jakoi heidät kahteen pääleiriin. ”Liberaalit” pyrkivät yhdistymään muiden Los Angelesin vähemmistöjen kanssa taistellakseen rotusortoa ja syntipukkiutta vastaan. Konservatiivit korostivat lakia ja järjestystä ja kannattivat yleensä republikaanisen puolueen talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Konservatiiveilla oli taipumus korostaa poliittisia eroja korealaisten ja muiden vähemmistöjen, erityisesti mustien ja latinalaisamerikkalaisten, välillä. Abelmann ja Lie (1997) raportoivat, että syvällisin seuraus oli korealaisamerikkalaisten politisoituminen kaikkialla Yhdysvalloissa. Erityisesti nuorempi sukupolvi tajusi, että he olivat olleet liian vähän mukana amerikkalaisessa politiikassa, ja mellakka siirsi heidän poliittisen huomionsa Etelä-Koreasta Yhdysvaltojen oloihin.
Huomattava määrä varakkaita korealais-amerikkalaisia ammattilaisia on asettunut Bergenin piirikuntaan, New Jerseyhin 2000-luvun (vuosikymmenen) alusta lähtien, ja he ovat perustaneet erilaisia akateemisesti ja yhteisöllisesti tukevia järjestöjä, muun muassa Bergen County Academiesin magneettilukiossa toimivan korealaisten vanhempien kumppanuusorganisaation (Korean Parent Partnership Organization at the Bergen County Academies magnet high school) ja New Jerseyn korealais-amerikkalaisen yhdistyksen (The Korean American Association of New Jersey). Holy Name Medical Center Teaneckissa, New Jerseyssä, Bergenin piirikunnassa, on ryhtynyt kunnianhimoisiin ponnisteluihin tarjotakseen kattavia terveydenhuoltopalveluja alivakuutetuille ja vakuuttamattomille korealaisille potilaille laajalta alueelta kasvavalla korealaisella lääketieteellisellä ohjelmallaan, joka houkuttelee yli 1500 korealais-amerikkalaista potilasta vuosittaiseen terveysfestivaaliinsa. Bergenin piirikunnan Palisades Parkissa sijaitseva Broad Avenuen korealaiskaupunki on noussut korealaisamerikkalaisen kulttuurin hallitsevaksi keskukseksi, ja sen seniorikeskus on suosittu kokoontumispaikka, jossa jopa korealaiset isoäidit seurasivat syyskuussa 2012 eteläkorealaisen räppärin Psyn maailmanlaajuisesta hitistä Gangnam Style (Gangnam Style) alkanutta tanssitrendiään; myös läheinen Fort Leen korealaiskaupunki on kehittymässä sellaiseksi. Chusokin korealaisesta kiitospäivän sadonkorjuujuhlasta on tullut Bergenin piirikunnassa vuosittainen perinne, johon osallistuu useita kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Bergenin piirikunnan kasvavaan korealaisyhteisöön viittasi piirikunnan toimeenpaneva johtaja Kathleen Donovan Hackensackin, New Jerseyn osavaltiosta kotoisin olevan New Jerseyn osavaltion lakimiehen Jae Y. Kimin nimittämisen yhteydessä keskuskunnanoikeuden (Central Municipal Court) tuomariksi tammikuussa 2011. Tammikuussa 2012 New Jerseyn kuvernööri Chris Christie nimitti Bergenin piirikunnasta kotoisin olevan asianajaja Phillip Kwonin New Jerseyn korkeimman oikeuden tuomariksi, mutta osavaltion senaatin oikeuskomitea hylkäsi ehdokkuuden, ja heinäkuussa 2012 Kwon nimitettiin sen sijaan New Yorkin ja New Jerseyn satamaviranomaisen apulaispäälakimieheksi. The Record of Bergen County -julkaisun mukaan Yhdysvaltain väestölaskentatoimisto on todennut, että piirikunnan korealaisamerikkalainen väestö – vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 56 773 (vuoden 2011 American Community Survey -tutkimuksen mukaan 63 247) – on kasvanut niin paljon, että se on oikeutettu saamaan kieliapua vaaleissa, ja Bergenin piirikunnan korealaiset ovat saavuttaneet merkittävää poliittista kunnioitusta. Toukokuussa 2014 korealaisamerikkalaiset olivat saaneet Bergenin piirikunnassa ainakin neljä kaupunginvaltuuston paikkaa.
Flatbushin boikotti Muokkaa
Vuonna 1990 korealais-amerikkalaisten omistamia kauppoja boikotoitiin Flatbushin kaupunginosassa Brooklynin kaupunginosassa New Yorkissa. Mustan kansallismielisen Sonny Carsonin aloittama boikotti kesti kuusi kuukautta, ja se tuli tunnetuksi nimellä Flatbush-boikotti.
Lohtunaisia koskeva kiistaEdit
Toukokuussa 2012 New Jerseyn Bergenin piirikunnan Palisades Parkin kaupunginosan virkamiehet hylkäsivät kahden japanilaisen diplomaattiedustuston pyynnöt poistaa julkisesta puistosta pieni muistomerkki, kivilohkareeseen kiinnitetty messinkinen laatta, joka oli omistettu vuonna 2010 lohtunaisten muistolle, eli tuhansien japanilaissotilaiden toisen maailmansodan aikana seksuaaliorjuuteen pakottamien tuhansia naisia, joista monet olivat korealaisia. Päiviä myöhemmin eteläkorealainen valtuuskunta kannatti kaupunginosan päätöstä. Naapurikaupungissa Fort Leessä eri korealaisamerikkalaiset ryhmät eivät kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen muistomerkin suunnittelusta ja sanamuodosta huhtikuun 2013 alussa. Lokakuussa 2012 ilmoitettiin, että läheisessä Hackensackissa Bergenin piirikunnan oikeustalon taakse pystytetään samanlainen muistomerkki holokaustin, Irlannin suuren nälänhädän, armenialaisten kansanmurhan ja orjuuden muistomerkkien rinnalle, ja se paljastettiin maaliskuussa 2013. Japanin joulukuussa 2015 Etelä-Korealle esittämät anteeksipyynnöt ja noin 8 000 000 dollarin rahalliset korvaukset näistä rikoksista jäivät pitkälti vaille vastakaikua Bergenin piirikunnassa, jossa pystytettiin Yhdysvaltojen ensimmäinen lohtunaisia kunnioittava muistomerkki.
Itämeri-kiistaTiedoksianto
The Record -lehden mukaan New Jerseyn korealais-amerikkalainen yhdistys pyysi Bergenin piirikunnan kouluviranomaisilta vuonna 2013, että he saisivat käyttää oppikirjoja, joissa Japaninmerestä käytetään nimitystä ”Itämeri”. Helmikuussa 2014 Bergenin piirikunnan lainsäätäjät ilmoittivat lainsäädännöllisistä pyrkimyksistä sisällyttää Itämeren nimi tuleviin New Jerseyn koulujen oppikirjoihin. Huhtikuussa 2014 allekirjoitettiin lakiesitys, jonka mukaan Virginian koulukirjoissa tunnustetaan viittaukset Japaninmereen myös Itämereksi.
Sewol-lautan tragedian muistomerkki YhdysvalloissaTiedoksianto
Toukokuussa 2014 New Jerseyssä sijaitseva Palisades Parkin julkinen kirjasto loi muistomerkin, joka on omistettu Etelä-Korean rannikon edustalla 16. huhtikuuta 2014 tapahtuneen Sewol-lautta-aluksen traagisen uppoamisen uhreille.
Kynsisalongien hyväksikäyttö Muokkaa
New York Timesin vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan korealaisten kynsisalonginomistajien hyväksikäyttö New York Cityssä ja Long Islandilla oli laajalle levinnyttä. 70-80 prosenttia New Yorkin kynsisalonginomistajista oli korealaisia Korean American Nail Salon Association -järjestön (Korean American Nail Salon Association) mukaan; New York Cityn kynsisalongien määrä on kasvanut ja keskittynyt New York Cityn salonkeja huomattavasti enemmän kuin muualla Yhdysvalloissa vuodesta 2000 lähtien, Yhdysvaltain väestönlaskennan keskusviraston (Census Bureaude Bureau) mukaan. Väärinkäytöksiin kuuluivat rutiininomaisesti alipalkkaus ja maksamatta jättäminen työntekijöille suoritetuista palveluista, huonojen työolojen vaatiminen ja korealaisten työntekijöiden palkka-asteikkojen ja työolojen porrastaminen muihin kuin korealaisiin nähden.
Viimeaikaiset tilastot Muokkaa
Korean tasavallan ulkoministeriö arvioi korealaisten lukumäärän 224 600:ksi vuonna 2013. Tämän raportoinnin tarkkuutta on kuitenkin vaikea määrittää, koska luvut ovat peräisin Koreassa sijaitsevasta Korean konsulaatista ja eri Koreaan sidoksissa olevien järjestöjen kanavista.