Kreikkalais-ortodoksinen Antiokian ja koko idän patriarkaatti, myös Antiokian ortodoksinen kirkko, autokefaalinen (kirkollisesti itsenäinen) itäisen ortodoksisen kirkon patriarkaatti, kolmanneksi arvokkain Konstantinopolin ja Aleksandrian kirkoista, Lähi-idän suurin arabialainen kristillinen kirkko.
Antiokian ja koko idän kreikkalaisortodoksisen patriarkan valta rajoittui Kalkedonin konsiilin (451) jälkeen roomalaisiksi eli melkiiteiksi (keisarin miehiksi) kutsuttuun yhteisöön, koska he olivat yhteydessä Bysantin eli Itä-Rooman keisarin kanssa. Tämän yhteisön kirjakieli oli kreikka, mutta 9. vuosisadasta lähtien oli seurakuntia, joissa arabia oli ainoa yleisesti tunnettu kieli, ja siksi osa jumalanpalveluksista käännettiin arabiaksi. Nykyaikana Antiokian ortodoksinen kirkko omaksui arabialaisen itäortodoksisen instituution luonteen.
1400-luvulta lähtien patriarkka on asunut Damaskoksessa Syyriassa, kun taas antiikin Antiokian kaupunki, joka sijaitsi Turkin alueella, on pysynyt pienenä kaupunkina. Vuodesta 1899 lähtien patriarkka ja kaikki hänen piispansa ovat olleet arabeja. Hänen tuomiovaltaan kuuluvia metropoliitteja on Syyriassa (Homs, Hama, Aleppo, al-Lādhiqīyah ja as-Suwaydā), Libanonissa (Beirut, Tripoli, al-Ḥadath, Ḥalbā, Zaḥlah ja Marj ʿUyūn) ja Bagdadissa; Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja Australiaan on perustettu useita uusia piispanistuimia. Tärkein liturginen kieli on nykyään arabia, vaikka kreikkaa käytetään edelleen, ja Yhdysvalloissa on otettu käyttöön englanti.
Antiokian ortodoksisen kirkon uskovien määrä lähestyy 1 100 000:ta; Syyriassa se on suurin kristillinen yhteisö, ja Libanonissa se on toiseksi suurin maroniittikirkon jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeen aktiivinen nuorisoliike on tuonut kirkkoon uutta johtajuutta. Dayr al-Balmandiin, Libanonin Tripolin lähelle, on perustettu teologinen tutkijakoulu, ja useat piispat ja teologit ovat toimineet aktiivisesti Kirkkojen maailmanneuvostossa.