Minulla on tunnustus. Alkuperäinen inspiraationi lääketieteen alalle oli se, että jonain päivänä ottaisin potilaan pulssin ja ilmoittaisin: ”Joko tämä potilas on kuollut, tai kelloni on pysähtynyt.” – aivan kuten suuri Groucho Marx teki näytellessään tohtori Hugo Z. Hackenbushia vuoden 1937 MGM-elokuvassa ”A Day at the Races”.
En ole vieläkään uskaltanut koskaan sanoa sellaista klinikallani, mutta ei kulu päivääkään, ettenkö ajattelisi jotain Julius Henry Marxin, joka tunnetaan paremmin nimellä Groucho, hassua lausumaa. Hullujen veljiensä Harpon, Chicon ja joskus Zeppon kanssa hän valloitti amerikkalaisen vaudevillen, Broadwayn näyttämön, elokuvan, radion ja television. (Oli vielä viides veli, Gummo, joka ei ollut esiintyjä ja ansaitsi sen sijaan mieluummin jokapäiväisen leipänsä pukubisneksellä ja Zeppon avattua Hollywoodiin tuottoisan kykyjenvälitystoimiston, joka edusti elokuvatähtiä 10 prosentilla heidän tuloistaan.)
Vanhana miehenä Groucho koki kuitenkin huomattavia ongelmia jokapäiväisessä toiminnassaan, lääketieteellisessä päätöksenteossaan ja jäämistönsä hoidossa. Hän kärsi dementian elementeistä, sydänkohtauksesta ja sydämen vajaatoiminnasta, kaatumisista, jotka johtivat lonkkamurtumaan, ja lonkan korjaamisen jälkeen toisesta kaatumisesta ja lonkkamurtumasta, virtsatietulehduksista, aivohalvauksista ja verenpaineesta.
Groucho kuoli tänään 42 vuotta sitten, 19.8.1977, 86-vuotiaana keuhkokuumeeseen, jota kutsutaan ”vanhuksen ystäväksi”. Hänen viimeisten vuosiensa myllerrykset ovat liiankin tuttuja kaikkialla aikuisille lapsille, jotka ovat huolissaan iäkkäiden vanhempiensa ja muiden sukulaistensa hyvinvoinnista.
Grouchon ”tyttöystävää” ja seurustelukumppania Erin Flemingiä syytettiin vanhusten pahoinpitelystä, ja kaiken kukkuraksi hänen suhteensa poikaansa Arthuriin ja tyttäreensä Miriamiin (lapset hänen ensimmäisestä avioliitostaan Ruth Johnsonin kanssa, joka oli tanssija Marxin veljesten vaudeville-näytelmässä) olivat kireät eri syistä. Arthur kirjoitti useita Marxin perheen elämästä kertovia teoksia; eräässä vaiheessa Groucho uhkasi haastaa poikansa oikeuteen, koska tämä oli kuvattu yhdessä Arthurin muistelmateoksessa.
Groucholla oli myös monimutkainen suhde Melindaan, hänen kolmanteen tyttäreensä toisesta avioliitostaan Kay Mavis Gorceyn kanssa. Melinda esiintyi usein isänsä televisio-ohjelmassa You Bet Your Life ja innoitti tunnetusti Grouchon sutkautuksen, kun hänelle kerrottiin, että Melindaa kiellettiin uimasta Country Clubin uima-altaassa, koska perhe oli juutalainen. Groucho kirjoitti Country Clubin puheenjohtajalle kuuluisan sikarinsa vetämisen välissä: ”Hän on vain puoliksi juutalainen. Entä jos hän menisi vain vyötäröönsä asti?”
Kun hän oli eronnut Eden Hartfordista – hänen kolmannesta vaimostaan, joka oli häntä noin 40 vuotta nuorempi – vuonna 1969, Groucho tapasi Erin Flemingin vuonna 1971. Hänellä oli joitakin pieniä rooleja elokuvissa, muun muassa Woody Allenin elokuvassa ”Everything You Wanted to Know About Sex But Were Afraid to Ask” (1972).
Hänen tunnetuin roolinsa oli kuitenkin Grouchon sihteeri-manageri, ja hän oli vastuussa Grouchon suositusta paluusta 1970-luvun alussa. Hän esiintyi eri korkeakouluissa ja lopulta Carnegie Hallissa, mistä syntyi hittilevy ”An Evening With Groucho” (1972). Samana vuonna hänen elokuviaan esitettiin uudelleen elokuvateattereissa ja kirjastoissa eri puolilla maata.
Ongelmana oli, että monet Grouchon ystävät kokivat Flemingin painostavan häntä liikaa esiintymään, mistä osoituksena oli hänen korkea ikänsä ja kyvyttömyys muistaa kaikki vuorosanansa. Toisaalta juuri Fleming kävi menestyksekästä kampanjaa sen puolesta, että Groucho ja hänen veljensä saisivat erityisen Oscar-palkinnon vuonna 1974. Kiitettyään kiitospuheessaan Harpoa ja Chicoa, näyttelijä Margaret Dumontia, hänen pitkään kärsinyttä folioaan, joka ei koskaan ymmärtänyt hänen vitsejään, ja äitiään Minnietä, ”koska ilman häntä meistä ei olisi koskaan tullut mitään”, Groucho kiitti ”Erin Flemingiä, joka tekee elämästäni elämisen arvoista ja joka ymmärtää kaikki vitsini”.
Samana vuonna Fleming nimitettiin hänen holhoojakseen ja väliaikaiseksi edunvalvojakseen 2-4 miljoonan dollarin arvoiselle omaisuudelle. Vuonna 1975 Groucho yritti jopa adoptoida hänet, kunnes psykologi totesi, ettei hän ollut siihen henkisesti kykenevä.
Grouchon poika Arthur haastoi Flemingin oikeuteen ja syytti tätä haitallisesta ja tuhoavasta vaikutuksesta isäänsä, muun muassa tämän hyvinvoinnin uhkailusta ja väkivaltaisuudesta. Arthur väitti lisäksi, että Fleming painosti Grouchoa esiintymään, olipa tämä kykenevä tai ei, oman taloudellisen hyötynsä vuoksi. Grouchon hoitajat väittivät, että Erin antoi koomikolle liikaa rauhoittavia lääkkeitä ja haukkui häntä ilkeillä nimillä, kuten ”sika” ja ”hullu vanhus”. Oikeudenlausunnon mukaan Flemingin kerrottiin kävelevän Grouchon kotona alasti pilkatakseen häntä muissakin tilanteissa. Myös Melinda Marx todisti, että Fleming terrorisoi hänen isäänsä, huusi hänelle ja yritti vieraannuttaa hänet perheestään. Toiset, kuten koomikko George Burns ja näyttelijä Carroll O’Connor, olivat eri mieltä ja katsoivat, että Flemingin läsnäolo sai iäkkään ja sairaan Grouchon haluamaan elää.
Grouchon viimeisten päivien aikana tuomari nimitti Grouchon hyvinvoinnin ja omaisuuden väliaikaiseksi edunvalvojaksi 72-vuotiaan Nat Perrinin, joka oli Grouchon läheinen ystävä ja joka oli mukana kirjoittamassa Marx Brothersin anarkistisesti hauskinta vuoden 1933 elokuvaa ”Duck Soup”. Myöhemmin hänen 27-vuotias pojanpoikansa Andrew nimitettiin pysyväksi edunvalvojaksi.
Grouchon rahoista ja omaisuudesta käydyt oikeustaistelut jatkuivat pitkään Grouchon kuoleman jälkeen ja 1980-luvun alkuun asti. Vaikka hän jätti suurimman osan omaisuudestaan kolmelle lapselleen, Groucho jätti nimensä, imagonsa ja elokuvaoikeuksiensa hallinnollisen valvonnan Flemingille. Tämäkin aiheutti oikeudellisia ristiriitoja. Kyseiset oikeudet olivat arvokkaita, mutta ne saattoivat myös haitata Chicon ja Harpon perillisten tuloja. Oikeudenkäynnit ratkaistiin lopulta Grouchon lasten hyväksi. Tuomari määräsi Flemingin maksamaan 472 000 dollaria, jotka hän oli huijannut Grouchon pankkitileiltä työskennellessään Groucholle. Fleming vietti suuren osan 1990-luvusta mielisairaaloissa, kärsi erilaisista psykiatrisista sairauksista ja oli usein koditon. Hän kuoli itsemurhaan vuonna 2003 61-vuotiaana.
Taannoin 1970-luvun lopulla termiä ”vanhusten hyväksikäyttö” ei ollut edes keksitty. Vaikka sitä oli selvästi olemassa, se tunnistettiin harvoin, ennen kuin oli liian myöhäistä. Nykyään kansanterveysjärjestöt, mukaan lukien Maailman terveysjärjestö, ovat julistaneet ikääntyneiden kaltoinkohtelun kasvavaksi ongelmaksi kaikkialla maailmassa ja eritelleet pitkän luettelon haitallisista toimista, joihin kuuluvat fyysisen, seksuaalisen, emotionaalisen ja psykologisen kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin muodot sekä eloonjäämiseen tarvittavien taloudellisten varojen varastaminen tai pidättäminen.
Ikääntyneiden kaltoinkohtelun täsmällistä esiintyvyyttä eri maissa on vaikea arvioida, koska se tapahtuu usein ulkopuolisten silmien ulkopuolella, tyypillisesti omassa kotona. Tässä ei edes oteta huomioon ikääntyneiden kaltoinkohtelua laitosympäristöissä, kuten hoivayhteisöissä.
The Gerontologist -lehdessä (The Gerontological Society of America) vuonna 2016 julkaistussa ikääntyneiden kaltoinkohtelua koskevassa ”katsauksessa” arvioitu maailmanlaajuinen esiintyvyys vaihteli 2,2 prosentista 36,2 prosenttiin, keskiarvon ollessa 14,3 prosenttia. Eniten ikääntyneiden kaltoinkohtelua esiintyy Kiinassa (36,2 prosenttia) ja Nigeriassa (30 prosenttia), seuraavina tulevat Israel (18,4 prosenttia), Intia (14,0 prosenttia), Eurooppa (10,8 prosenttia), Meksiko (10,3 prosenttia), Yhdysvallat (9,5 prosenttia) ja Kanada (4,0 prosenttia). Nämä luvut todennäköisesti aliarvioivat ongelmaa, koska iäkkäät aikuiset ja perheenjäsenet ilmoittavat yleensä liian vähän tällaisista ongelmista, kun niitä ilmenee.
Riskitekijöitä ovat muun muassa toiminnallinen riippuvuus tai vammaisuus, huono fyysinen terveys, kognitiivinen heikentyminen ja dementia, alhaiset tulot, taloudellinen riippuvuus, rotu tai etninen alkuperä, sukupuoli ja ikä. Tekijöiden riskitekijöitä ovat mielenterveysongelmat, päihteiden väärinkäyttö, parisuhdetilanne (puoliso/kumppanit ovat usein yleisimpiä ikääntyneiden henkisen ja fyysisen kaltoinkohtelun tekijöitä) ja väärinkäyttäjän mahdollinen riippuvuus uhreistaan henkisen tuen, taloudellisen avun, asunnon ja muun avun osalta. Toisaalta vahva sosiaalinen tuki ja ”suurempi kiinnittyminen sosiaaliseen verkostoon vähentävät ikääntyneiden kaltoinkohtelun riskiä.”
Tänä päivänä on toteutettu kansanterveydellisiä ennaltaehkäisykampanjoita, joiden tarkoituksena on varoittaa aikuisia lapsia ongelmasta ja varmistaa, että hoitajille on saatavilla interventioon liittyviä neuvoja ja ohjelmia, että on olemassa rahanhallintaohjelmia, joilla estetään ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö, on perustettu puhelin- ja Internet-neuvontapuhelimia neuvontaa ja avun antamista varten, hätämajoituspaikkoja ikääntyneiden turvattomien asuintilanteiden varalle ja monialaisia tiimejä, jotka koostuvat vanhuslääkäreistä, sairaanhoitajista, psykologeista, sosiaalityöntekijöistä ja muista vanhustenhuoltoa toteuttavista ammattihenkilöistä.
Vuoden 1932 Marxin veljesten elokuvassa ”Horse Feathers” Groucho esitti professori Quincy Adams Wagstaffia, kuvitteellisen Huxley Collegen presidenttiä. Avausnumerossa hän kuuluisasti lauloi: ”
Mutta on hyvin epätodennäköistä, että Groucho Marx vastustaisi kampanjaa vanhusten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi. Meidän on tiedettävä enemmän ja tehtävä enemmän tämän kasvavan ongelman suhteen. Hyvä aloituspaikka on asiantunteva oikeudellinen ja lääketieteellinen neuvonta perinnönsuunnittelusta ja elävän testamentin laatimisesta, jotta voidaan kunnioittaa toiveitasi, jotka koskevat paitsi omaisuuttasi myös sitä, mitä toivot elämän loppuvaiheen kysymyksissä.