Title: Luokitus: Luminen suudelma Teini? Summary: On Rukian syntymäpäivä ja Ichigo aikoo viedä hänet samaan luistelupuistoon, jossa he kävivät viimeksi. Mutta tällä kertaa vain he kaksi… LUKU II: Veli ja sisko (Vähän ontuvat lukuotsikot…😓) ”Nii-sama…?” ”Nii-sama…?” Rukia liu’utti shōjin kevyesti sivuun, vain huomatakseen veljensä olevan syvästi keskittyneenä paperipinoihin. Hän ei tietenkään huomannut häntä, hän oli täysin keskittynyt edessä olevaan työhön. ”N-Nii-sama?” Rukia otti muutaman askeleen taaksepäin, kun mies alkoi nostaa päätään ylös: ”Rukia? Mikä hätänä?” Byakuya katseli hänen huolestuneita silmiään, ennen hänellä olisi ollut tapana sivuuttaa hänet tai käskeä hänen imeä itseään, jotain sellaista joka tapauksessa, mutta nyt hän välitti hänestä enemmän ja toivottavasti heidän suhteestaan tulisi yhtä vahva kuin oikeista sisaruksista. ”No…huomenna on…minun…” ”Syntymäpäiväni.” Rukian silmät laajenivat, hän ei koskaan kertonut Rukialle mitään syntymäpäivistään, paitsi… ”Minä tiesin jo, Rukia. Olenhan minä veljesi… ja veljien kuuluu välittää nuoremmista siskoistaan.” Rukian huulet nykivät ennen kuin muuttuivat säteileväksi hymyksi: ”Kiitos kun muistit, Nii-sama!” ”Kiitos kun muistit, Nii-sama!” Byakuya hymyili pienesti takaisin, hän ei koskaan uskonut elävänsä kertoakseen tarinan, onneksi. ”Rukia, haluan antaa sinulle jotain…”. ”Mitä? Ei se mitään…” Hän käveli kirjahyllyn luokse, jossa laivastonsininen päiväkirja oli upotettu kahden muun kirjan väliin, ”Höpsis. Tässä…” Hän otti lehden varovasti miehen kädestä ja jäljitti hiraganalla kirjoitettua kultaista kirjainta, jossa luki ’Journal’. ”Se oli… Hisanan…” Rukia katsoi veljeään syvä huoli violeteissa silmissään, ”Miksi sitten…?” Byakuya laski kätensä Rukian olkapäälle: ”Koska minusta sinä ansaitset tuntea siskosi hieman paremmin.” ”Kiitos, Nii-sama.” Byakuya piti pienen tauon ennen kuin veti Rukian lämpimään syleilyyn, tämä yllätti Rukiaa, mutta hän piti siitä, Byakuya ei ollut koskaan aiemmin näyttänyt tällaista huolehtivaa puolta itsestään… ”Ennen minun oli vaikea edes katsoa sinua… sinun piirteesi muuttuivat sinä aikana kun olin kanssasi ja kun sinusta kasvoi nuori nainen, näytit yhä enemmän ja enemmän Hisanalta.” Byakuya vetäytyi pois hänen luotaan, hänen raittiissa sävyssä olevat harmaat silmänsä tuijottivat hänen omiinsa, kun hän jatkoi puhettaan: ”Lupaa minulle vain, että vietät aikaa niiden kanssa, joita rakastat ja vaalit… Kadun vain sitä vähäistä aikaa, jonka vietin Hisanan kanssa…”. ”Kyllä, Nii-sama… minä lupaan.” Se kuulosti melkein kuiskaukselta, mutta hän oli varma, että mies kuuli hänet, hän hyväili hänen poskeaan ja käveli kohti työpöytäänsä, ”Ah, selvä! Kiitos Nii-sama, jätän sinut keskittymään…”. Hän vastasi kevyellä nyökkäyksellä, kun hän poistui toimistostaan. Rukia puristi päiväkirjaa tiukasti, verisuhteella ei tuntunut olevan enää väliä… he olivat jo yhtä omistautuneita toisilleen kuin veli ja sisko olisivat. LUVUN II LOPPU A/N: HAHA VOITTO ON MINUN! Sain vihdoin luvun 2 valmiiksi ja woah, taisin mennä vähän OOC:ksi Byakuyan kanssa mutta- OH WELL! Anteeksi jos pitkästytin teitä…*bows* ja IchiRuki on pian tulossa! Buh-bye Pyon!!! Sanakirjahuomautus: Shōji (障子) on japanilainen liukuovi.