Lynda Carter

Aaarghh!!!! Taas kerran kulttien sireenien kirous! No, tavallaan hyvä kirous: jälleen yksi arvovaltainen vieraamme, joka ei tunnu vanhenevan (hän itse asiassa kaunistuu entisestään) ja joka on edelleen yksi hurmaavimmista olentoista, jotka ovat koskaan koristaneet pientä ruutua. Jokainen ikäiseni mies, jonka silloin tunsin, rakastui Lynda Carteriin jossain 70-luvun puolivälissä. Ja hyvästä syystä: kukapa ei muistaisi kulttimainetta nauttivaa televisiosarjaa Wonder Woman (ja erityisesti Lyndan käyttämää pukua?).

Lynda Jean Carter syntyi 24. heinäkuuta 1951 Phoenixissa, Arizonassa, nuorimpana kolmesta lapsesta perheessä, jolla oli jonkin verran latinalaisamerikkalaisia juuria. Noin 10-vuotiaana hän alkoi osoittaa kiinnostusta musiikkia kohtaan ja alkoi jopa säveltää lauluja. Lopulta hän osallistui kuoroihin ja lukion näytelmiin. Vain yhden lukukauden jälkeen Lynda jätti Arizonan yliopiston ryhtyäkseen kokopäiväiseksi laulajaksi. Niinpä hän liittyi Just Us -nimiseen yhtyeeseen, joka kiersi Englannissa noin vuonna 1970.

Kokemus jätti Lyndan kuitenkin tyytymättömäksi, ja hän päätti yhtäkkiä osallistua ensimmäiseen kauneuskilpailuunsa, Miss Phoenix -kilpailuun, jonka hän voitti. Lyhyen ajan kuluttua hänet kruunattiin Miss Arizonaksi ja lopulta, loogisena seuraavana askeleena ja lopullisena saavutuksena, Miss USA:ksi vuonna 1973, mikä teki hänestä virallisen edustajan Miss Maailma -kilpailuun. Täytettyään velvollisuutensa näitä järjestöjä kohtaan Lynda päätti opiskella näyttelijäksi. Vuonna 1974 hän nautti näin ollen muutamista esiintymisistä parissa televisio-ohjelmassa, mutta tekemättä kuitenkaan suurta vaikutusta. Samoihin aikoihin järjestettiin koe-esiintymisiä pääroolin saamiseksi uuteen sarjaan, jonka päähenkilönä oli kaikkien aikojen suosituin naispuolinen supersankari, Wonder Woman.

Charles Moulton loi vuonna 1941 D.C. Comicsille Wonder Womanin tavoitteenaan ehdottaa sarjakuvien ensimmäistä naissankaria maailmaan, jota hallitsivat machomiehet sukkahousuissa. Hahmo teki ensiesiintymisensä All Star Comicsin numerossa 8 ja sai kesällä 1942 oman vakiosarjansa, jota julkaistiin vuoteen 1986 asti, numeroon 329 asti. Pian sen jälkeen D.C. päätti siivota julkaisujaan julkaisemalla kriitikoiden ylistämän Crisis on Infinite Earths -minisarjan, minkä seurauksena Wonder Woman sai uuden sarjan, joka alkoi jälleen numerolla 1 vuonna 1987 ja jatkuu edelleen vahvana näinä päivinä. Ja tietysti Wonder Woman oli ensimmäinen naispuolinen jäsen Justice League of Americassa, jossa oli mukana muitakin tuntemattomia tyyppejä, joiden oudot nimet olivat Teräsmies, Batman, Flash, Aquaman jne.

Mitä tiedämme Wonder Womanin tiestä valkokankaalle? Vajaan viiden minuutin mittainen jakso (joka näyttää enemmänkin huonolta luonnokselta) kuvattiin vuonna 1967, ja ilmeisenä tavoitteena oli luoda jotain, joka voisi vetää vertoja Batmanin tv-sarjan suosiolle. Mutta Green Hornet -sarjan epäonnistumisen ja tämän kokeen keskinkertaisuuden vuoksi hanke hylättiin. Näyttelijä Ellie Wood Walker esitti hölmöä Wonder Womania, jota hänen äitinsä (neuroottinen taloudenhoitaja!) hallitsi täysin. Sitten tuli tv-elokuva vuonna 1974, jossa Cathy Lee Crosby näytteli päähenkilöä. Nyt olimme valovuosien päässä alkuperäislähteestä, ja blondilla sankarittarella oli hirvittävä puku ja kauhea käsikirjoitus, joka käsitteli vakoojia, eikä supervoimia näkynyt lainkaan. Idea jäi kuitenkin elämään. Sitten harkittiin uutta yritystä, ja tällä kertaa näyttelijä Joanna Cassidy oli lähellä saada niin vaikeasti valittava rooli. Lopulta 5f 9in Lynda Carter valittiin uudeksi Wonder Womaniksi, sillä ensimmäisen kerran kun hän puki legendaarisen puvun päälleen, hän jätti pölyyn 1999 toiveikkaat tähtöset ja lattialle kaikki ympärillä olevat miehet, jotka tulivat ällistyneiksi tästä ihmeellisestä näystä.

Perjantaina 7.11.1975 ABC esitti The New Original Wonder Woman -elokuvan pilottielokuvan, joka oli saanut parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen osuvan nimen. Uskokaa tai älkää, olin itse tuona kohtalokkaana iltana pienen ruudun edessä, eikä elämäni ole sen jälkeen ollut entisensä. Tarinamme sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, mikä antaa uskottavuutta sankarittaremme todelliselle alkuperälle ja säilyttää koko tuotannossa nuorekkaan viehätyksen. Voimme puhua tuntikausia Lynda Carterin kauneudesta, hänen täydellisestä valinnastaan esittämään Wonder Womanin ruumiillista hahmoa, mutta myönnettäköön myös, että hänen tuoreudestaan näyttelijättärenä tuli suuri plussa sarjalle, sillä hänen hahmonsa naiivius, kun hän havaitsi saarensa ulkopuolisen, täysin naisten asuttaman maailman, oli täysin vakuuttava. Ja hän myös potki natseja perseelle!

Lynda siis pelasti koko projektin upealla läsnäolollaan, sillä rehellisesti sanottuna käsikirjoitus ei ollut sen vahvin puoli ja erikoistehosteet olivat minimaalisia. Mutta olimme iloisia nähdessämme hahmon koko klassisen rekvisiitan: puvun (ihan kuin minun olisi pakko mainita se vielä kerran), luoteja pysäyttävät rannekkeet, taikalasson, joka saa ihmiset puhumaan totta, ja näkymättömän lentokoneen. Lynda otti kaiken tämän hyvin vakavasti, harjoitteli jatkuvasti ja ryhtyi jopa kasvissyöjäksi. Vielä tänäkin päivänä hän on ylpeä työstään vahvan naishahmon näyttelemisessä.

Pilottijakson menestyksestä huolimatta ABC ei ollut vieläkään varma, sillä se ei kyennyt päättämään, oliko Lynda itse asiassa liian seksikäs sarjaan, jonka potentiaalisiin faneihin saattoi kuulua paljon nuoria. Tuona päättämättömyyden aikana Lynda kuvasi toimintaelokuvaa Bobbie Joe and the Outlaw, jossa vilahtaa hieman alastomia rintoja. Tämä tuotanto on edelleen täydellinen esimerkki drive-in-elokuvasta, jossa on paljon takaa-ajoja ja kolareita, kun Bobbie Joe (Lynda Carter) sekaantuu varasjengiin. Mutta, oi iloinen uutinen!, ABC antoi lopullisen vihreän valon ilman pukumuutoksia (luojan kiitos!) ja tuotti 13 jakson ensimmäisen kauden. Kaksi jaksoa esitettiin huhtikuussa 1976, muut lokakuun 1976 ja helmikuun 1977 välisenä aikana. Elämme edelleen toisen maailmansodan aikaa, jolloin Ihmenainen työskentelee Yhdysvaltain armeijan sotilassihteerinä Diana Prince -nimellä. Ensimmäinen kausi esitteli myös Wonder Girlin hahmon, jota näytteli yhdessä ensimmäisistä rooleistaan Debra Winger. Sankarittaremme kohtasi tietysti monia outoja vastustajia, nimittäin natsi-Wonder Womanin, väärinymmärretyn gorillan ja jopa Roy Rogersin (joka suostui vierailevaksi tähdeksi vain, jos Wonder Woman pukeutuu minihameeseen!). Kaiken tämän keskellä Lynda löysi aikaa vierailla The Muppet Show’ssa, kuten monet muutkin tuon aikakauden tähdet.

Kakkoskausi toi mukanaan monia muutoksia. Ensinnäkin CBS oli uusi tuottajakanava ABC:n kiinnostuksen puutteen jälkeen (ja tämä hyvillä katsojaluvuilla!). Nimestä tuli The New Adventures of Wonder Woman ja toiminta sijoittui nyt vuoteen 1977, minkä seurauksena sarja menetti hieman viehätystään. Puvusta tuli paljastavampi (?!?!?!?!). Yhteensä 22 jaksoa esitettiin syyskuun 1977 ja heinäkuun 1978 välisenä aikana. Kolmas ja viimeinen kausi olisi vuosimallia 1978-79, jossa WW:n kampauksesta tehdään modernimpi ja asenteesta vakavampi. Mutta uskokaa tai älkää, yksi jakso on nimeltään Disco Devil! Alas, äiti! Jopa veteraaninäyttelijä John Carradine vieraili eräässä seikkailussa. Saimme vihdoin tietää, että Wonder Woman oli 2227-vuotias! Elokuun 28. päivänä 1979 saimme viimeisen kerran ihailla Lynda Carteria roolissa, joka teki hänestä kuolemattoman. Kaiken tämän aikana hän meni naimisiin Ron Samuelsin kanssa, josta tuli hänen agenttinsa. Jälkimmäiset erosivat vuonna 1982.

Lynda ei ollut antanut anteeksi mahdollista laulajanuraa, sillä hänen ensimmäinen albuminsa julkaistiin vuonna 1978 nimellä Portrait (jolla on kolme hänen omaa sävellystään). Näin ollen hän tähditti vuosina 1980-1982 viittä tv-erikoisohjelmaa, joista yksi voitti Emmy-palkinnon. Vielä merkittävämpää on, että hänen julisteensa myynti löisi entisen mestarin Farrah Fawcettin ennätyksen! Lyndan suurin näyttelijäntyön haaste tulisi pian, kun häntä pyydettiin esittämään legendaarista valkokangaslegendaa Rita Hayworthia televisioelokuvassa vuonna 1983. Pian hän muuttui punapääksi ja käytti piilolinssejä, jotka muuttivat hänen upeat siniset silmänsä ruskeiksi. Vuonna 1984 Lyndalle tarjottiin uutta vakiosarjaa, Partners in Crime -sarjaa, jonka pääosassa oli Loni Anderson. Sarja kertoi kahdesta naisesta, jotka etsivät johtolankoja entisen miehensä (saman miehen, d’oh!) kuoleman jälkeen ja lopulta perivät hänen etsivätoimistonsa. Kaksitoista jaksoa kuvattaisiin, mutta projekti peruttiin pian keskinkertaisuutensa vuoksi.

Lynda avioitui uudelleen vuonna 1984 asianajaja Robert Altmanin kanssa (ei sukua kuuluisalle ja ärhäkälle elokuvaohjaajalle). He ovat edelleen yhdessä, ja heillä on kaksi lasta. Vuonna 1986 ilmestyi uusi kauneusvideo nimeltä Lynda Carter: Secret to Perfect Make-Up. Pian sen jälkeen hänestä tuli Maybelline-malliston malli, joka esitteli täydellisiä ja rauhallisia piirteitään lukuisissa mainoksissa. Hänen näyttelijäroolinsa olivat nyt yksinomaan televisiorooleja, harvemmalla rytmillä.

Vuonna 1994 Lynda palasi televisioon Haukansilmä-sarjassa, jonka juonenkäänteet sijoittuivat vuoden 1755 Amerikkaan. Lee Horsley (kuuluisa Matt Houstonin roolistaan) oli pääroolissa, ja Lynda oli hänen vastanäyttelijänsä. Sarjaa ei uusittu 22 jakson jälkeen. Lyndasta tuli silti Lens Expressin tiedottaja. Nykyään hän pitää kiirettä lukuisten hyväntekeväisyystöiden parissa ja on usein vieraana monissa gaaloissa Valkoisen talon ympärillä, sillä pariskunta asuu lähellä Washington D.C:tä. Vuonna 1996 Lynda tapasi toisen legendaarisen sireenin, Pam Grierin, TV-elokuvassa Family Blessing.

Muistatko, kun Diana Prince teki pyörähdyksen… ja muuttui pian Wonder Womaniksi? Eikö se ollutkin ihanaa? Nämä kuvat ilahduttivat nuoria silmiämme. Mielenkiintoista oli, että naiset arvostivat Lyndaa sarjassa, jopa paljastavasta puvusta huolimatta (hei, se oli tarkka kopio sarjakuvassa käytetystä puvusta!). Lynda on edelleen positiivinen ja vahva hahmo (vaikka hän sai satunnaisia seksistisiä huomautuksia, hän ei koskaan menettänyt arvokkuuttaan). Voimme siis vain tervehtiä yhtä niistä harvoista näyttelijöistä, jotka näyttelivät osuvasti naispuolista supersankaria millä tahansa valkokankaalla. Eläköön Wonder Woman ja eläköön Lynda Carter.