Lemuri on kotoisin Madagaskarilta. Niitä tavataan myös Komoronsaarilla.
Sana lemur on latinaa ja tarkoittaa ”yön henkiä”.
Lemurin keskimääräinen elinikä on jopa kahdeksantoista vuotta.
Pienin laji painaa noin 30 grammaa, kun taas suurin laji painaa noin 10 kiloa.
Lemur on kädellisistä pienin, ja vain harvat ihmiset edes tietävät kuuluvansa juuri tähän eläinlajiin.
Kokonainen hiirimakuriperhe (emo, isä ja kahdesta kolmeen poikasta) mahtuisi näppärästi kämmenelle.
Makuja on yli viisikymmentä lajia ja noin sata alalajia, ja näiden eläinten monimuotoisuus on hämmästyttävää.
Makut ovat pääosin yöeläimiä, mutta ne voivat olla aktiivisia myös päivisin.
Lemurit näkevät hyvin yöllä, mutta ne luottavat myös hajuaistiinsa, joka auttaa niitä liikkumaan ja tunnistamaan toisensa.
Lemurit käyttävät hajuja kommunikoidakseen toisten lemurien kanssa.
Lemureilla on ranteissaan ja pohkeissaan erityisiä hajurauhasia, jotka jättävät hajujälkiä oksiin merkitäkseen reviirinsä.
Lemurit elävät perheissä, joissa on enimmillään jopa 15 jäsentä.
Lemurien yhteiskunnat ovat lähes kaikki matriarkaalisia.
Lemurien ruokavalio koostuu enimmäkseen hedelmistä ja lehdistä, ja mahdollisuuksien mukaan tamarindipuun hedelmät voivat muodostaa noin 50 % niiden vuotuisesta ruokavaliosta.
Lemurit syövät myös kukkia, hyönteisiä, yrttejä ja lahonnutta puuta sekä kuorta ja mehua.
Kun ruokaa ei ole paljon, makit yksinkertaisesti vaipuvat talvehtimaan joksikin aikaa.
Useimmat makit viettävät aikansa ylhäällä puissa lepäämällä, nukkumalla, ruokailemalla ja jopa synnyttämällä.
Ne ovat hyviä sopeutujia, sillä ne pystyvät hidastamaan omaa aineenvaihduntaansa ja lisääntymään tarvittaessa vähemmän.
Lemurit asuivat ennen Afrikassa, mutta siellä apinat olivat liian kova kilpailija lemureille.
Useimmat makit ovat joko uhanalaisia tai vaarantuneita luontotyyppejä, ja monet makilajit ovat jo kuolleet sukupuuttoon.
Sinisilmäiset makit ovat yksi kahdesta (ei-ihmisen kaltaisesta) kädellisestä, joilla on aidosti siniset silmät.
Mustavalkoisten röyhelömakien äidit tekevät pesän vauvojensa syntymää ja hoivaa varten, ja vuoraavat pesän omilla hiuksillaan.
Makujen kuulemat äänet vaihtelevat lajeittain, ja niihin voi kuulua murahduksia, kovaäänisiä hälytysääniä ja kissan määkimiseltä kuulostavia ääniä, sirkutuksia ja valaanlaulua muistuttavia itkuhuutoja.
Sormusmakut käyttävät häntäänsä kommunikaatioon.
Koirien tapaan makuureilla on märät nenät.
Kaikista kädellisistä makit eroavat eniten ihmisestä.
Maragasialaisessa kulttuurissa makeilla ja eläimillä yleensä on sielu (ambiroa), joka voi kostaa, jos sitä pilkataan elävänä tai jos se tapetaan julmalla tavalla.
Makit mainitaan merimiesten matkapäiväkirjoissa jo vuonna 1608.
Makit ovat nousseet länsimaisessa kulttuurissa suosioon viime vuosina. Alkuperäisen vuoden 2005 animaatioelokuvan Madagaskar näki elokuvateattereissa arviolta 100 miljoonaa ihmistä.
Lemmit ovat levottomia.