Ribonukleiinihappo eli RNA on yksi kolmesta tärkeimmästä biologisesta makromolekyylistä, jotka ovat välttämättömiä kaikille tunnetuille elämänmuodoille (yhdessä DNA:n ja proteiinien kanssa). Molekyylibiologian keskeisen periaatteen mukaan geneettisen informaation kulku solussa on DNA:sta RNA:n kautta proteiineihin: ”DNA tekee RNA:n tekee proteiinin”. Proteiinit ovat solun kantavia voimia; niillä on solussa johtava rooli muun muassa entsyymeinä, rakenneosina ja solun viestinvälityksessä. DNA:ta (deoksiribonukleiinihappo) pidetään solun ”pohjapiirustuksena”; se sisältää kaiken geneettisen tiedon, jota solu tarvitsee kasvaakseen, ottaakseen ravinteita ja lisääntyäkseen. RNA on tässä roolissa solun ”DNA-valokopio”. Kun solun on tuotettava tiettyä proteiinia, se aktivoi proteiinin geenin – DNA:n osan, joka koodaa kyseistä proteiinia – ja tuottaa useita kopioita kyseisestä DNA:n osasta sanansaattaja-RNA:n eli mRNA:n muodossa. Näitä mRNA:n useita kopioita käytetään sitten geneettisen koodin kääntämiseen proteiiniksi solun proteiininvalmistuskoneiston, ribosomien, avulla. Näin ollen RNA laajentaa tietyn proteiinin määrää, joka voidaan valmistaa kerralla tietystä geenistä, ja se tarjoaa tärkeän hallintapisteen, jonka avulla voidaan säädellä, milloin ja kuinka paljon proteiinia valmistetaan.
Monien vuosien ajan RNA:lla uskottiin olevan solussa vain kolme päätehtävää – DNA:n valokopiona (mRNA), kytkentäelimenä geneettisen koodin ja proteiinien rakennuspalikoiden välillä (tRNA) ja ribosomien rakenteellisena komponenttina (rRNA). Viime vuosina olemme kuitenkin alkaneet ymmärtää, että RNA:n tehtävät ovat paljon laajempia ja mielenkiintoisempia. Tiedämme nyt, että RNA voi toimia myös entsyymeinä (joita kutsutaan ribosyymeiksi), jotka nopeuttavat kemiallisia reaktioita. Useissa kliinisesti tärkeissä viruksissa viruksen geneettinen informaatio on DNA:n sijasta RNA:ssa. RNA:lla on myös tärkeä rooli soluprosessien säätelyssä – solujen jakautumisesta, erilaistumisesta ja kasvusta solujen vanhenemiseen ja kuolemaan. Tiettyjen RNA:iden tai RNA:iden säätelyn puutteiden on todettu olevan osallisena useissa tärkeissä ihmisen sairauksissa, kuten sydänsairauksissa, joissakin syövissä, aivohalvauksessa ja monissa muissa sairauksissa.