Amerikkalaisten vammaislaki (ADA) tuli voimaan vuonna 1990. ADA on kansalaisoikeuslaki, joka kieltää vammaisten henkilöiden syrjinnän kaikilla julkisen elämän aloilla, kuten työpaikoilla, kouluissa, liikenteessä ja kaikissa yleisölle avoimissa julkisissa ja yksityisissä paikoissa. Lain tarkoituksena on varmistaa, että vammaisilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin kaikilla muillakin. ADA antaa vammaisille henkilöille samanlaisen kansalaisoikeussuojan kuin henkilöille rodun, ihonvärin, sukupuolen, kansallisen alkuperän, iän ja uskonnon perusteella. Se takaa vammaisille yhtäläiset mahdollisuudet julkisissa majoitustiloissa, työelämässä, liikenteessä, osavaltion ja paikallishallinnon palveluissa sekä televiestinnässä. ADA on jaettu viiteen osastoon (tai jaksoon), jotka liittyvät julkisen elämän eri aloihin.
Vuonna 2008 allekirjoitettiin laki Americans with Disabilities Act Amendments Act (ADAAA), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2009. ADAAA:lla tehtiin useita merkittäviä muutoksia ”vammaisuuden” määritelmään. ADAAA:n muutokset vammaisuuden määritelmään koskevat kaikkia ADA:n osastoja, mukaan lukien I osasto (vähintään 15 työntekijää työllistävien yksityisten työnantajien, osavaltioiden ja paikallishallintojen, työvoimatoimistojen, ammattiliittojen, työnantajan edustajien ja yhteisten työmarkkinakomiteoiden työsuhdekäytännöt), II osasto (osavaltioiden ja paikallishallintojen ohjelmat ja toimet) ja III osasto (yksityiset yksiköt, joita pidetään julkisina majoituspaikkoina).
- Title I (Työllisyys)
- Equal Employment Opportunity for Individuals with Disabilities
- Osasto II (osavaltio- ja paikallishallinto)
- Vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltäminen osavaltio- ja paikallishallinnon palveluissa
- III osasto (julkiset majoitustilat)
- Vammaisuuteen perustuva syrjimättömyys julkisissa majoitustiloissa ja kaupallisissa tiloissa
- Title IV (Televiestintä)
- V osasto V (Erinäiset säännökset)
Title I (Työllisyys)
Equal Employment Opportunity for Individuals with Disabilities
Tämän osaston tarkoituksena on auttaa vammaisia henkilöitä pääsemään samoihin työllistymismahdollisuuksiin ja etuihin, jotka ovat vammaisten henkilöiden saatavilla. Työnantajien on tarjottava kohtuullisia mukautuksia päteville hakijoille tai työntekijöille. Kohtuullinen mukautus on mikä tahansa työn tai työympäristön muutos tai mukautus, joka mahdollistaa vammaisen hakijan tai työntekijän osallistumisen hakuprosessiin tai keskeisten työtehtävien suorittamisen.
Tätä lain osaa sääntelee ja valvoo Yhdysvaltain tasa-arvoisen työllistymismahdollisuuden komissio (U.S. Equal Employment Opportunity Commission). Työnantajien, joilla on vähintään 15 työntekijää, on noudatettava tätä lakia. I osaston säännöksissä määritellään vammaisuus, laaditaan suuntaviivat kohtuullisten mukautusten tekemiselle, käsitellään lääketieteellisiä tutkimuksia ja tutkimuksia sekä määritellään ”välitön uhka” silloin, kun on olemassa merkittävä vaara, että yksittäisen vammaisen työntekijän tai muiden terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuu merkittävää haittaa.
Lisätietoa ja tapahtumia ADA:n I osastoon (Työllisyys) liittyen.
Osasto II (osavaltio- ja paikallishallinto)
Vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltäminen osavaltio- ja paikallishallinnon palveluissa
AdA:n II osastossa kielletään pätevien vammaisten henkilöiden syrjintä kaikissa julkisten tahojen ohjelmissa, toiminnoissa ja palveluissa. Sitä sovelletaan kaikkiin osavaltio- ja paikallishallintoihin, niiden osastoihin ja virastoihin sekä kaikkiin muihin osavaltio- tai paikallishallinnon välineisiin tai erityistehtäväalueisiin. Se selventää vuoden 1973 kuntoutuslain (Rehabilitation Act of 1973), sellaisena kuin se on muutettuna, 504 pykälän vaatimuksia liittovaltion rahoitustukea saavien julkisten liikennejärjestelmien osalta ja laajentaa sen soveltamisalaa koskemaan kaikkia julkista liikennettä tarjoavia julkisyhteisöjä riippumatta siitä, saavatko ne liittovaltion rahoitustukea vai eivät. Siinä vahvistetaan yksityiskohtaiset standardit julkisten liikennejärjestelmien toiminnalle, mukaan lukien lähi- ja kaukojunaliikenne (esim. AMTRAK).
Tässä osastossa esitetään noudatettavat hallinnolliset prosessit, mukaan lukien itsearviointia ja suunnittelua koskevat vaatimukset; vaatimukset, jotka koskevat kohtuullisten muutosten tekemistä politiikkoihin, käytäntöihin ja menettelyihin, jos se on tarpeen syrjinnän välttämiseksi; arkkitehtoniset esteet, jotka on tunnistettava; ja tarve tehokkaaseen viestintään kuulo-, näkö- ja puhevammaisten kanssa. Tätä osastoa sääntelee ja valvoo Yhdysvaltain oikeusministeriö.
Lisätietoa ja tapahtumia ADA:n II osastoon (osavaltio- ja paikallishallinto) liittyen.
III osasto (julkiset majoitustilat)
Vammaisuuteen perustuva syrjimättömyys julkisissa majoitustiloissa ja kaupallisissa tiloissa
Tässä osastossa kielletään yksityisiä julkisia majoitustiloja syrjimästä henkilöitä, joilla on jokin vamma. Esimerkkejä julkisista majoitustiloista ovat yksityisomistuksessa olevat, vuokratut tai ylläpidetyt tilat, kuten hotellit, ravintolat, vähittäiskauppiaat, lääkärin vastaanotot, golfkentät, yksityiskoulut, päiväkodit, terveyskeskukset, urheilustadionit, elokuvateatterit ja niin edelleen. Tässä osastossa asetetaan esteettömyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset tilojen muutostöitä ja uudisrakentamista varten. Siinä edellytetään myös, että julkiset majoitusliikkeet poistavat esteet olemassa olevista rakennuksista silloin, kun se on helppo tehdä ilman suuria vaikeuksia tai kustannuksia. Tässä osastossa yrityksiä ohjataan tekemään ”kohtuullisia muutoksia” tavanomaisiin toimintatapoihinsa, kun ne palvelevat vammaisia. Siinä edellytetään myös, että ne ryhtyvät tarvittaviin toimiin kommunikoidakseen tehokkaasti näkö-, kuulo- ja puhevammaisten asiakkaiden kanssa. Tätä osastoa sääntelee ja valvoo Yhdysvaltain oikeusministeriö.
Lisätietoa ja tapahtumia ADA:n III osastoon (Julkiset majoitustilat) liittyen.
Title IV (Televiestintä)
Tässä osastossa edellytetään, että puhelin- ja Internet-yhtiöt tarjoavat maanlaajuisen osavaltioiden välisen ja osavaltioiden sisäisen televiestinnän välityspalvelun, jonka avulla kuulo- ja puhevammaiset henkilöt voivat kommunikoida puhelimitse. Tässä osastossa edellytetään myös liittovaltion rahoittamien julkisten palveluilmoitusten tekstittämistä. Tätä osastoa sääntelee liittovaltion viestintäkomissio.
Lisätietoa ja tapahtumia ADA:n IV osastoon (televiestintä) liittyen.
V osasto V (Erinäiset säännökset)
Lopullinen osasto sisältää useita ADA:ta kokonaisuudessaan koskevia säännöksiä, mukaan lukien sen suhde muihin lakeihin, osavaltioiden koskemattomuus, sen vaikutus vakuutuksenantajiin ja -etuuksiin, vastatoimien ja pakkokeinojen kielto, huumeiden laiton käyttö ja asianajajien palkkiot. Tässä osastossa on myös luettelo tietyistä tiloista, joita ei pidetä vammaisina.