Facebookin aktiivisten käyttäjien määrä (ne ihmiset, jotka ovat kirjautuneet sivustolle edellisen kuukauden aikana) on saavuttanut historiallisen huippulukeman, 2,45 miljardia. Asiaan suhteuttaakseni voidaan todeta, että noin 32 prosenttia maailman väestöstä käyttää nykyään sosiaalisen median alustaa, ja osallistumisen trendiviiva on edelleen nousussa.
Googlea lukuun ottamatta ei ole koskaan ollut yritystä, jonka palveluita olisi käyttänyt näin moni ihminen. Tässä yhteydessä voi tuntua oudolta puhua niistä, jotka päättävät jättää Facebookin. Mutta ne, jotka jättävät alustan, edustavat pientä, mutta ei suinkaan merkityksetöntä vastavirtaa. Ja monet ihmiset, jotka ehkä haluavat saada aikaa kiireisestä elämästä, päättävät lopettaa sosiaalisen median uudenvuodenlupauksena.
Vuonna 2018 yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että yhdeksän prosenttia haastatelluista oli hiljattain poistanut Facebook-tilinsä, ja lisäksi 35 prosenttia ilmoitti käyttävänsä sosiaalisen median alustaa vähemmän. Taloudellisesta menestyksestään ja suosiostaan huolimatta Facebookin alkuperäisillä sydänmailla näyttää tapahtuvan jotain.
Käyttäytymisvaikuttamista koskevan aikaisemman työni pohjalta olen yrittänyt saada selville lisää tietoa näistä niin sanotuista ”Facebookin poistajista” ymmärtääkseni paremmin heidän motiivejaan ja seurauksia, jotka aiheutuvat siitä, että he päättävät poistua maailman tehokkaimmasta sosiaalisesta verkostosta.
Motivaatio
Keskusteluissa, joita olen käynyt niiden kanssa, jotka ovat poistaneet tilinsä Facebookista, on käynyt selväksi, että ihmisten motiivit poistumiselle foorumilta ovat moninaiset ja monimutkaiset.
oletukseni oli ollut, että suuret tapahtumat, kuten Snowdenin vuodot, Cambridge Analytica -skandaali ja paljastukset Mark Zuckerbergin salaisesta tapaamisesta Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa, olivat keskeisiä motiiveja Facebook-tilien poistamiselle. Keskustelemani Facebook-tilien poistajat mainitsevat kuitenkin harvoin poliittisia skandaaleja tai tietosuojaa koskevia huolenaiheita ensisijaisina motiiveinaan verkostosta poistumiselle.
Keskustelumme kääntyessä Cambridge Analytica -skandaaliin monet toteavat, että se oli vain vahvistanut sen, mitä he olivat aina olettaneet siitä, miten heidän henkilökohtaisia tietojaan hyödynnetään (ainakin yksi henkilö ei ollut koskaan edes kuullut Cambridge Analyticasta).
Monet Facebookin poistavista puhuvat laajalti tunnustettuja syitä poistua verkkoalustalta: huoli verkkoalustan kaikukammiovaikutuksista, ajanhukan ja vitkuttelun välttäminen sekä jatkuvan sosiaalisen vertailuyhteyden kielteiset psykologiset vaikutukset. Toiset selitykset näyttävät kuitenkin liittyvän enemmän siihen, mitä Facebookista on tulossa ja miten tämä kehittyvä teknologia risteää henkilökohtaisten kokemusten kanssa.
Vaikka monien ihmisten on vaikea ilmaista tarkasti, miksi he liittyivät Facebookiin (ilmeisesti sivuston uutuuden kiehtovuus tai houkuttelevuus), on selvää, että monille foorumi on alkanut näytellä hyvin erilaista roolia heidän elämässään. ”Liiallisen jakamisen” käsitteestä keskustellaan eräänä Facebookin muuttumiseen liittyvänä näkökohtana, kun käyttäjät huomaavat, että heidän syötteensä on tukossa tiedoilla, joita he pitävät tarpeettoman henkilökohtaisina ja epäolennaisina.
Digitaaliset alkuasukkaat
Nuorena Facebookiin liittyneet kuvaavat yleensä sosiaalisten verkostojensa kasvaneen liian suuriksi. Sosiaalisen median verkoston koko näyttää olevan merkittävä tekijä siinä, kuinka hyödyllisenä ja luotettavana ihmiset pitävät sitä. Tiedämme, että yli 150 hengen sosiaaliset ryhmät ovat yleensä liian suuria, jotta niitä voitaisiin tuntea ja ylläpitää tehokkaasti – tämä on niin sanottu Dunbarin luku, joka on nimetty antropologi Robin Dunbarin mukaan. Näyttää siltä, että Facebookin yhteydessä niiden, joiden verkostot koostuvat useista tuhansista ihmisistä, on yhä vaikeampi luottaa niihin (vaikka he soveltaisivat tiukkoja yksityisyysasetuksia).
Digitaalisten syntyperäisten asukkaiden ongelmana on myös se, kuinka kauan he ovat arkistoineet elämäänsä Facebookiin. Heidän Facebook-arkistonsa on usein peräisin ajalta, jolloin he eivät olleet yhtä valikoivia kuratoidessaan verkkoidentiteettiään. Tällainen huolimaton jakaminen nähdään nyt uhkana sosiaaliselle imagolle, jonka he haluavat luoda aikuisuudessa.
Toistuva teema on Facebookissa olemisen sosiaalinen sitoutuminen. Vaikka Facebook antaa ihmisille mahdollisuuden pitää yhteyttä ystäviinsä, perheeseensä ja yhteisöihinsä, sen katsotaan myös synnyttävän uudenlaista digitaalista kotityötä.
Yksi syy sosiaalisen median menestykseen on tietenkin sen kyky hyödyntää sosiaalista vaistoamme tiedon jakamiseen ja vaihtamiseen. Mutta sosiaalisten verkostojen kasvaessa Facebookissa näyttää siltä, että keskinäisten velvoitteiden kustannukset (he tykkäsivät minun postauksestani, joten minun on parasta tykätä heidän postauksestaan) alkavat olla suuremmat kuin yhteydenpidon hyödyt.
Tässä keskinäisen velvollisuuden digitaaliset muodot eroavat todellisista – todellisessa maailmassa kättelemme ja sanomme toisillemme mukavia asioita kohtaamisen hetkellä. Mutta digitaalisessa maailmassa sosiaaliset velvoitteet voivat nopeasti kasautua kestämättömälle tasolle.
Implikaatiot
Vaikka Facebook voi edelleen jatkaa kasvuaan, alustan jättävät paljastavat mielenkiintoisia trendejä, jotka antavat viitteitä siitä, miten älykkääseen teknologiaan ja sosiaaliseen mediaan liittyvät suhteet kehittyvät tulevaisuudessa.
Olemme aikakaudella, jolla on historiallisesti ennennäkemättömät mahdollisuudet sosiaaliseen yhteyteen liittymiseen ja sitoutumiseen. Ne, jotka jättävät Facebookin, edustavat yhtä ääripäätä spektrissä, jossa me kaikki liikumme yrittäessämme käsitellä digitaaliseen identiteettiin, vastuuseen ja kollektiivisiin tapoihin liittyviä kysymyksiä.
Sosiaalisten verkostojen jättäminen on yksi monista vaihtoehdoista, jotka voimme valita yrittäessämme navigoida tässä uudessa maailmassa. Facebookin poistaminen ei kuitenkaan ole vain prosessi, jossa ihmiset määrittelevät digitaalisen minänsä uudelleen. Poistaminen on myös vastaus kehittyvän teknologian ja sosiaalisen elämän välille syntyviin jännitteisiin.
Kun Facebookin taloudellinen malli muuttuu (sekä mittakaavan, intensiteetin että voiton tavoittelun osalta), näyttää todennäköiseltä, että se kohtaa selkeitä esteitä sosiaalisen hyödyllisyytensä ja haluttavuutensa suhteen. Tässä kohtaa alamme tietysti nähdä arvojen yhteentörmäyksen Facebookissa itsessään, kun se pyrkii sovittamaan yhteen julkilausutun halunsa yhdistää maailma ja erittäin rahanarvoisen toimintatapansa.
Pieni määrä ihmisiä, jotka poistavat Facebookin, ei tule muuttamaan Facebookin talousmallia lähiaikoina. Tulevaisuudessa yhtiö saattaa kuitenkin testata sitoutumisen rajoja sosiaalisen median alustoilla.