Ihmiset rakastavat ajatusta hännästä – kysy vaikka viisivuotiaalta veljentyttäreltäni, joka pukeutuu dinosauruksen häntään, heiluttaa sitä kuin koira ja käyttää sitä aseena.
Hännät ovat lähes vakiovaruste eläinkunnassa. Kalat käyttävät niitä kuljettamiseen, krokotiilit rasvavarastona, liskot pudottavat niitä houkutuslintuina, kalkkarokäärmeet käyttävät niitä varoituslaitteina, sorkkaeläimet käyttävät niitä kärpäslätkijöinä. Jotkut apinat osaavat tarttua niihin.
Tohtori David Young on eläintieteilijä, joka on kirjoittanut uraauurtavan oppikirjan Evoluution löytäminen ja toimii Melbournen yliopiston Tiegs-museon johtajana.
”Nisäkkäiden pyrstöt toimivat usein vastapainona päähän nähden ja avustavat eläintä liikkeessä, erityisesti juoksussa. Jos tarkastellaan luonnonvaraisia kissoja, niillä, jotka juoksevat hyvin nopeasti, on pidemmät hännät.”
”Samoin Afrikan ja Aasian puissa elävillä apinoilla, kuten makakeilla, on pitkät hännät, joita ne käyttävät tasapainon ylläpitämiseen liikkuessaan nelinkontin.”
Ihmisillä on kyllä häntä, mutta vain lyhyen aikaa alkionkehityksen aikana. Se on voimakkaimmillaan noin 31.-35. raskauspäivänä, minkä jälkeen se taantuu neljäksi tai viideksi yhteen sulautuneeksi nikamaksi, joista muodostuu takaraivomme. Harvoissa tapauksissa taantuma on epätäydellinen, ja yleensä se poistetaan kirurgisesti syntymän yhteydessä.
Mitä hännälle sitten tapahtui evoluutiomatkalla apinoista apinoihin ja meistä meihin?
”Ihmiset kuuluvat ryhmään, jota kutsutaan suuriksi apinoiksi, eikä kenelläkään meistä ole häntää, kuten ei myöskään simpansseilla, gorilloilla ja orankiutaneilla. Pienemmillä apinoilla, kuten gibboneilla, ei myöskään ole häntää, ja ne antavat meille vihjeen siitä, miten hännättömyys voi olla etu.”
”Gibbonit pystyvät pitkien käsivartensa avulla keinumaan oksalta toiselle Kaakkois-Aasian metsien puiden latvoissa. Kun ne heiluvat, runko ja jalat roikkuvat alapuolella, mikä antaa vartalolle pystyasennon. Häntä olisi vain tiellä ja haittaisi tämäntyyppistä liikkumista.”
”Gibbonit pystyvät myös kävelemään kaksijalkaisesti oksia pitkin käyttäen käsivarsiaan tasapainoon. Häntätön pystyasento soveltuu hyvin myös puunrunkoihin kiipeämiseen.”
Muuten sanoen nämä eläimet ovat luonnostaan pystyasennossa, toisin kuin vanhan ja uuden maailman apinat, jotka käyttävät nelinkontin. Molemmat soveltuvat niiden selviytymiseen omissa ympäristöissään.
”Apinoiden pystyasento mahdollistuu anatomisesti lyhyemmän lannerangan alueen ja hännän katoamisen ansiosta. Lisäksi lapaluu sijaitsee takana eikä sivuilla kuten apinoilla, joten gibbonit pystyvät nostamaan kätensä ylös ja heilumaan niistä”, tohtori Young sanoo.
”Mutta vertaa tätä Etelä-Amerikan uuden maailman apinoihin, kuten hämähäkkiapinoihin, jotka niin ikään liikkuvat neljällä jalalla, mutta joilla on vetokykyinen pyrstö, mikä tarkoittaa, että ne voivat käyttää pyrstöään ylimääräisen käden tavoin.”
Uuden maailman apinat ovat erillinen ryhmä, joka on kaukana vanhan maailman apinoista, eivätkä kuulu apinoiden apinalinjaan.”
Ero apinoiden ja apinoiden välillä, hännällinen ja hännätön, on siis kysymys sopeutumisesta tiettyyn ympäristöön. Sattumoisin pystyasento ilman häntää, joka on hyvä puissa liikkumiseen, on hyvä myös puista poistumiseen ja maassa kävelemiseen. Muutamilla muutoksilla tämä mahdollisti sen, että varhaisihmiset pystyivät kävelemään ja hölkkäämään nurmikolla ja aloittamaan täysin uudenlaisen elämäntavan.
Ole siis iloinen, ettei sinulla ole pitkää häntää, kun ajat polkupyörällä tai juokset hissille.
Bannerikuva: Flickr