Mitkä ovat yleisimpiä vastauksia, joita annamme vastatessamme mihin tahansa kysymykseemme, pyyntöön, joka meille esitetään, tai ehdotukseen, joka koskee sitä, miten käytämme aikamme?
Ilmeisesti ei ole mikään ihme, että meillä ei ole koskaan AIKAA miettiä sitä AIKAA, jota meillä on? Ei edes sitä AIKAA, jota meillä on, vaan tapaa, jolla järjestämme sen! Hämmentynyt? Sallikaa minun selventää.
Oletko koskaan miettinyt, miksi käsivarteenne kiinnitetty rannekello (olettaen, että vielä käytätte sellaista), matkapuhelimenne näyttö tai mikä tahansa muu pirun kello maailmassa näyttää 12 numeroa, jotka merkitsevät 12 tuntia? Miksei se ole jokin muu satunnainen luku, kuten 28 tai 16? Mikä merkitys kahdellatoista tunnilla on aikakäsityksessämme? Tarkoitan, että jos asiaa yhtään miettii, ei voi kieltää, etteikö mittausjärjestelmämme olisi aika outo. Sallikaa minun selittää:
24 tuntia jaetaan kahteen osaan – päivä kestää 12 tuntia ja yö 12 tuntia
1 tunti sisältää 60 minuuttia, joissa jokaisessa on myös 60 sekuntia.
Jokainen sekunti jaetaan sitten 1000 millisekuntiin.
No, tuo vaikuttaa aika oudolta tavalta jakaa päivä. Ei ihme, että lapsilla on vaikeuksia oppia kertomaan aikaa! Mutta kuten aina, kuten kaikelle muullekin asialle maailmassa, myös tällekin on syynsä.
Nykymaailmassa käytämme laajalti desimaalilukujärjestelmää, järjestelmän, jonka uskotaan syntyneen, koska sen avulla oli helppo laskea asioita sormilla. Silloin, kun ihmiset vielä tutkivat luonnon ihmeitä ja etsivät vastauksia lukemattomiin kysymyksiinsä, käytettiin yleisesti monia muita lukujärjestelmiä. Egyptiläiset ja babylonialaiset, jotka jakoivat ensimmäisenä päivän pienempiin osiin, käyttivät duodekimaalista (perusta 12) ja seksagesimaalista (perusta 60) numeerista järjestelmää.
Tällöin herää tietenkin kysymys – miksi perusta 12 ja perusta 60? Syy on hyvin yksinkertainen, mutta varsin yllättävä!
Kyllä, uskokaa tai älkää, mutta sormiemme rakenne on nimenomaan syy! Kummankin käden sormien nivelten määrä (peukaloa lukuun ottamatta) mahdollistaa laskemisen 12:een peukalon avulla. Yllätyitkö siitä, miten yksinkertainen selitys tuo on? No, asiat muuttuvat hieman monimutkaisemmiksi…
Miksi 24 tuntia?
Yritetään ymmärtää tämä askel askeleelta. 24 tunnin vuorokausi käsite on peräisin muinaisegyptiläisiltä. He jakoivat päivän 10 tuntiin varjokellojen kaltaisilla laitteilla ja lisäsivät sitten yhden tunnin molempiin päihin (yhden hämärän ja yhden päivän päätteeksi). Myöhemmin egyptiläiset valmistivat T:n muotoisen tangon, joka oli kalibroitu jakamaan auringonnousun ja -laskun välinen aika 12 osaan.
Auringonvalon puuttuessa yöaikaan kellonajan jakamista vaikeutti kuitenkin auringonvalon puuttuminen. On aika mielenkiintoista kuulla, miten he onnistuivat tässä. Kyllä, öinen ajanjako perustui tähtien havainnointiin! Noina muinaisina aikoina, jolloin ei ollut käytössä kehittynyttä teknologiaa, he sen sijaan valitsivat 36 tähtiryhmää (pientä tähtikuviota), joita kutsuttiin ”dekaaneiksi” ja jotka nousivat peräkkäin horisontissa maan pyöriessä. Jokainen dekaani nousi ennen auringonnousua ja merkitsi 10 päivän jakson alkua. Yhteensä 36 dekaania johti siten 36*10=360 vuoden päivään. Hämärästä toiseen 18 näistä dekaaneista oli näkyvissä. Kullekin hämäräkaudelle oli kuitenkin osoitettu 3 näistä dekaaneista, joten täydellisen pimeyden ajaksi jäi 12 (duodekimaalijärjestelmä toimii tässäkin!). Jokaisen dekaanin nousu merkitsi siis tuntia, joten päädyimme siihen, että kullakin yöllä oli 12 tuntia.
Tunteina ei kuitenkaan ollut tuohon aikaan kiinteä pituus. Kreikkalaiset tähtitieteilijät, jotka tuolloin yrittivät löytää vastauksia maailmankaikkeutta, olemassaoloa sekä tähtiä ja galakseja koskeviin kysymyksiin (lyhyesti sanottuna… tähtitieteilijät), kokivat, että laskutoimitusten hoitaminen vallitsevalla menetelmällä oli vaikeaa. Sitten Hipparkhos antoi meille ”päiväntasaajan tunnit” ehdottamalla päivän jakamista 24 yhtä suureen tuntiin. Silloinkin tavalliset ihmiset käyttivät pitkään kausittain vaihtelevia tunteja. Vasta 1300-luvulla, kun mekaaniset kellot tulivat Euroopassa käyttöön, tavalliset ihmiset alkoivat käyttää järjestelmää, jota käytämme tänäkin päivänä.
Miksi 60 minuuttia ja 60 sekuntia?
Kreikkalaiset tähtitieteilijät, jotka auttoivat meitä tekemään elämästämme yksinkertaisempaa jakamalla 24 tuntia tasan, seurasivat babylonialaista seksagesimaalijärjestelmää (emäksellä 60) tähtitieteellisissä laskelmissa. Yksinkertaisuuden vuoksi he jakoivat tunnin 60 minuuttiin ja jokaisen minuutin 60 sekuntiin. Ei tiedetä, miksi babylonialaiset käyttivät 60-perusjärjestelmää, mutta se voi johtua siitä, että 60 on erityinen luku murtolaskennassa. Se on pienin luku, joka on jaettavissa kuudella ensimmäisellä laskennallisella luvulla ja myös luvuilla 10,12,15, 20 ja 30.
Millisekuntien käsite on varsin nykyaikainen, ja koska me käytämme emäksessä 10 olevaa järjestelmää, jokainen sekunti jaetaan 1000 millisekuntiin.
