Kate Middletonin uskotaan usein olevan yksi harvoista keskiluokkaisista ihmisistä, jotka ovat koskaan liittyneet kuningasperheeseen. Katsotaanpa, pitääkö tämä todella paikkansa.
Vuonna 2007, kun spekulaatiot lisääntyivät (ennenaikaisesti, kuten kävi ilmi) siitä, että prinssi William kosisi pitkäaikaista tyttöystäväänsä Catherine Middletonia, lehdistö hyräili henkeäsalpaavaa innostusta tavallisesta ihmisestä, josta tulisi kuningatar. Aluksi Annen puolesta. Jos Anne Boleyn eläisi nyt ja olisi syntynyt vastaaviin olosuhteisiin, hän ei olisi ollut oikeutettu pitämään korkealla ”Me olemme 99 prosenttia” -plakaattia.
Boleynin isä oli perheenpää, jolla oli useita koteja hajallaan eri puolilla Englantia, ja hän oli irlantilaisen isoisänsä, Ormondin jaarlin, ennakkoperijä – vaikkakin sotkuinen perheoikeudenkäynti aiheutti neljätoistavuotisen viiveen sen välillä, että vanhan miehen kuolema ja se, että Thomas sai kruununpäällystönsä päähänsä.
Anne Boleyn syntyi samaan taustaan kuin jotkut 1900-luvun suurista lontoolaisista seurapiirikaunottarista – kuten Edith, Londonderryn markiisitar tai Deborah, Devonshiren herttuatar – edellinen oli ”pelkän” Mr. Chaplinin tytär ja jälkimmäinen lordi Redesdalen, maanomistajan, tytär.
Anne Boleyn, joka vilahti 1900-luvun yläluokan juorulehtien, kuten Tatlerin, sivuilta, joissa ihasteltiin ”säteilevää neiti Boleynia” tai, kun hänestä tuli vanhempi, ”kunniallista Anne Boleynia, lordi Rochfordin nuorinta tytärtä, joka näytti ihastuttavalta lordi…”.’ on huvittavaa ja kevytmielistä fantasiaa, mutta se korostaa sitä tosiasiaa, että Henrik VIII:n toinen vaimo oli aikansa standardien mukaan suunnilleen yhtä keskiluokkainen kuin puolet Downton Abbeyn hahmoista. (Vuosisadan puolivälin debytantteja kuvailtiin aina sanoilla ”säteilevä” tai ”säteilevä”, ellei heihin liitetty adjektiivia kuten ”eloisa”, joka oli kohtelias tapa sanoa ”valtava, mutta hyvä kikattaa”.)
Katen tausta
Vertailu oli jälkikäteen ajateltuna yhtä epätarkka Kate Middletonin kohdalla. Brittiläisessä mielessä kuvaus hänestä keskiluokkaiseksi pitää juuri ja juuri paikkansa siinä mielessä, että hän ei ole syntynyt vanhaan, maaomisteiseen, patriisimaiseen varallisuuteen. Amerikkalaisittain tarkasteltuna kuva muuttuu kuitenkin dramaattisesti, jos arvioimme herttuattaren taustaa pelkästään hänen perheensä taloudellisen aseman perusteella. Catherine Middletonin vanhemmat olivat itse tehtyjä miljonäärejä, ja hän kävi yhtä maan parhaista yksityisistä sisäoppilaitoksista. Hänen kuninkaallisen korkeutensa aksentti – ja aksentit ovat jonkinlainen salattu kansallinen pakkomielle – julistaa brittikorvalle etuoikeutettua taustaa.
Vuonna 2010 vertaukset Anne Boleyniin olivat pahaenteinen osoitus siitä, mihin tarina saattaa johtaa. Historioitsijat eivät ole perinteisesti suhtautuneet suopeasti Anne Boleynin alkuperään, vaan ovat käyttäneet sitä vihjaillessaan, että Anne oli tyttö, joka kiipesi kuin muratti, kunnianhimoinen seikkailijatar, joka pelasi uhkapeliä pelissä, jota hänellä ei ollut mitään asiaa pelata, ja maksoi lopullisen hinnan siitä, että hän uskalsi ylittää taustansa ennalta määräämät rajoitukset. Aluksi jotkut brittijulkaisut alkoivat tehdä samaa neiti Middletonin kanssa.
Kuviin, joissa hänen äitinsä Carole purukumia pureskeli, kirjoitettiin pilkallisia kuvatekstejä; Middletonin perheen etikettikäsitystä arvosteltiin. Oli jopa tarina, melkein varmasti absurdi kuvitelma, jonka mukaan kuningattaren vanhin tytär prinsessa Anne kieltäytyi polvistumasta Katariinalle avioliiton solmimisen jälkeen, koska hän ei suostunut hyväksymään sitä, että prinsessa Royalin pitäisi polvistua keskiluokkaan syntyneelle henkilölle.
Myöhemmin nousi esiin huhuja, joiden mukaan kuningatar pahoitti mielensä siitä, että Carole Middleton oli läsnä prinssi Georgen lastenhuoneessa. Tämä ilkeily hylättiin laajalti Britanniassa hölynpölynä, joka ei sopinut lainkaan kuningattaren maailmankuvaan, mutta se sai jonkin verran jalansijaa ulkomaisissa talk show’issa.
Pian mato kuitenkin kääntyi. Tuollaista snobismia joko ei uskottu tai kritisoitiin jyrkästi. Cambridgen herttuattaren syntyperä ei suinkaan vahingoittanut hänen tulevaisuudennäkymiään tai suosiotaan, kuten se olisi saattanut tehdä puoli vuosisataa aiemmin, vaan Cambridgen herttuattaren syntyperää käytettiin aluksi vaalimaan epämääräistä jatkuvuuden tunnetta hänen välittömien edeltäjiensä kanssa puolisoina, jotka olivat erittäin suosittuja hahmoja, kuten prinsessa Diana tai kuningatar Elisabet kuningataräiti, jotka molemmat olivat syntyperäisiä ”tavallisia ihmisiä”. (Molemmat olivat kreivien tyttäriä, mutta älkäämme menkö liian syvälle yksityiskohtiin.) Katariina voisi kantaa pitkäaikaisen arvokkuuden ja aviopuolisotuen soihtua, jonka maa yhdisti kuningataräitiin, mutta myös traagisen Dianan epämiellyttävää karismaa ja hyväntekeväisyyttä.
Kate Middleton
Vaikka tärkeämpää on se, minne hän on menossa
Ei ole mitään järkeä teeskennellä, että Cambridgen herttuatar ei ole aviomiehensä tulevien alamaisten valtaenemmistön mieleen ja arvostama. Se, että hän syntyi ahkerien yrittäjien perheeseen ja meni sitten naimisiin miehen kanssa, joka jonain päivänä on sellaisen perinnön vartija, joka voidaan jäljittää aina pimeän keskiajan pyhimyksiin ja sotureihin asti, on kaksi merkittävää tosiasiaa nuoren naisen viehättävässä ja kaikkien häntä tuntevien mukaan syvästi ystävällisessä elämässä.
Mutta hän ei ollut, lainatakseni erästä kirjoitusta vuodelta 2007, ”keskiluokkainen ruusu”. Mike Bartlettin äskettäisessä näytelmässä Kuningas Kaarle III Catherinen alkuperää muokataan niin, että se viittaa rohkeaan ja määrätietoiseen sosiaaliseen kiipeilijään, mikä on mielenkiintoista, sillä tietyt brittiläisen lehdistön osat kuvailivat näytelmää hyökkäykseksi herttuatarta vastaan, ja monet amerikkalaiset arvostelijat pitivät näytelmää hahmon puolesta puhuvana seikkana.
Se on kenties se, mitä käsitys Catherinesta keskiluokkaisessa asemassa olevana Middletonina osoittaa meille selvimmin. Ei sinänsä mitään herttuattaresta, vaan pikemminkin Britannian kehittyvästä luokkakäsityksestä sekä näkemyseroista Pohjois-Atlantin molemmin puolin. Vuodesta 2011 lähtien keskustelut ”ensimmäisestä keskiluokkaisesta kuningattaresta sitten Anne Boleynin” ovat laantuneet, mikä on johtanut siihen varsin virkistävään näkemykseen, että herttuatarta ja hänen tekojaan pidetään tärkeämpänä.
Lyhyesti sanottuna on paljon tärkeämpää, minne hän on menossa kuin mistä hän on tullut. Tämä on hieno amerikkalainen lause kuvaamaan sitä, mikä mielestäni osoittautuu Cambridgen herttuattaren pitkäksi ja menestyksekkääksi kuninkaalliseksi uraksi.
* Julkaistu alun perin vuonna 2016.