Naisten vapautusliike

Tehtävä:

Miten feminismin kolmas aalto on muuttanut naisten rooleja Yhdysvalloissa?

Takaisin alkuun.

Tausta:

Merriam-Websterin sanakirjan mukaan feminismi määritellään teoriaksi naisten poliittisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta. Feministinen liike, joka tunnetaan myös nimellä naisten vapautusliike, on ollut jatkuva taistelu viimeiset 100 vuotta. Naisten historia on ollut alistumista. Avioliitot olivat aikoinaan sovittuja, ja naisten odotettiin olevan kuuliaisia miehilleen.Naiset eivät yleensä työskennelleet kodin ulkopuolella, ja heidän odotettiin kasvattavan lapsia. Mary Wollstonecraft oli ensimmäinen feministi, kun hän julkaisi vuonna 1792 teoksen A Vindication of the Rights of Women (Naisten oikeuksien puolustaminen), jossa hän ajoi ”sukupuolten sosiaalista ja moraalista tasa-arvoa”. (Wikipedia). Vuonna 1848 alkoi seitsemänkymmentä vuotta kestänyt taistelu naisten äänioikeuden puolesta. Yhdeksästoista lisäys, joka antoi naisille äänioikeuden, ratifioitiin vuonna 1920. Tätä tasa-arvotaistelua kutsuttiin myöhemmin ”feminismin ensimmäiseksi aalloksi”. Toinen aalto alkoi 1960-luvun alussa ja jatkui 1980-luvun loppuun. Tässä aallossa naiset pyrkivät saavuttamaan lisää tasa-arvoa miesten kanssa ja antamaan naisille paremman vartalonsa hallinnan ja suojelun fyysiseltä väkivallalta.

Toisen maailmansodan aikana yli kuusi miljoonaa naista osallistui aktiivisesti työelämään. Yli kolme miljoonaa naista työskenteli Punaisen Ristin palveluksessa ja yli 200 000 naista palveli armeijassa. Sodan päätyttyä naiset irtisanottiin sodan aikana hoitamistaan tehtävistä. Naiset joutuivat jälleen kotiäitinäkökulmaan. Vuonna 1949 ranskalainen kirjailija ja filosofi Simone de Beauvoir kirjoitti kirjansa Toinen sukupuoli, jossa naiset kuvattiin ensin vain toisena ruumiina, ei tasavertaisina miesten kanssa.Hän selitti, että oli olemassa hierarkia ja että sterotyyppien kautta naiset olivat alemmalla tasolla. Hän totesi myös, että naisia ympäröi ”salaperäisyyden” tunne ja että heidät kuvattiin ”toisina”. Hän jatkoi toteamalla, että tämä oli totta myös muilla aloilla, kuten rodun, luokan ja uskonnon osalta, mutta oli yleistä siinä, miten miehet sterotypisoivat naisia. Vasta vuosia myöhemmin hänen työstään tulisi innoittaja naisten vapautusliikkeelle. 1950-luvun lopulla naiset alkoivat olla tyytymättömiä asemaansa yhteiskunnassa ja kyvyttömyyteen saada työtä ja saavuttaa tasa-arvoa.

1960-luku oli muutoksen vuosi. Ihmisistä tuli äänekkäämpiä ja he tavoittelivat kaikkien ihmisten tasa-arvoa. Elintarvikevirasto (Food and Drug Administration) hyväksyi ensimmäisen naisille tarkoitetun suun kautta otettavan ehkäisyvälineen. Ne tulivat naisten saataville seuraavana vuonna. Tästä tuli ensimmäinen askel vapautusliikkeessä. Nyt naiset saattoivat ottaa kantaa lisääntymisoikeuksiinsa.

Presidentti Kennedy perusti vuonna 1961 naisten asemaa käsittelevän komission, jonka tehtävänä oli tutkia naisiin liittyviä kysymyksiä ja tehdä ehdotuksia muun muassa työllisyydestä, sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja verolaeista. Tuolloin kiinnostus naisten oikeuksia kohtaan kasvoi. Tuomioistuimet joutuivat myös käsittelemään tapauksia, jotka koskivat naisten lisääntymisoikeuksia. Komissio havaitsi, että naisiin kohdistettiin syrjiviä toimia.

Vuonna 1963 liittohallitus muutti tasa-arvolakia. Tällä pyrittiin varmistamaan, että sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä miesten ja naisten välillä samassa työpaikassa kiellettiin. Seuraavana vuonna presidentti Johnson allekirjoitti vuoden 1964 kansalaisoikeuslain. Sen tarkoituksena oli suojella naisia syrjinnältä työympäristössä.

Vuonna 1965 nimitettiin Equal Employment Opportunity Commissioners (EEOC) valvomaan kansalaisoikeuslain noudattamista.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Naisia ei kohdeltu oikeudenmukaisesti työpaikoilla, eikä EEOC kyennyt panemaan kansalaisoikeuslakia täytäntöön. Niinpä Betty Friedan ja 28 naista perustivat kesäkuussa 1966 Washingtonissa Washington D.C.:ssä pidetyssä kolmannessa naisten asemaa käsittelevässä kansallisessa konferenssissa National Organization for Women (NOW) -järjestön. Järjestön tarkoituksena oli ”ryhtyä toimiin, jotta naiset osallistuisivat täysipainoisesti amerikkalaisen yhteiskunnan valtavirtaan ja käyttäisivät nyt kaikkia etuoikeuksiaan ja velvollisuuksiaan tasavertaisena kumppanina miesten kanssa”.

Vuoden mittaan NOW:n jäsenmäärä kasvoi. Kun järjestö perustettiin vuonna 1967, sen jäsenmäärä oli 1037. Jäsenmäärän kasvaessa myös mielenosoitukset, kokoontumiset, vetoomukset ja muut vastaavat, joiden tarkoituksena oli helpottaa tiedon levittämistä ryhmän tarkoituksesta. He boikotoivat vuoden 1968 Miss America -kauneuskilpailua Atlantic Cityssä antaakseen ymmärtää, että naisten arvo ei riipu heidän ulkonäöstään. NOW oli helposti mukana useissa oikeudenkäynneissä yrityksiä vastaan, jotka loukkasivat naisen oikeutta yhtäläisiin mahdollisuuksiin työelämässä.

Tämän kovan työn ja omistautumisen tuloksena he olivat vahva äänenkannattaja tasa-arvomuutoksen uudelleentarkastelun puolesta. Kyse ei ollut enää äänioikeudesta, vaan siitä tuli taistelu siitä, että heidät tunnustettaisiin kansalaisiksi ja ihmisiksi. Vuoteen 1972 mennessä kongressin molemmat kamarit olivat hyväksyneet tasa-arvomuutoksen, ja se lähetettiin ratifioitavaksi osavaltioihin. Tämä oli suuri askel kohti naisten vapautumista. NationalOrganization for Women jatkoi työtään naisten oikeuksien puolesta. Työryhmiä perustettiin tukemaan oikeutta aborttiin ja raiskauksen uhrien suojelua. NOW:n tukemien oikeustapausten tuloksena esitettiin uutta lainsäädäntöä uhrin suojelemiseksi fyysisessä pahoinpitelyssä. Yksi tällainen tapaus oli Joanne Littlen tapaus vuonna 1975. Joanne Little oli vankilassa törkeästä murrosta ja varkaudesta. Vankilassa ollessaan toinen vanki kävi hänen kimppuunsa seksuaalisesti, ja itsepuolustukseksi hän tappoi hyökkääjänsä. Hänet vapautettiin tästä syytteestä, joka loi ennakkotapauksen seksuaalisen väkivallan uhreille.

Vuoden 1979 loppuun mennessä National Organization for Womenin jäsenmäärä oli 100 000 jäsentä. Vuonna 2008 NOW:lla on 500 000 jäsentä ja 550 osastoa kaikissa 50 osavaltiossa ja District of Columbiassa. Järjestö taistelee edelleen naisten oikeuksien puolesta ja huolehtii siitä, että järjestö pysyy uskollisena perustajajäsentensä ihanteille.

Takaisin alkuun.

Aikataulu:

• 1949- Simone de Beauvoirin kirja The Second Sex (Toinen sukupuoli) julkaistiin Yhdysvalloissa. Kirjassa käytettiin ensimmäisen kerran termiä ”naisten vapautus”.
• 1960 – Federal Food and Drug Administration hyväksyi ehkäisypillerit. Ne tulivat markkinoille seuraavana vuonna.
• 1961 – Presidentti Kennedy perusti naisten asemaa käsittelevän presidentin toimikunnan, jonka puheenjohtajana toimi Eleanor Roosevelt.
• 1963 – Vuoden 1963 samapalkkaisuuslakia muutettiin. Se kielsi sukupuoleen perustuvan palkkasyrjinnän miesten ja naisten välillä, jotka työskentelevät samassa laitoksessa ja tekevät samanlaista työtä.
• 1963 – Betty Friedan julkaisi teoksen The Feminine Mystique. Kirja kyseenalaisti uskomuksen, jonka mukaan naiset olivat tyytyväisiä avioliittoonsa ja äitiyteen.
• 1964 – Kongressi hyväksyi vuoden 1964 kansalaisoikeuslain, jonka presidentti Johnson allekirjoitti. Se kielsi sukupuoleen perustuvan syrjinnän työympäristössä.
• 1965 – Tasa-arvoisten työmahdollisuuksien komissaarit (Equal Employment Opportunity Commissioners, EEOC) nimitettiin valvomaan kansalaisoikeuslain täytäntöönpanoa.
• 1965 – Presidentti Johnsonin toimeenpanomääräyksellä 11246 määrättiin ”liittovaltion virastot ja liittovaltion urakoitsijat ryhtymään ’positiivisiin toimiin’ työsyrjinnän poistamiseksi”.
• 1966 – Koska EEOC ei kyennyt panemaan kansalaisoikeuslakia täytäntöön, 28 naista perusti Kansallisen naisjärjestön (NOW). BettyFriedan valittiin järjestön ensimmäiseksi kansalliseksi puheenjohtajaksi Washington D.C:ssä pidetyssä perustamiskonferenssissa.
• 1967 – Kansallinen naisjärjestö perustettiin virallisesti. Jäsenmäärä nousi 1035:een.
• 1968 – Sata naista protestoi Miss America -kauneusnäyttelyä vastaan, koska se edisti ”fyysistä viehättävyyttä ja viehättävyyttä naisen arvon ensisijaisena mittarina”. (Sawhney)
• 1971 – Alkuperäinen tasa-arvomuutos (alkuperäisessä muodossaan) läpäisi edustajainhuoneen.
• 1972 – Tasa-arvomuutos läpäisi senaatin ja lähetettiin osavaltioiden ratifioitavaksi. Tämä oli merkittävä voitto naistenoikeusliikkeille.
• 1973 – Tuomari Harry A. Blackmun kirjoitti päätöksen Rowe vs. Wade, jolla laillistettiin ensimmäisen kolmanneksen abortit.
• 1973 – NOW:n raiskausta käsittelevä työryhmä perustettiin määrittelemään raiskaus uudelleen naisiin kohdistuvaksi väkivaltarikokseksi ja raiskausta käsitteleviin lakeihin ja siihen, miten sitä käsiteltiin oikeudenkäynnissä.
• 1974 – Ensimmäinen aborttia vastustava ”March for Life” -mielenosoitus järjestettiin Washington D.C.:ssä.Marssin järjesti Nellie Gray.
• 1975 – Joanne Little vapautettiin Clarence Alligoodin murhasta.Tämä loi ennakkotapauksen raiskauksen uhrin oikeudesta itsepuolustukseen seksuaalisissa pahoinpitelytapauksissa.
• 1978 – Elokuussa yli 100 000 ihmistä marssi Washingtonissa. ERA:n ratifioinnin määräajan pidentämiseksi.
• 1979 – National Organization for Women -järjestön jäsenmäärä oli 100 000.

Takaisin alkuun.

Seuraavat www-sivut

• Nykyaikaisen naisten vapautusliikkeen historia: Hieno kokoelma vapautusliikettä koskevia artikkeleita.
• From Suffrage to Women’s Liberation: Feminism in Twentieth Century America by Jo Freeman.
• The Feminist Chronicles: NOW:n informatiivinen aikajana tapahtumista ja asiakirjoista.
• Documents from the Women’s Liberation Movement-Duke Special Collections: Suuri kokoelma asiakirjoja vapautusliikkeestä. Suurin osa näistä käsittelee radikaalin alkuperän aiheita.
• CEDAW: Treaty for the Rights of Women: Yksityiskohtaiset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksesta naisten syrjinnän poistamiseksi ja sen ratifiointiprosessista.
• National Organization for Women: Tarjoaa järjestön historian, tietoa avainhenkilöistä ja tietoja tämän päivän tapahtumista.
• Women’s Rights: A Journey Around the World:
• The 3rd WWWave: Tarjoaa informatiivisia artikkeleita feminismin toisesta ja kolmannesta aallosta.
• Suite101.com: Third Wave Feminism: Kolmannen aallon feminismi: Personal Empowerment Dominated the Feminist Philosophy: Tarjoaa kolmannen aallon piirteitä.
• Feminist Majority Foundation
• Feminist Theory Website at Virginia Techl
• The ERA
• Internet Women’s History Sourcebook
• The National Women’s History Project
• The Third Wave Foundation, joka on suunnattu nuoremmille naisille

Takaisin alkuun.

Suositeltavat kirjat

• Against Our Will: Men, Women and Rape: Susan Brownmiller (1975)
  Tämä kirja toi alun perin esiin naisiin kohdistuvat fyysiset rikokset.
• In Our Time: Memoir of a Revolution: Susan Brownmiller (1999)
  Tämä kirja on henkilökohtainen muistelmateos feminismin toisesta aallosta.
• The Second Sex: Simone de Beauvoir (1953)
  Tämä kirja loi sanan naisten vapautus ja oli suuri motivaattori liikkeelle.
• Amerikan naiset: Gail Collins (2003)
  Tässä kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti naisten roolien muuttumista vuosien varrella. Se alkaa kadonneista kolonioista ja kulkee läpi vapautusliikkeen.
• Feminist Fantasies: Phyllis Schlafly
  Tämä kirja onoppositionaalinen näkemys naisliikkeestä. Tämä poliittinen aktivisti oli jyrkästi eri mieltä feministisen liikkeen kanssa ja taisteliERA:ta vastaan.

Takaisin alkuun.

Seuraavat tapahtumat

• Simone de Beauvoir
• Betty Friedan

Takaisin alkuun.

Takaisin alkuun.