Pohjois-Atlantin liitto (NATO) on Pohjois-Atlantin valtamerta reunustavien 30 maan liitto. Liittoon kuuluvat Yhdysvallat, useimmat Euroopan unionin jäsenet, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada ja Turkki.
Yhdysvallat maksaa kolme neljäsosaa Naton budjetista. Vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan aikana Donald Trump sanoi, että muiden Naton jäsenten pitäisi käyttää enemmän rahaa armeijaansa. Vuoteen 2019 mennessä vain 10 maata saavuttaa tavoitellun 2 prosentin menojen osuuden bruttokansantuotteesta.
Presidentti Trump pyysi 11. heinäkuuta 2018 pidetyssä Naton huippukokouksessa, että Nato-maat nostaisivat puolustusmenonsa 4 prosenttiin bruttokansantuotteestaan (BKT). Esimerkkinä mainittakoon, että Yhdysvaltojen ennustettiin käyttävän 3,87 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen vuonna 2020.
Trump kritisoi myös Saksaa siitä, että se pyysi Yhdysvaltoja suojelemaan sitä Venäjältä samalla kun se toi maakaasua miljardien arvosta kyseiseltä toimittajalta. Hän syytti Natoa vanhentuneeksi. Hän väitti, että järjestö keskittyy terrorismin torjunnan sijaan Euroopan puolustamiseen Venäjää vastaan. Jäsenmaat olivat huolissaan siitä, että Trumpin kritiikki Natoa kohtaan ja Venäjän johtajan Vladimir Putinin ylistys merkitsivät sitä, etteivät ne voi enää luottaa Yhdysvaltoihin liittolaisena hyökkäyksen sattuessa.
Tarkoitus
Naton tehtävänä on suojella jäsentensä vapautta. Sen kohteisiin kuuluvat joukkotuhoaseet, terrorismi ja kyberhyökkäykset.
Nato hyväksyi 11. heinäkuuta 2018 pitämässään kokouksessa uusia toimia Venäjän hillitsemiseksi. Niihin kuuluu kaksi uutta sotilaskomentoa ja laajennetut toimet kybersodankäyntiä ja terrorismin torjuntaa vastaan. Se sisältää myös uuden suunnitelman Venäjän hyökkäyksen estämiseksi Puolaa ja Baltian maita vastaan. Trump hyväksyi nämä toimenpiteet.
Heinäkuussa 2016 Nato ilmoitti lähettävänsä jopa 4 000 sotilasta Baltian maihin ja Itä-Puolaan. Se lisäsi ilma- ja meripartioita vahvistaakseen itärintamaansa sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.
16. marraskuuta 2015 Nato reagoi Pariisin terrori-iskuihin. Se vaati yhtenäistä lähestymistapaa Euroopan unionin, Ranskan ja Naton jäsenten kanssa. Ranska ei vedonnut Naton 5 artiklaan. Se olisi muodollinen sodanjulistus Islamilainen valtio -ryhmälle. Ranska aloitti ilmaiskut mieluummin yksin. Artiklan 5 mukaan ”aseellinen hyökkäys yhtä vastaan… katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan”.
Ainut kerta, kun Nato vetosi 5 artiklaan, oli syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.
NATO vastasi Yhdysvaltain avunpyyntöihin Afganistanin sodassa. Se johti sitä elokuusta 2003 joulukuuhun 2014. Suurimmillaan se käytti 130 000 sotilasta. Vuonna 2015 se lopetti taistelutehtävänsä ja alkoi tukea Afganistanin joukkoja.
NATOn suojelu ei ulotu jäsenten sisällissotiin tai sisäisiin vallankaappauksiin. Turkin armeija ilmoitti 15. heinäkuuta 2016 kaapanneensa hallituksen vallan vallankaappauksella. Turkin presidentti Recep Erdogan ilmoitti kuitenkin varhain 16. heinäkuuta, että vallankaappaus oli epäonnistunut. Naton jäsenenä Turkki saisi liittolaisiltaan tukea hyökkäyksen sattuessa. Mutta vallankaappauksen sattuessa maa ei saa liittolaisten apua.
Naton toissijainen tarkoitus on suojella alueen vakautta.
Jos vakaus on uhattuna, Nato puolustaa muita kuin jäseniä. 28. elokuuta 2014 Nato ilmoitti, että sillä on valokuvia, jotka todistavat Venäjän hyökänneen Ukrainaan. Vaikka Ukraina ei ole jäsen, se oli vuosien varrella tehnyt yhteistyötä Naton kanssa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan uhkasi läheisiä Naton jäseniä. Ne pelkäsivät, että muut entisen Neuvostoliiton satelliittimaat olisivat seuraavaksi vuorossa.
Syyskuussa 2014 pidetyssä Naton huippukokouksessa keskityttiin siksi Venäjän hyökkäykseen. Presidentti Putin lupasi luoda Ukrainan itäisestä alueesta ”uuden Venäjän”. Presidentti Obama lupasi puolustaa Latvian, Liettuan ja Viron kaltaisia maita.
NATO itse myöntää, että ”rauhanturvaamisesta on tullut vähintään yhtä vaikeaa kuin rauhantuotannosta”. Tämän seurauksena Nato vahvistaa liittoutumia kaikkialla maailmassa. Globalisaation aikakaudella transatlanttisesta rauhasta on tullut maailmanlaajuinen ponnistus. Se ulottuu pelkkää sotilaallista voimaa laajemmalle.
Jäsenmaat
Natoon kuuluu 30 jäsentä: Albania, Belgia, Bulgaria, Kanada, Kroatia, Tšekki, Tanska, Viro, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Islanti, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Montenegro, Alankomaat, Alankomaat, Pohjois-Makedonia, Norja, Puola, Portugali, Romania, Slovakia, Slovenia, Espanja, Tanska, Viro, Tšekki, Turkki, Iso-Britannia, Turkki, Unkari, Yhdistynyt Kuningaskunta, Viro, ja Yhdysvallat.
Kukin Naton jäsenmaa nimittää Naton yhteyteen lähettilään. Ne toimittavat virkamiehiä Naton komiteoihin ja lähettävät asianmukaiset virkamiehet keskustelemaan Naton asioista. Näihin nimettyihin edustajiin voi kuulua maan presidentti, pääministeri, ulkoministeri tai puolustusministeriön päällikkö.
1. joulukuuta 2015 Nato ilmoitti ensimmäisestä laajentumisestaan sitten vuoden 2009 tarjoamalla jäsenyyttä Montenegrolle. Venäjä vastasi kutsumalla siirtoa strategiseksi uhaksi kansalliselle turvallisuudelleen. Se on huolissaan siitä, että sen rajalla olevat Balkanin maat ovat liittyneet Natoon.
Liittoutumat
NATO osallistuu kolmeen liittoutumaan, jotka laajentavat sen vaikutusvaltaa 30 jäsenmaan ulkopuolelle. Ensimmäinen on euroatlanttinen kumppanuusneuvosto, joka auttaa kumppaneita liittymään Naton jäseniksi. Siihen kuuluu 20 Natoon kuulumatonta maata, jotka tukevat Naton tarkoitusta. Se aloitti toimintansa vuonna 1991.
Välimeren vuoropuhelu pyrkii vakauttamaan Lähi-itää. Sen Natoon kuulumattomia jäseniä ovat Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Jordania, Mauritania, Marokko ja Tunisia. Se aloitti toimintansa vuonna 1994.
Istanbulin yhteistyöaloite toimii rauhan puolesta koko laajemmalla Lähi-idän alueella. Siihen kuuluu neljä Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsentä. Ne ovat Bahrain, Kuwait, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Se alkoi vuonna 2004.
NATO tekee yhteistyötä myös kahdeksan muun maan kanssa yhteisissä turvallisuuskysymyksissä. Niitä on viisi Aasian maata, jotka ovat Australia, Japani, Korean tasavalta, Mongolia ja Uusi-Seelanti. Etelä-Amerikassa on yksi (Kolumbia) ja Lähi-idässä on kolme yhteistyömaata: Afganistan, Irak ja Pakistan.
Historia
Naton perustajajäsenet allekirjoittivat Pohjois-Atlantin sopimuksen 4. huhtikuuta 1949. Se toimi yhdessä Yhdistyneiden kansakuntien, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Järjestöt luotiin vuoden 1944 Bretton Woodsin konferenssissa.
NATOn ensisijainen tarkoitus oli puolustaa jäsenmaita kommunistimaiden uhkilta. Yhdysvallat halusi myös säilyttää läsnäolon Euroopassa. Se pyrki estämään aggressiivisen nationalismin uudelleen nousun ja edistämään poliittista unionia. Tällä tavoin Nato mahdollisti Euroopan unionin perustamisen. Yhdysvaltain sotilaallinen suojelu antoi Euroopan valtioille turvaa, jota ne tarvitsivat jälleenrakentamiseen toisen maailmansodan tuhojen jälkeen.
Kylmän sodan aikana Naton tehtävä laajeni ydinsodan estämiseksi.
Länsi-Saksan liityttyä Natoon kommunistiset maat muodostivat Varsovan liiton. Siihen kuuluivat Neuvostoliitto, Bulgaria, Unkari, Romania, Puola, Tšekkoslovakia ja Itä-Saksa. Vastauksena Nato otti käyttöön ”massiivisen vastaiskun” politiikan. Se lupasi käyttää ydinaseita, jos liitto hyökkäisi. Naton pelotepolitiikka antoi Euroopalle mahdollisuuden keskittyä taloudelliseen kehitykseen. Sen ei tarvinnut rakentaa suuria tavanomaisia armeijoita.
Neuvostoliitto jatkoi sotilaallisen läsnäolonsa rakentamista. Kylmän sodan loppuun mennessä se käytti kolme kertaa enemmän rahaa kuin Yhdysvallat, mutta sen taloudellinen voima oli vain kolmasosa siitä. Kun Berliinin muuri kaatui vuonna 1989, se johtui sekä taloudellisista että ideologisista syistä.
Neuvostoliiton hajottua 1980-luvun lopulla Naton suhteet Venäjään sulivat. Vuonna 1997 ne allekirjoittivat Naton ja Venäjän perustamisasiakirjan kahdenvälisen yhteistyön rakentamiseksi. Vuonna 2002 ne perustivat Nato-Venäjä-neuvoston kumppanuudeksi yhteisissä turvallisuuskysymyksissä.
Neuvostoliiton hajoaminen johti levottomuuksiin sen entisissä satelliittivaltioissa. Nato tuli mukaan, kun Jugoslavian sisällissota muuttui kansanmurhaksi. Naton alun perin antama tuki Yhdistyneiden Kansakuntien merisaartolle johti lentokieltoalueen täytäntöönpanoon. Rikkomukset johtivat sitten muutamiin ilmaiskuihin syyskuuhun 1999 asti. Silloin Nato toteutti yhdeksänpäiväisen ilmaiskun, joka lopetti sodan. Saman vuoden joulukuuhun mennessä Nato lähetti 60 000 sotilaan rauhanturvajoukot. Se päättyi vuonna 2004, kun Nato siirsi tämän tehtävän Euroopan unionille.
Lopputulos
Demokraattisen vapauden suojeleminen sen 30 jäsenmaassa on edelleen Naton keskeinen tavoite. Poliittisena ja sotilaallisena liittoumana liittouman arvo maailmanlaajuiselle turvallisuudelle on edelleen ensiarvoisen tärkeä.
Naton pitkäikäisyys sen perustamisesta vuonna 1949 lähtien johtuu sen jäsenten yhteisistä arvoista, jotka puolustavat demokratiaa, vapautta ja vapaata markkinataloutta. Nato on pysynyt Amerikan tärkeimpänä liittoumana.