Nomadismi, sellaisten kansojen elämäntapa, jotka eivät asu jatkuvasti samassa paikassa vaan muuttavat syklisesti tai ajoittain. Se eroaa muuttoliikkeestä, joka on epäsyklinen ja johon liittyy täydellinen elinympäristön muutos. Nomadismi ei tarkoita rajoittamatonta ja suuntautumatonta vaeltelua, vaan se perustuu väliaikaisiin keskuksiin, joiden pysyvyys riippuu ravinnon saatavuudesta ja sen hyödyntämistekniikasta. Termi nomadi käsittää kolme yleistä tyyppiä: nomadiset metsästäjät ja keräilijät, paimentolaisnomadit ja puuhamies- tai kauppiasnomadit.
© Clouston/.com
Vaikka metsästys ja keräily yleensä pakottaa kansan jonkinasteiseen nomadismiin, se voi vaihdella päivittäisestä liikkeestä, kuten joillakin Kalaharin San-heimon jäsenillä on ollut tapana, kuukausittaisiin, neljännesvuosittaisiin tai puolivuosittaisiin elinympäristön muutoksiin. Alueilla, joilla resursseja on runsaasti tai joilla on varastointimahdollisuuksia, populaatiot voivat olla enemmän tai vähemmän vakaita. Nomadiset metsästäjät ja keräilijät ovat yleensä järjestäytyneet pieniksi, erillisiksi ryhmiksi, jotka liikkuvat rajatulla alueella, jossa he tuntevat vesilähteet, kasvien sijainnin ja riistan tavat.
Kotieläimistä riippuvaiset paimentolaisnomadit vaeltavat vakiintuneella alueella löytääkseen eläimilleen laidunmaata. Useimmilla ryhmillä on polttopisteitä, joita ne pitävät hallussaan huomattavan osan vuodesta. Paimentolaiset voivat olla täysin riippuvaisia karjoistaan, tai he voivat myös metsästää tai kerätä, harjoittaa jonkin verran maanviljelyä tai käydä viljaa ja muita tavaroita koskevaa kauppaa maatalousväestön kanssa. Jotkut seminomadiset ryhmät Lounais-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa viljelevät viljelykasveja kausittaisten muuttojen välillä. Paimentolaisnomadismin mallit ovat moninaisia ja riippuvat usein karjatyypistä, pinnanmuodostuksesta ja ilmastosta. Ks. myös siirtolaiduntaminen.
Jotkut nomadiryhmät liittyvät suurempaan yhteiskuntaan, mutta säilyttävät liikkuvan elämäntapansa. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa nikkarointi- tai kauppiasnomadit, jotka voivat myös valmistaa ja myydä yksinkertaisia tuotteita, metsästää tai palkata työntekijöitä. Erilaiset ryhmät, joita kutsutaan löyhästi mustalaisiksi, ovat tunnetuin esimerkki tämäntyyppisestä nomadismista.
Muut nomadiset kansat harjoittavat rajoitettua maanviljelyä ja muuttavat ajoittain paikasta toiseen löytääkseen uusia alueita, joilla kasvattaa satonsa. He yhdistävät usein maanviljelyn metsästykseen ja keräilyyn. Antropologit saattavat kutsua tällaisia ryhmiä puutarhaviljelykansoiksi erottaakseen ne vakiintuneista maatalouskansoista.
Nomadismi väheni 1900-luvulla taloudellisista ja poliittisista syistä, kuten systemaattisen maanviljelyn yleistymisestä, teollisuuden kasvusta ja hallitusten politiikasta, joka pitää nomadismia yhteensopimattomana modernin elämän kanssa.