Minulla on kaksivuotias ja kuusivuotias. Sain hiljattain sähköpostin, joka kiertää koskien piiskaamista. Siinä sanotaan selvästi, että EI piiskaaminen ole haitallista lapsille ja että tohtori Spockilla (joka kannatti piiskaamista vastaan) oli poika, joka teki itsemurhan. Ymmärrän, että tämä tapaus ei ole syy ja seuraus, mutta sähköpostiviestin viittaus Raamatun opetuksiin pakottaa minut siihen. Itse asiassa siinä mainitaan selkäsaunan puuttuminen syynä siihen, että lapsista kasvaa aikuisia, jotka eivät kunnioita ympäristöä, ikätovereitaan, neuvonantajiaan ja kirkkoaan.
Olen piiskannut kuusivuotiasta lastani sen jälkeen, kun olin selkeästi kertonut sekä säännöt että sen, että häntä piiskattaisiin, koska hänen on noudatettava sääntöjä. (Kyllä, on paljon sääntöjä, joihin hän saa vaikuttaa, mutta jotkut säännöt ovat vain äidin ja isän sääntöjä). Näiden sääntöjen epäkunnioittaminen ja/tai noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että kerromme säännön uudelleen ja annamme piiskaa.
Viimeiseksi, minua ja kahta veljeäni piiskattiin lapsena, mutta hyvin erilaisella tavalla kuin mitä mieheni ja minä käytämme nykyään. Isä antoi meille lapsena piiskaa siitä, että puhuimme toisillemme, kun meidän piti mennä nukkumaan, ja muista pienistä rikkomuksista, jotka nyt tuntuvat melko mielivaltaisilta. Muistamme myös ”uhkauksen”, jonka mukaan meidät laitettaisiin hänen polvelleen, jos emme tottelisi tai riitelisimme keskenämme. (Isä piiskasi meitä ”kuuntelematta jättämisestä” ja siitä, ettemme toimineet yhteistyössä aikuisten ohjeiden kanssa.) Jälkeenpäin ajateltuna nämä piiskaukset EIVÄT johtaneet nopeasti ”ongelmakäyttäytymisen” lopettamiseen.
Käyttämällä tekniikkaamme – mieheni ja minä molemmat näemme, että poikamme korjaa käyttäytymistään keskustelusta, jota seuraa välitön piiskaus. Tätä seuraa sitten poikamme paras mahdollinen anteeksipyyntö ei-toivotusta käytöksestä.
Näkyykö lähestymistavassamme mitään haittaa? Emme piiskaa pienistä rikkeistä vaan äidin ja isän säännöistä, jotka on tehtävä.
Kiitos. (p.s. emme piiskaa kaksivuotiasta lastamme, koska olemme yhtä mieltä siitä, että hän ei osaa suhteuttaa käyttäytymistään korjaavaan piiskaamiseen) — Jamie
Jamie-
Kiitos ensinnäkin kysymästä. Kuulen kuinka paljon haluat tehdä oikein lapsillesi. Kuulen myös, että et piiskaa lastasi siksi, että olet vihainen ja hallitsematon, vaan siksi, että haluat hänen kasvavan hyväksi ihmiseksi. Ymmärryksesi siitä, että piiskaaminen vahingoittaisi kaksivuotiasta lastasi, on kiitettävää. Lopuksi kuulen, että kyseenalaistat tavan, jolla vanhempasi piiskasivat sinua lapsena.
Suorasanainen vastaukseni on, että piiskatessasi lastasi otat riskin, että vahingoitat hänen psyykeään ja suhdettasi häneen. Tutkimus tästä on hyvin selkeä, riippumatta jostain netissä kiertävästä sähköpostista. On hyvin todistettu, että muut kurinpitomenetelmät ovat tehokkaampia, ja että piiskaamiseen liittyy enemmän huonoa käytöstä (piiskaamisen jälkeen) kuin piiskaamatta jättämiseen.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että on välttämätöntä kohdella jotakuta epäkunnioittavasti – lyödä häntä – opettaa häntä kohtelemaan sinua kunnioittavasti?
Oletko sitä mieltä, että tekniikkasi toimii vielä silloin, kun hän on neljätoistavuotias ja isompi kuin sinä, vai joudutko siinä vaiheessa eskaloitumaan?
Lasten kurinpitoon kuuluu myös se, että heitä opetetaan hallitsemaan vihaisia impulssejaan. Piiskaaminen sabotoi sitä mallintamalla väkivaltaa.
Kysyit, näenkö mitään haittaa lähestymistavassasi. Minä näen. Tässä on joitakin artikkeleita, jotka selittävät selkäsaunan antamista koskevia tutkimustuloksia ja miksi pidän sitä pakottavana, sekä vaihtoehtoja, jotka ovat tehokkaampia suurten lasten kasvattamisessa:
Pitäisikö minun selkäsaunata lastani?
Miksi Positiivinen kurinpito?
Vähemmistö vanhemmista on turhautuneita kurinpidon suhteen. Jos he eivät voi lyödä ortreaten, heidän on saatava yhteistyö aikaan jollakin muulla tavalla. Kaikki voimakeinot perustuvat väkivallan uhkaan (mitä teet, jos lapsesi ei hyväksy aikalisää?). Vanhemmat tuntevat siis, että heiltä on viety työkalut, eivätkä he tiedä, miten hallita ja kontrolloida lapsiaan.Monet vanhemmat luonnollisesti paheksuvat tätä ja lyövät mieluummin.
Ongelmana on, että piiskaaminen toimii pelon ja kivun kautta, ja sillä on hintansa – se opettaa lapselle, että lyöminen on ok tietyissä tilanteissa, että ihmiset, jotka rakastavat sinua, aiheuttavat sinulle kipua, ja että vanhempiesi ei aina voi luottaa ymmärtävän ja auttavan sinua. Piiskaaminen ja jopa lyöminen jättää lapselle syyllisyyden, tuskan ja pelon jäännöksen niiden tunteiden lisäksi, jotka aiheuttivat epäsopivan käytöksen, joten jätämme lapsemme selvittelemään kaikkia näitä monimutkaisia tunteita – ja tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi. Tiedämme, että lapset, jotka tuntevat olonsa huonoksi, ”käyttäytyvät” todennäköisemmin huonosti. Se tunne, joka sai heidät toimimaan sopimattomasti, tukahdutetaan, ja se tulee esiin myöhemmin, esimerkiksi kun äiti lähtee huoneesta ja pikkulapsi lyö vauvaa. Me kaikki tiedämme, että henkilö, jota potkitaan, etsii jonkun pienemmän potkittavaksi.
Lasten tunneälykkyyden opettaminen ymmärtämällä heidän tunteitaan, mutta rajoittamalla heidän tekojaan, antaa lapsille työkaluja, joita he voivat käyttää hallitsemaan paremmin tunteitaan, mikä johtaa parempaan käyttäytymiseen. Empaattinen vanhemmuus auttaa lapsia oppimaan hallitsemaan mitä tahansa häiritsevää tunnetta, joka aiheutti heidät toimimaan sopimattomasti, kuten esimerkiksi silloin, kun pikkulapsi oppii, että hänen vihansa vauvalle on ymmärrettävää, mutta hän voi ilmaista tuon tunteensa äidille sen sijaan, että lyö vauvaa. tiedämme, että lapset, jotka tuntevat olonsa hyväksi, ”toimivat todennäköisemmin hyvin”.
Lapset tarvitsevat ehdottomasti rajoja, mutta piiskaaminen vain vaikeuttaa heidän käyttäytymistään. Tiedän, että on helpompaa kasvattaa lapset niin kuin meidät on kasvatettu kuin tulla itse rakastavammaksi ja myötätuntoisemmaksi. Mutta eikö se ole se työ, jota olemme täällä tekemässä?
En voi uskoa, että Jeesus olisi piiskannut lasta.
Tohtori Laura
PS. Mainitsemasi sähköposti on väärää tietoa useammalla kuin yhdellä tavalla. Tohtori Benjamin Spockin poika ei tehnyt itsemurhaa. Tohtori Spockilla oli kaksi lasta: Michael ja John, ja molemmat heistä ovat yhä elossa. Yksi lapsenlapsista, jota tohtori Spock ei kasvattanut, sairasti skitsofreniaa ja teki itsemurhan.
Omat lapseni, joita ei ole koskaan piiskattu tai edes rangaistu, ovat muuten ihastuttavia, kunnioittavia ja vastuuntuntoisia teinejä. Tekisivät mitä tahansa miellyttääkseen isäänsä ja minua. Se ei ehkä ole syy ja seuraus, mutta minua kauhistuttaa ajatella, kuinka paljon vähemmän tällaisiksi heistä olisi tullut, jos olisin väärinkäyttänyt heidän luottamustaan piiskaamalla heitä.
Rakas tohtori Laura,
Tässä on Uusi elävä käännös Sananlaskujen 13:24:
”Jos kieltäydyt kurittamasta lapsiasi, se todistaa, ettet rakasta heitä; jos rakastat lapsiasi, kuritat heitä nopeasti.”
Sanan ”sauva” olisi ehkä voitu tulkita tarkoittavan fyysistä lyömistä – minusta näyttää siltä, että tämä on taas yksi niistä monista tapauksista, joissa hepreankielisellä sanalla oli erilaisia merkityksiä eikä ehkä edes hyvää käännöstä, emmekä yksinkertaisesti *ei tiedä*, kumpi oli oikea – mutta lapsipsykologia oli reilun 4500 vuoden päässä, ja lyöminen oli tuon yhteiskunnan kurinpidon nykykäytäntö. Heille lyöminen oli luultavasti kurinpitoa. Me tiedämme paremmin. Nämä ihmiset kivittivät yhä aviorikollisia naisia julkisesti, ja rangaistus sapatin rikkomisesta oli kuolema, IIRC. Ihmiset kehittyvät ja yhteiskunta kehittyy, ja tapa, jolla juutalaiset (ja sitten kristityt) ymmärsivät pyhät kirjoituksensa, on myös kehittynyt. Uskon, että näin on tarkoituskin olla.
En usko, että kukaan kiistää sitä, että oikein toteutettu *kuri* on pakollinen edellytys onnellisen, hyvin sopeutuneen ihmisen kasvattamiselle ja että vanhemmat, jotka eivät kurita lapsiaan, eivät tee heille tai yhteiskunnalle mitään palvelusta eivätkä tee sitä rakkaudesta vaan pikemminkin siitä, etteivät välitä tarpeeksi nähdä vaivaa. On paljon helpompaa olla välittämättä pikku hirviöstä, joka riehuu kaupassa, kuin jahdata häntä, ottaa hänet fyysisesti kiinni ja selittää hänelle säännöt ja poistaa hänet sitten tilanteesta, jos hän ei suostu käyttäytymään… joka kerta… vaikka teillä on vielä ostoksia ja asioita hoidettavana….Vanhemmat, jotka vain istuvat ja höpöttävät kavereilleen, kun heidän lapsensa juoksentelevat sekaisin, vaikuttavat meistä laiskoilta ja välinpitämättömiltä ja tietämättömiltä siitä, mikä meille muille on selvää, että heidän lapsensa on epämiellyttävä, kuriton pikku kauhu….ja on kaikenlaisia tapoja puuttua tilanteeseen lyömättä lasta.
En ota Raamattua kirjaimellisesti, uskon, että jokin voi sisältää totuuden ilman kirjaimellisuutta, joten minulla ei ole mitään ongelmaa nähdä tämän sananlaskun tarkoitus ja viesti kurinpitoa koskevana. ~ Tai pitäisi sanoa, että jotkut meistä ovat kehittyneet paljon pidemmälle. Sitten on hulluja. Le sigh.
SnapDragonfly
Hyvä Jamie ja SnapDragonfly,
Kun kerran puhumme raamatusta, haluan mainita erään ihanan sivuston kristityille vanhemmille. Arms of Love Family Fellowship, osoitteessa:
http://aolff.com/
On myös loistava keskustelupalsta äideille eräällä toisella sivustolla, Gentle Christian Mothers:
http://www.gentlechristianmothers.com/aboutgcm/
BTW,Olin hiljattain (valtakunnallisesti) Morning Show’ssa Miken & Juliet’n kanssa (valtakunnallisessa) puhumassa siitä, kannattaako piiskata vai ei. Tsekkaa se.