Mikä on partituuri?
Sanaa ’partituuri’ käytetään musiikissa monin eri tavoin. Laajimmassa merkityksessä sillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa nuotteja – näitä termejä käytetään joskus vaihdellen. Suppeammassa merkityksessä sillä voidaan tarkoittaa ”koko partituuria” eli yhtä ainoaa musiikkidokumenttia, joka sisältää kaikki orkesteriesityksen eri osat. Partituuria käytetään yleensä muodollisemmasta, koordinoidusta teoksesta, kuten klassisesta sonaatista tai big band -jazz-kappaleesta. Jos työskentelet epävirallisemmalla tyylillä, kuten bluesilla tai rock’n’rollilla, et todennäköisesti näe musiikkia kirjoitettuna partituuriin.
’Partituuri’ kuvaa myös elokuvan ääniraitaa – taustamusiikkia, joka soi kaiken toiminnan alla. Kun elokuva on editoitu, säveltäjät ”partituroivat” sen säveltämällä musiikkia, joka täydentää elokuvan juonta ja tapahtumia ruudulla sekä korostaa rytmejä ja antaa ylimääräisen kerroksen tunneilmaisua. Nämä elokuvapartituurit ovat enimmäkseen orkesterisävellyksiä, joten ne voidaan säveltää kokopartituuriksi.
Tässä artikkelissa keskitymme kokopartituuriin. Näitä asiakirjoja käyttävät pääasiassa kapellimestarit ja orkesterinjohtajat, koska heidän on pystyttävä tarkastelemaan kaikkia eri osia samanaikaisesti. On myös olemassa yksittäisiä partituureja, joita voit ostaa kullekin soittimelle – laulupartituurit laulajille, sellopartituurit sellistiä varten ja niin edelleen. Ne noudattavat suurimmaksi osaksi samoja sääntöjä kuin kokopartituurit, mutta niissä näytetään vain yksittäisen instrumentin tiedot sen sijaan, että ne kattaisivat koko orkesterin. Joiltakin musiikkikustantajilta on saatavana myös ”pienoispartitureita”, joissa nuotit painetaan pieniin, kannettaviin vihkosiin (näissä on yleensä vain yhden osan partituuri – muuten ne täytyisi painaa aivan liian pieninä!)
Keskitymme myös siihen, miten partituuria käytetään länsimaisessa musiikissa. Mutta länsimainen kulttuuri ei tietenkään ole ainoa, joka on kehittänyt järjestelmän musiikin kirjoittamista varten. Intialaisilla, kiinalaisilla ja monilla muilla sivilisaatioilla on omat järjestelmänsä – emme vain yleensä käytä sanaa ”partituuri” kuvaamaan niitä.
Partituurin osat
Katsellessasi kokonaista partituuria huomaat ensimmäiseksi, että sivu on jaettu eri osiin eri instrumentteja varten. Tämä auttaa sinua kuvittelemaan, mitä koko orkesterissa tapahtuu sen sijaan, että nollaisit vain yhden soittimen.
Tässä esimerkissä partituuri on laadittu 14 soitinryhmälle, ja siinä näkyvät kaikki niiden eri osat:
Huomaa, kuinka jotkin rivit ovat hyvin vilkkaita, kun taas toisissa ei ole melkeinpä lainkaan nuotteja. Esimerkiksi kontrabassolla (alin rivi) on koko ajan nuotteja soitettavana. Mutta timpani (6. rivi alhaalta) on lähes äänetön parin ensimmäisen tahdin jälkeen. Jos osaat lukea nuotteja, voit katsoa tätä yksittäistä sivua ja alkaa kuvitella, miten kaikki eri osat kietoutuvat toisiinsa ja luovat mielessäsi harmonioita ja kontrapunktteja. Useimmat meistä eivät tietenkään ole niin taitavia nuotinlukutaitoisia.
Miten lukea partituuria
Viisimmäkseen et lue koko nuotin partituuria. Säveltäjä varmasti tekee sen, tai ehkä kapellimestari. Mutta yksittäiselle muusikolle tärkeintä on oma osuus. Jos soitat alttoviulua, saatat haluta tutustua viulun osaan, jotta tiedät, miten heidän roolinsa esityksessä risteää oman roolisi kanssa. Mutta yleensä ei ole tarpeen lukea läpi koko partituuria – voit vain kuunnella orkesteria, kun harjoittelet sen kanssa.
Kun olet tunnistanut instrumenttisi sivulta, partituurin lukeminen on aivan samanlaista kuin minkä tahansa muun nuotin lukeminen. Löydät lisätietoja tästä prosessista nuotteja käsittelevästä artikkelista, mutta nyt käsittelemme vain perusasioita.
Katsottuasi otsikkoa ja tekijää katseesi pitäisi seuraavaksi siirtyä nuottiviivoihin. Kuten aiemmin näimme, kokonaisessa partituurissa on useita rinnakkaisia nuottiviivoja, joista kukin vastaa yhtä instrumenttia. Joskus instrumentti vaatii kuitenkin kaksi nuottiviivaa. Tämä pätee usein pianomusiikkia kirjoitettaessa, sillä pianot voivat soittaa niin monenlaisia äänenkorkeuksia, että niiden soittaminen vaatii kahden käden itsenäistä työskentelyä. Näille soittimille on siis olemassa suuri nuottiviiva tai kaksi nuottiviivaa, jotka on sidottu toisiinsa kiinnikkeellä.
Kun tiedät, mikä soitin kuuluu mihinkin nuottiviivaan, sinun on tiedettävä, mitä nuottiviiva edustaa. Nuottikirja antaa sinulle tämän tiedon. Eri nuottiviivat antavat eri merkityksiä nuottiviivoille ja -välille, joten et voi lukea mitään nuottiviivasta, ennen kuin tiedät, mikä nuottiviiva on. Näppäinlyönnin rinnalla on avainmerkki, joka antaa pieniä muutoksia viivojen ja välilyöntien merkitykseen. Tässä esimerkissä on ”flat”-symbolit (♭) E:n välilyönnissä ja D:n viivalla. Kaikki E:t muuttuvat siis E:ksi♭ ja kaikki D:t D:ksi♭ tässä nuottiviivastossa.
Sinulla on nyt siis kaikki tiedot, joita tarvitset, jotta voit lukea nuottiviivan viivoja ja välilyöntejä. Mutta entäpä varsinainen nuotti? Ennen kuin voit lukea sitä, sinun on ymmärrettävä rytmin perusrakenne, ja sitä varten tarvitset tahtilajin. Tahdinumero kertoo, kuinka monta iskua kussakin tahdissa on ja mitä rytmillistä arvoa kukin nuotti tai tauko edustaa. Tässä tapauksessa symboli c edustaa ”yhteistä tahtiaikaa” eli 4/4:ää. Se tarkoittaa neljää iskua tahdissa, ja neljäsosanuotti lasketaan yhdeksi iskuksi. Partituurissa on myös ohjeita musiikin dynamiikasta eli äänenvoimakkuudesta. Tässä esimerkissä käsketään aloittamaan hyvin hiljaa (pianissimo) ja muuttumaan vähitellen kovemmaksi (crescendo).
OK! Siinä oli paljon tietoa ennen kuin pääsimme edes itse musiikkiin. Mutta nyt olemme valmiita tarkastelemaan viivoja ja välilyöntejä ja selvittämään, mitä ne tarkoittavat. Muista, että kunkin viivan tai välilyönnin merkitys määräytyy nuotinluvun mukaan, ja nuotinlukuja on kaksi: diskantti (
) ja bassokieli (
). Seuraavassa on kunkin viivan ja välilyönnin merkitys eri clefsissä:
Nyt kun tiedät, mikä sävelkorkeus kuuluu mihinkin, voit tarkastella eri rytmiarvoja. Kun sinulla on sekä sävelkorkeus että rytmi, sinulla on kaikki mitä tarvitset kappaleen soittamiseen!
Kokonainen nuotti/tauko: pidä neljä iskua (”koko” tahti, jos siinä on 4 iskua)
Puolikas nuotti/tauko: pidä kaksi iskua (”puolet” tahdista, jos siinä on 4 iskua)
Neljännesnuotti/tauko: pidä yksi isku (”neljäsosa” tahdista)
Kahdeksasnuotti/tauko: pidä puolikkaan lyönnin ajan.