Pentecost, jota kutsutaan myös nimellä Whitsunday (helluntai kreikan sanasta pentecostē, ”50. päivä”), kristillisen kirkon pääjuhla, jota vietetään sunnuntaina, joka osuu pääsiäisen 50. päivään. Sillä muistetaan Pyhän Hengen laskeutumista apostolien ja muiden opetuslasten päälle Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemisen, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen (Apostolien teot, 2. luku), ja se merkitsee kristillisen kirkon lähetystyön alkua maailmassa.
Gianni Dagli Orti-REX/.com
Juutalaisten helluntaijuhla (Shavuot) oli ensisijaisesti kiitosjuhla vehnänsadon ensimmäisistä sadonkorjuueristä, mutta myöhemmin siihen liitettiin myös muistaminen laista, jonka Jumala antoi Moosekselle Siinain vuorella. Se, että kirkko muutti juutalaisen juhlan kristilliseksi juhlaksi, liittyi siis uskomukseen, jonka mukaan Pyhän Hengen lahja Jeesuksen seuraajille oli uuden dispenssin esikoislahja, joka täytti vanhan lain dispenssin ja tuli sen seuraajaksi.
Milloin juhlaa vietettiin ensimmäisen kerran kristillisessä kirkossa, ei tiedetä, mutta se mainitaan eräässä itäisen kirkon teoksessa, Epistola Apostolorumissa, 2. vuosisadalla. Kolmannella vuosisadalla sen mainitsivat Aleksandrian teologi ja katekeettisen koulun johtaja Origenes sekä Karthagon kristitty pappi ja kirjailija Tertullianus.
Varhaiskirkossa kristityt viittasivat usein koko pääsiäisestä alkavaan 50 päivän ajanjaksoon helluntaina. Kaste toimitettiin sekä pääsiäiskauden alussa (pääsiäisenä) että lopussa (helluntaina). Lopulta helluntaista tuli Pohjois-Euroopassa pääsiäistä suositumpi kastepäivä, ja Englannissa juhlapäivää kutsuttiin yleisesti valkoiseksi sunnuntaiksi (Whitsunday) vastakastettujen käyttämien erityisten valkoisten vaatteiden vuoksi. Edward VI:n ensimmäisessä rukouskirjassa (1549) juhlaa kutsuttiin virallisesti Whitsundayksi, ja tämä nimi on jatkunut anglikaanisissa kirkoissa. Katolisissa ja muissa länsimaisissa kirkoissa papit pukeutuvat helluntaina usein punaisiin pukineisiin symboloidakseen opetuslapsille Pyhästä Hengestä laskeutuneita ”tulenpalavia kieliä”; joissakin perinteissä myös seurakunnan jäsenet pukeutuvat punaiseen, ja alttarille puetaan yleisesti punainen etuliina.