Protoneja, deuteroneja ja heliumioneja eri energioilla 42 MeV:iin asti käytettiin fission aikaansaamiseksi ohuissa kohteissa, jotka sisälsivät Th232:ää, U235:tä, U238:a ja NP237:ää. α-hiukkasten emissio fission aikana havaittiin kiinteän olomuodon ilmaisimilla, jotka oli kytketty yhteensattuma-ohjattuun pulssin korkeuden analyysi-ilmaisimeen. Ennen fissiota emittoituneet α-hiukkaset erotettiin fissiota seuranneista α-hiukkasista α-hiukkasten ja fissiofragmenttien välisen tiukan kulmakorrelaation perusteella, joka vallitsee jälkimmäisessä tapauksessa. Todettiin, että fission aikana tapahtuvan α-emissioiden todennäköisyys ei ole riippuvainen heräteenergiasta noin 5-38 MeV:n energiavälillä useilla raskailla ytimillä toriumista plutoniumiin. On saatu viitteitä siitä, että α-hiukkasten emissio on murto-osan todennäköisempää spontaanissa fissiossa kuin samojen ydinten fissiossa, joka on herätetty energioihin ≥ 5 MeV. α-hiukkasten emissio At213:n (Bi209+42 MeV α) fissiossa havaittiin, ja α:n mukana tapahtuvan fission todennäköisyys on noin 13 prosenttia tyypillisen torium- tai uraaninuklidin todennäköisyydestä. Kulmamomentin mahdollista vaikutusta α-emissioiden todennäköisyyteen fissiossa etsittiin muodostamalla Pu239 kahdella eri tavalla, jolloin heräte-energia oli sama mutta kulmamomentti erilainen. Merkittävää vaikutusta ei havaittu. Korrelaatio α-hiukkasten energian ja niiden kulmajakauman terävyyden välillä suhteessa fissiofragmentteihin, joka oli havaittu pienemmillä energioilla, havaittiin tässä yhteydessä myös suuremmilla heräte-energioilla. Kokeessa, jolla pyrittiin selvittämään, onko α-hiukkasen emissiotodennäköisyyden ja kahden raskaan fissiofragmentin massasuhteen välillä korrelaatiota, saatiin viitteitä siitä, että lähes symmetrisillä fragmenteilla on hieman pienempi todennäköisyys emittoida α-hiukkanen kuin epäsymmetrisillä raskailla fragmenteilla, vaikkakaan vaikutus ei ole kovin voimakas.
- Vastaanotettu 19.6.1967
DOI:https://doi.org/10.1103/PhysRev.163.1315