DISCUSSION
Tässä tutkimuksessa arvioitiin neljän venytysasennon vaikutusta lonkan lyhyiden ulkokiertäjien pituuden muutokseen. Vaikka kaikki venytysasennot johtivat lyhyiden ulkokiertäjien pituuden muutokseen, suurimmat pituuden muutokset SP:ssä, IP:ssä ja SG:ssä tapahtuivat 30°:n adduktiossa lonkan ja polven 90°:n fleksiosta. OI:n ja IG:n pituusmuutos oli suurin 45°:n sisärotaatiossa neutraalista fleksiosta/ ekstensiosta. Kun lonkan lyhyiden ulkokiertäjien pidentämiseksi valittiin venytys, kolme venytysasentoa, jotka aiheuttivat suurimman pituusmuutoksen, olivat seuraavat: 1) 30° adduktio lonkan ja polven 90°:n fleksiosta, 2) 45°:n sisäkierto neutraalista fleksiosta/ ekstensiosta ja 3) 45°:n ulkokierto lonkan ja polven 90°:n fleksiossa. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa arvioitiin neljän yleisesti suoritetun venytystekniikan vaikutuksia lonkan lyhyiden ulkokiertäjien pituuden muutoksiin.
Tutkimuksen tuloksissa havaittiin, että kolmella proksimaalisimmalla lihaskuitumallilla (SP, IP ja SG) oli suurin pituuden muutos, kun ne asetettiin 30ADD90-asentoon (SP: 30.7mm, SD 10.2mm; IP: 23.7mm, SD 7.8mm; SG: 20.8mm, SD 5.4mm), jota seurasivat 45IR0 (SP: 22.2mm, SD 5.9mm; IP: 20.6mm, SD 5.3mm; SG: 17.4mm, SD 3.0mm) ja 45ER90 (SP: 19.4mm, SD 10.2mm; IP: 10.4mm, SD 7.8mm; SG: 9.4mm, SD 7.0mm). Kahden distaalisen lihaksen (OI ja IG) pituusmuutos oli suurin 45IR0:ssa (OI: 18,2 mm, SD 7,7 mm; IG: 15,5 mm, SD 3,3 mm), jota seurasi 30ADD90 (OI: 17,1 mm, SD 6,0 mm; IG: 14,7 mm, SD 7,2 mm). PIRIFORM-venytys aiheutti minimaalisen pidentymisen lyhyissä ulkokiertäjissä, erityisesti piriformiksessa (SP: 7.7mm, SD 5.7mm; IP: 2.5mm, SD 3.7mm).
Lyhyet ulkokiertäjät ovat ihanteellisessa asennossa puristamaan lonkkanivelen nivelpintoja.7 Nämä asentolihakset18 stabiloivat lonkkaniveliä vastaavalla tavalla kuin rotaattorimansetti glenohumeraalinivelessä. Leikkaus- ja työntöliikkeiden aikana lyhyet ulkokiertäjät supistuvat säännöllisesti lonkan dynaamiseksi stabiliteetiksi.7 Koska rotaatiotoimintojen aikana syntyy rasitusta, näiden lihasten venyttelyä käytetään yleisesti urheilijoilla, joilla on kroonista lonkan takaosan ja pakaroiden kipua.4-6 Aiemmat ruumiilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että lonkan fleksio jopa 120°:ssa lisäsi lonkan lyhyiden ulkokiertäjälihasten ekskursiota, ja se lisääntyi entisestään, kun mukaan otettiin adduktio ja ulkokierto20,21 . Suurin piriformiksen ja gemelli-obturator internus -kompleksin pidentymisen lisäys havaittiin, kun raaja asetettiin induktioon lonkan fleksion 60° ja 105° välillä.21 Vastaavasti tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että piriformiksen ja SG:n pituudenmuutos oli suurin, kun lonkka taivutettiin 90°:iin lonkan 30°:n adduktiolla (30ADD90). Ulkoisen rotaation lonkan 105 °:n fleksiolla on osoitettu lisäävän piriformiksen pidentymistä21 , mutta sillä on lyhentävä vaikutus, kun lonkka on abduktoitunut.20 Säilyttämällä neutraali frontaalitaso tässä tutkimuksessa osoitettiin, että lyhyiden ulkokiertäjien pituudenmuutos kasvoi, kun lonkan 90 °:n fleksiosta tehtiin 45 °:n ulkoinen rotaatio (45ER90). Sisäisen rotaation anatomisesta neutraaliasennosta 30°:iin on osoitettu lisäävän asteittain piriformiksen ja obturator internuksen pidentymistä.20 Tämän tutkimuksen tulokset vastasivat aiemmin kuvattuja tuloksia, kun 45°:n sisäinen rotaatio anatomisesta neutraaliasennosta (45IR0) aiheutti suurimman havaitun pituuden muutoksen OI:ssä ja IG:ssä. Vaikka aiemmat kirjoittajat ovat raportoineet pituuden muutoksista useissa lonkan liikkeissä, he eivät arvioineet erityisesti tässä tutkimuksessa arvioituihin neljään venytystekniikkaan liittyviä liikelaajuuksia. Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat näyttöä 30ADD90-, 45IR0- ja 45ER90-liikkeiden sisällyttämisestä piriformiksen, SG:n, OI:n ja IG:n venyttämiseen suunniteltuihin protokolliin.
Tässä tutkimuksessa on rajoituksia, jotka on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Ensinnäkin tässä tutkimuksessa käytettiin formaliinilla balsamoituja ruumiita tiedonkeruuseen. Balsamoitujen ruumiiden käytön anatomisessa tutkimuksessa on osoitettu aiheuttavan lisääntynyttä pehmytkudosjäykkyyttä ja vähentynyttä nivelten joustavuutta tuoreisiin ja pakastettuihin ruumiisiin verrattuna.22 Vaikka kaikki tämän tutkimuksen näytteet onnistuttiin asettamaan kuhunkin mittaukseen, ympäröivä lihaksisto oli poistettava, jotta jouset saatiin asetettua oikein. Tässä tutkimuksessa ei oteta huomioon ympäröivästä lihaksistosta mahdollisesti johtuvia yksilöllisiä rajoituksia liikelaajuudessa. Kapseloligamenttirakenteet pidettiin ehjinä, jotta reisiluun pään normaali liike acetabulumissa säilyisi kunkin venytysasennon aikana. Näiden rakenteiden säilyttämiseen liittyvä nivelen jäykkyys olisi voinut aiheuttaa rajoituksia lyhyiden ulkokiertäjien mitattuun liikkeeseen. Kliinisessä ympäristössä suoritettavat venytystekniikat voivat vaihdella yksilön joustavuuden, liikelaajuuden ja anatomisten rajoitusten mukaan.
Tämän tutkimuksen lisärajoituksena oli goniometrin käyttö lonkan liikelaajuuden määrittämiseksi arvioitujen venytystekniikoiden aikana. Aiemmissa tutkimuksissa on validoitu goniometrin käyttö lonkan fleksion ja ulkorotaation mittaamiseen,23,24 mutta lonkan adduktion arvioimiseksi ei ole esitetty näyttöä.13 Tässä tutkimuksessa pyrittiin ottamaan huomioon tämä rajoitus stabiloimalla jokainen raato lantion rotaation ja kallistuksen rajoittamiseksi sekä lonkan neutraali alkuasento. Pienet erot mitatussa adduktiossa olisivat voineet lisätä tai vähentää lyhyiden ulkokiertäjien pituuden muutoksen mittausta. Kliinikot käyttävät yleisesti yli 30° lonkan adduktiota PIRIFORM-venytystekniikan aikana, mutta koekappaleita ei pystytty johdonmukaisesti liikuttamaan tätä liikelaajuutta pidemmälle. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa käytettiin 30 °:n adduktiota vakioliikealueena. Lisäksi PIRIFORM suoritetaan kliinisessä ympäristössä potilaan ollessa makuuasennossa. Tässä tutkimuksessa tämä venytystekniikka suoritettiin siten, että ruumis oli selinmakuulla. Vaikka tämä asento todettiin tehokkaimmaksi tässä tutkimuksessa, se saattoi rajoittaa lyhyiden ulkokiertäjien mitattua liikettä verrattuna makuuasennosta suoritettuun tekniikkaan. Absoluuttista luotettavuutta arvioitiin laskemalla SEM kunkin venytysasennon osalta mittausten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Tällä tilastolla arvioitiin luotettavuutta todellisina mittayksikköinä (mm), jotta saatiin selville pituuden muutoksen vaihtelu kunkin venytysasennon kolmen kokeen aikana.19 SEM osoitti alhaisen arvon vaihteluvälin 1,05 mm:stä 0,62 mm:iin, mikä osoitti tehokkaan testin ja uusintatestin luotettavuuden kaikissa neljässä asennossa.
Monissa cadaver-tutkimuksissa on arvioitu pituuden muutosta lihasten liikkeen arvioimiseksi lonkan totaalisen tekonivelleikkauksen posteriorisen lähestymistavan yhteydessä,20,25,26 sekä huippuvoiman ja -venytyksen arvioimiseksi, kun se liittyy normaaleihin, kävelyyn liittyviin liikkeisiin.21,27,27 Näissä tutkimuksissa hyödynnettiin jousimallinnusta lihaksiston esittämiseen lyhyiden ulkokiertäjien ekskursiota tai pidentymistä arvioitaessa.20,21,25,27 Jousimallien käyttö on aiemmin validoitu ja osoittanut, että lihasten jakaminen eri osiin on tehokasta, jotta liikkeet voidaan esittää tarkasti.25 Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin tätä tekniikkaa siten, että vain piriformis jaettiin ylempään ja alempaan osioon ristiluun etupinnalta ja ison istuinkynnyksen etureunan lähtökohdan sijainnin perusteella.7,18
.