Sauvan pituudet & Joustavuus
Sauvat Ollivandersista: Makers of Fine Wands since 382 BC ovat vaihtelevan pituisia ja joustavia.
Jatkossa esitetyt huomautukset sauvan pituudesta ja joustavuudesta ovat peräisin sauvantekijä Garrick Ollivanderin muistiinpanoista.
Monet sauvantekijät yksinkertaisesti sovittavat sauvan pituuden sauvaa käyttävän noidan tai velhon koon mukaiseksi, mutta tämä on karkea mittari, eikä siinä oteta huomioon monia muita, tärkeitä seikkoja. Kokemukseni mukaan pidemmät sauvat saattavat sopia pidemmille velhoille, mutta ne vetävät yleensä puoleensa isompia persoonallisuuksia ja sellaisia, joiden taikatyyli on tilavampi ja dramaattisempi. Siistimmät sauvat suosivat tyylikkäämpiä ja hienostuneempia loitsuja. Mitään yksittäistä sauvan koostumukseen liittyvää seikkaa ei kuitenkaan pidä tarkastella erillään kaikista muista, ja puulaji, ydin ja joustavuus voivat joko tasapainottaa tai parantaa sauvan pituuteen liittyviä ominaisuuksia.
Useimmat sauvat ovat yhdeksän ja neljäntoista tuuman väliltä. Vaikka olen myynyt erittäin lyhyitä sauvoja (kahdeksan tuumaa ja alle) ja erittäin pitkiä sauvoja (yli viisitoista tuumaa), nämä ovat poikkeuksellisen harvinaisia. Jälkimmäisessä tapauksessa fyysinen erityispiirre vaati sauvan liiallisen pituuden. Poikkeuksellisen lyhyisiin sauvoihin valitaan kuitenkin yleensä ne, joiden luonteesta puuttuu jotain, eikä niinkään siksi, että he olisivat fyysisesti alimittaisia (monet pienet noidat ja velhot valitaan pidemmillä sauvoilla).
Sauvan joustavuus tai jäykkyys ilmaisee sauvan ja omistajaparin hallussa olevan sopeutumiskyvyn ja muutoshalukkuuden asteen – tosin tätäkään tekijää ei taas pitäisi tarkastella erillään sauvan puusta, ytimestä ja pituudesta eikä omistajan elämänkokemuksesta ja taikatyylistä, jotka kaikki yhdessä tekevät kyseisestä sauvasta ainutkertaisen.
Sauvan ytimet
Sauvoilla on kullakin maagisista aineksista valmistetut ytimet. Ollivandersin sauvoissa on ytimet feeniksin höyhenestä, yksisarvisen karvasta tai lohikäärmeen sydännyöristä.
Seuraava kuvaus Garrick Ollivanderin käyttämien kolmen tärkeimmän taikasauvan ytimen voimista ja ominaisuuksista on otettu hänen omista muistiinpanoistaan.
Varhain urani alkuvaiheessa, kun näin taikasauvaseppä-isäni painiskelevan ala-arvoisten sauvasydänmateriaalien, kuten kelpie-karvan, kanssa, sain päähäni kunnianhimon löytää hienoimmat ytimet ja työskennellä vain niillä, kun aikani koittaa ottaa perheyritys haltuuni. Tämän olen tehnyt. Paljon kokeiltuani ja tutkittuani tulin siihen tulokseen, että vain kolmesta aineesta saadaan laadultaan sellaisia sauvoja, joille olen iloinen voidessani antaa maineikkaan Ollivander-nimen: yksisarvisen karva, lohikäärmeen sydämenjousi ja feeniksin sulka. Jokaisella näistä kalliista ja harvinaisista materiaaleista on omat erityiset ominaisuutensa. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto tutkimuksistani kustakin kolmesta korkeimmasta ytimestä. Lukijoiden tulisi pitää mielessä, että jokainen taikasauva on puun, ytimen sekä omistajansa kokemuksen ja luonteen yhdistelmä; että kunkin taipumukset voivat olla vastapainona tai ylivoimaisina toisille; joten tämä voi olla vain hyvin yleinen yleiskatsaus valtavan monitahoisesta aiheesta.
Enisarvinen
Enisarvisen karvasta syntyy yleisesti ottaen tasalaatuisinta taikuutta, ja se altistuu vähiten heilahteluille ja häiriöille. Yksisarvisydämillä varustettuja sauvoja on yleensä kaikkein vaikeinta kääntää pimeisiin taitoihin. Ne ovat kaikista sauvoista uskollisimpia, ja ne pysyvät yleensä vahvasti kiinni ensimmäisessä omistajassaan riippumatta siitä, oliko tämä taitava noita tai velho.
Yksisarviskarvojen vähäisempiä haittoja ovat, että niistä ei saa kaikkein tehokkaimpia sauvoja (vaikka sauvapuu saattaa kompensoida tämän) ja että ne ovat alttiita melankolialle, jos niitä käsitellään vakavasti väärin, mikä tarkoittaa sitä, että karva saattaa ”kuolla” ja se on vaihdettava.
Lohikäärme
Lohikäärmesydämet tuottavat pääsääntöisesti sauvoja, joilla on eniten voimaa ja joilla pystyy kaikkein räikeimpiin loitsuihin. Lohikäärmeen sauvat oppivat yleensä muita tyyppejä nopeammin. Vaikka ne voivat vaihtaa uskollisuutta, jos ne voitetaan alkuperäiseltä isännältään, ne sitoutuvat aina vahvasti nykyiseen omistajaansa.
Lohikäärmesauva kääntyy yleensä helpoimmin pimeiden taiteiden puoleen, vaikkei se kallistu siihen suuntaan itsestään. Se on myös kolmesta ytimestä alttiimpi onnettomuuksille, sillä se on hieman temperamenttinen.
Foenix
Tämä on harvinaisin ydintyyppi. Feeniksin höyhenet kykenevät suurimpaan taika-alueeseen, joskin niiden paljastuminen voi kestää kauemmin kuin yksisarvis- tai lohikäärmeytimien. Ne osoittavat eniten aloitteellisuutta ja toimivat joskus omasta tahdostaan, mikä on ominaisuus, jota monet noidat ja velhot eivät pidä.
Foenixin sulka-sauvat ovat aina nirsoimmat, kun on kyse mahdollisista omistajista, sillä olento, josta ne on otettu, on yksi maailman itsenäisimmistä ja irrallisimmista. Näitä sauvoja on vaikeinta kesyttää ja personoida, ja niiden uskollisuus on yleensä vaikea voittaa.