Quetzal

Quetzal Classification and Evolution

Quetzal on keskikokoinen lintu, joka asustaa Keski-Amerikan kosteissa, trooppisissa sademetsissä eteläisestä Meksikosta aina Panamaan asti. Quetzalista on kuusi alalajia, joita tavataan eri maantieteellisillä alueilla, mukaan lukien harjakuuppiquetzal, kultapäinen quetzal, valkopääquetzal, pavoninkuuppiquetzal, korvakuuppiquetzal ja tunnetuin tunnettu resplendenttikuuppiquetzal, jotka kaikki kuuluvat trogonilintujen heimoon. Quetzal on valtavan värikäs lintu, jolla on metalliset höyhenet, ja sitä pidetään yleisesti yhtenä maailman silmiinpistävän kauniimmista linnuista. Ne tunnetaan parhaiten urosten pitkistä pyrstösulkasista.

Quetzalin anatomia ja ulkonäkö

Quetzal on uskomattoman värikäs lintu, jonka uroksilla on rintakehän ja vatsan syvänpunaisen värin lisäksi suurimmalla osalla vartaloa kirkkaan metallinvihreä tai sininen väri. Quetzal-uroksilla on myös omaleimainen tupsu kullanvihreitä höyheniä, jotka muodostavat harjanteen niiden pään päälle, ja valtavan pitkät kaksoishäntähöyhenet, jotka voivat kasvaa jopa metrin mittaisiksi. Vaikka naaraat eivät kasvata yhtä vaikuttavan pitkiä pyrstöjä, ne ovat väritykseltään samanlaisia kuin urokset, mutta niiden höyhenet eivät ole aivan yhtä kirkkaat. Rinnan syvänpunainen väri on usein paljon himmeämpi tai jopa harmaa (samoin kuin metallinvihreä), ja niiden pää on harmaa tai pronssinvärinen ja vihreällä reunustettu. Kuten muillakin Trogon-heimon jäsenillä, Quetzalin jalat ovat ainutlaatuiset, sillä kummassakin jalassa on kaksi varvasta eteenpäin ja kaksi taaksepäin, mikä auttaa Quetzalia hänen istuessaan korkealla puissa.

Quetzalin levinneisyys ja elinympäristö

Quetzal-lintua tavataan kaikkialla Keski-Amerikan vuoristoisissa sademetsissä, joissa se suosii yleensä korkeita vuorijonoja, joiden korkeus on 4 000-10 000 jalan korkeudella. Quetzal asuu kosteissa, trooppisissa metsissä alueilla, jotka ovat viileämpiä, sisältävät tiheää kasvillisuutta ja jotka ovat uskomattoman kosteita. Pilvimetsät ovat yksi Quetzalin menestyksekkäimmistä elinympäristöistä, joissa korkean kosteuden vuoksi metsässä on paljon sumua. Quetzalit asuvat lähellä latvuston yläosaa olevissa puissa olevissa koloissa, jotka ne ovat joko itse rakentaneet voimakkaiden nokkiensa avulla tai jotka puukiipijät ovat hylänneet. Quetzalin silmiinpistävän höyhenpeitteen ansiosta nämä linnut ovat täydellisesti naamioituneet ympäröivän runsaan kasvillisuuden sekaan.

Quetzalin käyttäytyminen ja elämäntapa

Quetzalin uskotaan olevan suhteellisen passiivinen lintu, ja sitä nähdään harvoin metsänpohjalla, sillä sen jalkojen muotoilu tekee niistä hyvin heikot kävelyyn. Quetzal istuu korkealla puiden latvustossa, jossa sen huudot ovat lähes yhtä erottuvia kuin sen ulkonäkö. Ne pitävät pehmeää, syvää ääntä, joka voi olla hyvin kovaäänistä, ja niiden tiedetään käyttävän erilaisia ääniä tilanteen mukaan. Quetzal on äänekkäin silloin, kun aamu- ja iltahämärässä on runsaasti sumua, ja se soittaa harvoin hyvin aurinkoisina tai tuulisina päivinä. Vaikka urosten äänet ovat yleensä äänekkäämpiä kuin naaraiden, paritteluaikana ääniä kuvataan ”vinkuviksi”. Quetzalin tiedetään myös pitävän vihellyksen kaltaisia ääniä aamu- ja iltahämärässä puolustaakseen reviiriään.

Quetzalin lisääntyminen ja elinkaari

Quetzal-linnut tekevät vahvoilla nokillaan reikiä lahoaviin puihin, jotta ne voivat pesiä. Naaras tekee reikään yhdestä kolmeen munaa, joita sekä naaras että uros hautovat vuorotellen. Koska Quetzal-uroksen pyrstösulat voivat kasvaa jopa 1,5 metrin pituisiksi, ne näkyvät usein ulkonevina pesästä, kun uros istuu munien päällä. Haudonta kestää jopa kolme viikkoa, ja kun poikaset kuoriutuvat, ne syntyvät silmät kiinni, ja vanhemmat ruokkivat niitä, kunnes ne ovat tarpeeksi vahvoja liikkumaan. Quetzalin poikaset osaavat yleensä lentää kolmen viikon ikäisinä, ja kun ne ovat tarpeeksi itsevarmoja, ne lähtevät pesästä etsimään omaa reviiriään (vaikka niiden tiedetäänkin pysyvän isänsä lähellä ensimmäiset vuodet).

Quetzalin ruokavalio ja saaliseläimet

Quetzal on kaikkiruokainen eläin, joka on taitava metsästäjä, ja se syö saaliinsa syömällä sen vielä ilmassa. Niiden ruokavalio perustuu pääasiassa hedelmiin, ja ne suosivat erityisesti pieniä avokadon kaltaisia hedelmiä, jotka kuuluvat laakeripensaiden heimoon, ja niiden tiedetään kerääntyvän valtaviin määriin hedelmäpuiden ympärille. Kun hedelmät ovat vähissä, Quetzal syö myös pieniä eläimiä, kuten hyönteisiä ja liskoja sekä sammakoita, etanoita ja toukkia, jotta se saa tarvitsemansa ravinnon. Quetzalilla on elintärkeä rooli ympäröivän ympäristönsä ylläpitämisessä, sillä sen ulosteissa hedelmien ja marjojen siemenet leviävät ympäri metsää.

Quetzalin saalistajat ja uhat

Huolimatta siitä, että quetzalin kauniisti värjätyt höyhenet antavat tälle linnulle hyvän naamiointimahdollisuuden metsässä, ne eivät ole erityisen vahvoja lentäjiä, vaan luottavat pikemminkin oksistojen väliseen hyppimiseen. Quetzal on siksi suhteellisen helppo saalis muille puissa eläville eläimille, ja sitä saalistavat nisäkkäät, kuten kinkajou, sekä oravat ja petolinnut, kuten haukat ja pöllöt. Suurin uhka nykyiselle Quetzal-populaatiolle on kuitenkin elinympäristön häviäminen, kun ihmisasutuksen ja maanviljelyn myötä Quetzalien alkuperäiset elinympäristöt tulevat yhä ahtaammiksi. Quetzalia pyydystetään myös yleisesti vankeudessa pidettäväksi turistinähtävyytenä, vaikka vain harvat selviävät harvoin hengissä näissä olosuhteissa.

Quetzal Mielenkiintoisia faktoja ja piirteitä

Vaikka urosquetzal tunnetaan selvimmin uskomattoman pitkistä pyrstösulkistaan, ne alkavat kasvattaa niitä vasta vähintään kolmevuotiaina, ja monet quetzal-yksilöt saavuttavat sukupuolisen sukukypsyytensä vasta melkein kuuden vuoden iässä. Loistava quetzal tunnetaan yleisesti myös nimellä guatemalalainen quetzal, ja se ei ole ainoastaan Guatemalan kansallissymboli, vaan Guatemalassa käytetty valuutta on itse asiassa tunnettu nimellä ”quetzal”. Quetzal kuuluu ”trogon”-lintuperheeseen, joka on kreikankielinen sana ja tarkoittaa ”jyrsimistä”, mikä on näille linnuille ominainen piirre.

Quetzalin suhde ihmisiin

Quetzalia pidettiin pyhänä eläimenä muinaisille alkuperäiskansoille, kuten atsteekeille ja mayoille, ja siihen viitattiin usein nimellä Maailman harvinainen jalokivilintu, minkä lisäksi sitä kuvattiin säännöllisesti alkuperäiskansojen taiteessa. Urosten pitkiä, kirkkaita pyrstösulkia käytettiin myös vaatteissa, joita erityisesti kuninkaalliset käyttivät. Nykyään kuitenkin, vaikka quetzal on edelleen arvostettu laji monissa maissa, kuten Guatemalassa ja Costa Ricassa, sen määrä on vähenemässä sekä ihmisen puuttumisen vuoksi sen luonnollisiin elinympäristöihin että sen pyydystämisen vuoksi vankeudessa näytteillepanoa varten.

Quetzalin suojelutilanne ja elämä nykyään

Quetzalia pidetään nykyään uhanalaisena lajina lähiympäristössään populaatiomäärän vähentyessä sen omaleimaisissa elinympäristöissä. Vaikka on olemassa suojeltuja metsäalueita, joilla quetzalia ei saa häiritä, niistä on tulossa yhä suositumpia matkailukohteita sekä lintubongareille että eläinlaitoksissa. Quetzal ei kuitenkaan selviä kovin menestyksekkäästi vankeudessa, mikä tarkoittaa, että niitä pyydystetään luonnosta melko säännöllisesti, mikä johtaa populaatiomäärien vähenemiseen tietyissä osissa niiden luontaista levinneisyysaluetta.

Katso kaikki 4 eläintä, jotka alkavat Q:lla.