Alussa oli sota, ja ihmiset tappoivat toisiaan kivillä ja terävillä keppeillä. Ja ihminen katsoi tätä ja sanoi: ”Tämä ei ole hyvä. Meidän on päästävä lähelle vihollistamme, ennen kuin voimme tappaa heidät”. Niinpä ihminen keksi jousen ja nuolen. Ja hän katsoi tätä ja sanoi: ”Tämä on hyvä”. Niinpä hän keksi ilotulituksen, jotta hän voisi juhlia. Aikanaan ihminen katsoi jousipyssyä ja nuolta ja ajatteli: ”Tämä on hyvä. Voin tappaa nopeasti kaukaa. Mutta se ei silti ole tarpeeksi hyvä”. Niinpä hän kiinnitti ilotulitusvälineensä nuoliinsa ja huomasi, että nuolet lensivät nyt paljon kauemmas ja nopeammin. Ja hän ajatteli itsekseen: ”Tämä on hyvä”, ja ryhtyi parantamaan mallia ja teki suurempia raketteja, jotka pystyivät lentämään kauemmas ja tappamaan enemmän ihmisiä.”
Kun eräänä päivänä tuli mies, joka ajatteli itsekseen: ”Hetkinen! Raketit lentävät kauas ja nopeasti, mikseivät ne voi kuljettaa jotakin muuta kuin tuhoamisvälineitä?”. Niinpä hän laittoi koiran raketin päälle ja laukaisi sen kiertoradalle. Ja hän ajatteli itsekseen: ”Tämä on hyvä! Naapurini koira ei enää pidä minua hereillä öisin haukkumalla!”. Lopulta mies keksi nerokkaan idean. Jos hän voi käyttää raketteja koiran viemiseksi avaruuteen, miksei sitten sitä ärsyttävää kaveria kolmen oven päässä? Niinpä raketteja käytettiin ihmisen lähettämiseen avaruuteen. Mutta lopulta hän palasi takaisin, joten raketteja käytettiin ihmisen lähettämiseen kuuhun. Tämä piti miehen kauemmin poissa, mutta hän palasi silti lyhyessä ajassa.
Mies siis mietti tilannetta ja ryhtyi sitten käyttämään raketteja saadakseen talon avaruuteen, jonne hän voisi sitten lähettää miehen kuukausiksi kerrallaan. Ja pitääkseen hänet tyytyväisenä he antoivat hänelle kaikenlaisia tieteellisiä kokeita tehtäväksi, ja lähettivät hänelle muutaman viikon välein raketteja täynnä ruokaa. Ja ihminen katsoi tätä ja piti sitä hyvänä.