Tutkijat Utahissa ovat löytäneet yhden yksityiskohtaisimmista tähän mennessä löydetyistä pterosaurus- eli lentoliskofossiileista, ja tämä löytö kertoo, että ensimmäiset tunnetut selkärankaiset eläimet, jotka nousivat taivaalle, olivat moninaisemmat ja laajemmin levinneet, kuin mitä aiemmin on ajateltu.
Mikäli dinosaurukset hallitsivat maata, pterosaurukset hallitsivat taivaita triaskauden lopulla ja jurakaudella. Toisin kuin dinosauruksista, joiden raskaista luista saa melko hyviä fossiileja, emme tiedä paljon lentoliskojen varhaisesta evoluutiosta. Niiden hienot luut murskaantuivat helposti, joten meillä on palasia vain 30 pterosauruksesta, jotka ovat peräisin triaskaudelta, noin 220 miljoonaa vuotta sitten.
Uusi löytö on peräisin Utahin koillisosassa sijaitsevalta julkisella maalla sijaitsevasta kivimuodostelmasta, joka tunnetaan nimellä Saints and Sinners Quarry. Satoja miljoonia vuosia sitten alueen uskotaan olleen keidas massiivisessa dyynipeitteisessä aavikossa, joka kuivuuskausien aikana houkutteli eläimiä kaikkialta. Jotkut näistä vierailijoista säilyivät fossiileina kuoltuaan petojen käsissä tai jäätyään jumiin mutaan veden kuivuttua.
Lehdistötiedotteen mukaan alue on niin täynnä tuhansia triaskauden luita, että tutkijat eivät nyppää niitä kalliosta yksi kerrallaan. Sen sijaan he irrottavat suuria kappaleita kalliosta ja tuovat ne takaisin laboratorioonsa Brigham Youngin yliopistoon Provossa Utahin osavaltiossa, jossa he irrottavat kivestä fossiilit vaivalloisesti.
Juuri näin paleontologit tekivät, kun he löysivät uuden lentoliskolajin, Caelestiventus (taivaallinen tuuli) hanseni. Kun he olivat taltuttaneet yhdestä laatasta viisi krokotiilifossiilia, he tajusivat löytäneensä 200-210 miljoonaa vuotta vanhasta kivestä jotain harvinaista. He löysivät osan pienen lentoliskon kasvoista, kokonaisen kallon katon, kokonaisen alaleuan ja osan siivestä, mistä he kertovat yksityiskohtaisesti Nature Ecology & Evolution -lehdessä.
”Tältä yhdeltä paikalta kaivoimme esiin 18 000 luuta reilun kokoiselta olohuoneen kokoiselta alueelta”, BYU:n tutkijatohtori Brooks Britt, tutkimuksen pääkirjoittajaksi nimetty Brooks Britt kertoo BBC:n Mary Haltonille. ”Ja siellä on vain yksi pterosaurus.”
Materiaalin määrä on ennennäkemätön. Useimmiten tutkijat löytävät pterosauruksista vain pieniä tai hajanaisia fossiileja, kuten sormenluun tai selkärangan. Mutta uusi yksilö kuoli todennäköisesti pehmeään hiekkaan tai sedimenttiin, joka kovettui kiveksi pitäen yksilön ehjänä. ”Useimmat ovat pahasti vääntyneitä, kirjaimellisesti kuin tien päällä”, Britt kertoo Haltonille. ”Luut ovat niin herkkiä, ettei niitä voi ottaa kokonaan ulos kivestä, koska ne vain hajoaisivat.”
Tutkijat eivät kaivaneet lentoliskon osia kokonaan esiin, vaan jättivät ne hiekkakiveen koteloituneina, ja saivat luista kolmiulotteisia kuvia tietokonetomografiakuvauksella, jota he käyttivät tehdessään malleja fossiileista. Skannaukset paljastavat joitakin mielenkiintoisia tietoja lentävästä pedosta. BBC kertoo, että fossiili on peräisin nuoresta yksilöstä, jonka siipien kärkiväli oli noin metrin levyinen, eli todennäköisesti aikakauden suurimmasta lentosauruksesta (myöhempinä aikoina lentosaurukset kehittyivät pienten lentokoneiden kokoisiksi). Eläimellä oli 112 hammasta, ja sen aivojen koko ja muoto viittaavat siihen, että se pystyi näkemään hyvin, vaikka sen hajuaisti olikin heikko.
Gemma Tarlach Discover-lehdessä kertoo myös, että sen alaleuassa oleva luinen harjante viittaa siihen, että eläimellä oli myös pelikaanin kaltainen säkki, jota käytettiin joko ääntelyyn tai saaliin kantamiseen. Eläimen uskotaan luultavasti roikkuneen vesilähteen ympärillä ja napanneen kaikki pienemmät eläimet, jotka pysähtyivät sammuttamaan janonsa.
Mutta paleontologeja jännittää eniten elinympäristö, jossa eläin eli. Agence France Pressin Marlowe Hood kertoo, että muut triaskaudelle ajoittuvat lentoliskonäytteet ovat kaikki peräisin Grönlannin ja Euroopan rannikkoalueilta. Se, että uusi yksilö löydettiin alueelta, joka oli ennen laaja aavikko, viittaa siihen, että lentosaurukset kehittyivät aiemmin kuin aiemmin on luultu ja siirtyivät erikoistuneisiin ekologisiin markkinarakoihin. Seuraavaksi vanhin aavikkopterosaurus esiintyy fossiilirekisterissä vasta 65 miljoonan vuoden kuluttua.
Lehdistötiedotteen mukaan fossiili näyttää olevan sukua myös toiselle Britanniasta löydetylle lajille nimeltä Dimorphodon macronyx. Nuo luiden sirpaleet ovat jurakaudelta, mikä tarkoittaa, että Caelestiventus hansenin suku selvisi trias-jurakauden joukkosukupuutostapahtumasta, jolloin valtava määrä lajeja kuoli sukupuuttoon. Kävi ilmi, että pelikaanin kaltainen lentosaurus oli harvinainen geneettinen selviytyjä, aivan kuten sen herkät luutkin.