Sir John Eliot Gardiner ja Orchestre Révolutionnaire et Romantique esittävät kaikki yhdeksän Beethovenin sinfoniaa säveltäjän 250-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestettävissä konserteissa. Chris Lee/Courtesy of the artist hide caption
toggle caption
Chris Lee/Courtesy of the artist
toggle caption
Chris Lee/Courtesy of the artist
Sir John Eliot Gardiner ja Orkesterin Orchestre Révolutionnaire et Romantique soittavat säveltäjän kaikki yhdeksän Beethovenin sinfoniaa säveltäjän 250-vuotissyntymäpäivien kunniaksi toteutettavalle konserttikonserttijaksolle.
Chris Lee/Courtesy of the artist
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 250 vuotta yhdestä kaikkien aikojen kunnioitetuimmista säveltäjistä: Ludwig van Beethoven, joka syntyi Bonnissa, Saksassa, vuonna 1770. Beethoven kirjoitti satoja pianosonaatteja, ouvertuureja ja kamarikappaleita, mutta todellisen vaikutuksen hän teki yhdeksällä sinfoniallaan. Näiden teosten vaikutuksen kunniaksi Sir John Eliot Gardinerin johtama Orchestre Révolutionnaire et Romantique -yhtye, joka on saavuttanut kansainvälistä suosiota Beethovenin sävellyksiä sisältävillä konserteillaan ja levytyksillään – esittää kaikki yhdeksän sinfoniaa konserttisarjassa New Yorkissa ja Chicagossa.
NPR tavoitti Gardinerin Carnegie Hallin esitysten välissä kuullakseen Beethovenin musiikin henkilökohtaisesta – ja yllättävän poliittisesta – puolesta. Kuuntele koko keskustelu yllä olevasta soittimesta, tai lue haastattelun kohokohdat.
Haastattelun kohokohdat
Sitä, miksi Beethoven on avainhenkilö klassisen musiikin historiassa
Hän oli ensimmäinen sinfonioiden säveltäjä, joka puhutteli julkista yleisöä, eikä hovin tai aristokraattista yleisöä. Ja hän päätti, että ei pianosonaatti, ei jousikvartetti, ei mikään muukaan muoto olisi hänen areenansa. Sinfonian oli määrä olla hänen areenansa, jolla hän käsitteli erittäin latautuneita, tärkeitä filosofisia ja poliittisia kysymyksiä.
Beethovenin musiikin vastaanotosta hänen elinaikanaan
On muistettava, että hän sävelsi Wienissä, joka oli konservatiivisin yhteiskunta, joka on ollut olemassa, Donald Trumpin Amerikkaan asti. Hän kirjoitti kumouksellista, radikaalia musiikkia, jota sen ajan yleisö ei täysin arvostanut – eivätkä edes orkesterit, jotka lukivat niitä näköisnäytelmänä hyvin vähäisillä harjoituksilla.
Joitakin arvosteluja oli varsin suotuisia, mikä on hämmästyttävää, kun ajattelee, että niitä ei luultavasti esitetty lainkaan, oikeastaan lainkaan, ennen kuin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hän kuoli vuonna 1827, ja Pariisin Conservatoiren orkesteri vuonna 1828 oli ensimmäinen orkesteri, joka todella teki oikeutta Beethovenin sinfonioille. Näillä esityksillä oli valtava vaikutus musiikkimaailmaan, koska niinkin erilaiset säveltäjät kuin Wagner, Berlioz ja Chopin osallistuivat niihin. Sana levisi, että tässä oli hämmästyttävä sinfonikko, hämmästyttävä säveltäjä, joka käsitteli näitä syvällisiä kysymyksiä, filosofisia huolenaiheita, humanitaarisia huolenaiheita, poliittisia huolenaiheita, hyvin epävakaassa ilmapiirissä, niin uskomattomalla emotionaalisella voimalla ja sisällöllä.”
Viidennen sinfonian vallankumouksellisesta merkityksestä Beethovenin kuuluisimman sävellyksen, viidennen sinfonian, takana
Viides sinfonia rohkea polemiikkimaininta, jossa kannatetaan Ranskan vallankumouksen mukanaan tuomia tasa-arvon, veljeyden ja vapauden arvoja. Itse asiassa kuuluisa alkusoitto, koputus ovelle, on lainaus Cherubinin ranskalaisen vallankumouksen hymnistä ”Hymn du Panthéon”. Tuon rytmin johdatus ja sanat, joita ei tietenkään lausuta, sisältävät viestin, jonka Beethoven olisi joutunut syvimpiin mahdollisiin vesiin, jos hän olisi tehnyt sen selväksi. Se perustuu tekstiin, joka kuuluu: ”Vannomme, miekka kädessä, puolustavamme ja taistelevamme tasavallan ja ihmisten oikeuksien puolesta”. Se on aika suorasukaista.